Ystävyyden katkaiseminen
Minä en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Ainakin avaudun nyt tänne.
Olen tuntenut ystäväni reilut viisi vuotta. Ollaan oltu todella paljon tekemisissä keskenään ja yhteydenpito on ollut lähes päivittäistä. Hän oli myös suurin apuni, kun minun oli päästävä yli isosta elämänmuutoksesta. Olin erittäin huonona jossakin vaiheessa ja hän jaksoi kuunnella.
En tiedä vaikutti tuo huono elämäntilanteeni vai mikä, mutta olen huomannut että nyt kun minulla on alkanut menemään taas hyvin, niin ystäväni on kuin eri ihminen. Hänen käytöksensä vain pahenee koko ajan ja nyt olen siinä pisteessä, että joudun miettimään välien katkaisua. Aluksi hän vain leikillisesti haukkui minua ja välillä muistutti että itse sinä oman elämäsi sekoitit yms. Nämä menivät, mutta pikkuhiljaa ystäväni ei esimerkiksi halunnut enää tulla luokseni kylään, mutta vaati minua hänen luokseen. Kuulema koska minun on helpompi kulkea. Jos vähänkään tulee erimielisyyttä niin hän aivan suoraan ilmoittaa että tässäkään riidassa ei ole kuin yksi syyllinen ja se olet sinä, en voi kuvitella että hän enää sovittelisi vaan minä joudun hyvittelemään ja myöntymään. Kaiken lisäksi hän suuttui kun vietin aikaa meidän yhteisen kaverin kanssa ja meillä oli ilmeisesti liian mukavaa yhdessä. Siitä hyvästä hän ei viikkoon pitänyt yhteyttä.
Minulla ei montaa ystävää ole. Tuntuu pahalta että ystävyys meni näin pilalle. Ikävä niitä aikoja, kun meillä oli hauskaa yhdessä ja tasavertaista, eikä hän saanut minua tuntemaan itseäni luuseriksi. Olen koittanut varovasti puhua hänelle, mutta keskustelu junnaa kuin pikkulapsilla kun hän vain jankkaa että vika on minussa. Jotenkin olen käsittänyt että hänen mielestään minulla ei ole aikaa hänelle, mutta silti hän itse ei voi käydä koskaan enää minun luona, vaan aina minun lähdettävä. Väsyttää koko homma.
Onpa typerän kuulonen tarina, kun sen näin kertoi. Ei kai tässä auta kuin laittaa koko suhde jäihin. Jos jollakin jotain järkevää sanottavaa tähän, niin kiitos.
Kommentit (7)
"Ystäväsi" on itsekäs.
Luultavasti myös luonteeltaan niitä, jotka salaa nauttivat kun muilla menee huonommin kuin hänellä. Saa varmaan hänet itsensä tuntemaan itsensä paremmaksi. Tuollainen tyyppi saattaa siis vaikuttaa joskus tsemppaavaltakin, se on hänen tapansa päteä ja olla muka hyvä, mutta se todellinen luonne tulee ajan myötä paremmin ilmi.
Laita ystävyys jäähylle ja katsele mitä tuleman pitää. Jos hyvin käy, ystäväsi ymmärtää ajatella asioita myös sinun kannaltasi.
Niin, ystävyyssuhteet ei ole aina helppoja. Itselläni tilanne, missä luulin kaverini suuttuneen miehellensä juomisesta ( tai lupauksen rikkomisesta) yhteisissä juhlissa Mutta en saa häneen enää yhteyttä, en ole saanut useampaan kuukauteen, joten suuttuikin varmaan jostain minulle? Mustasukkaisuudesta ei ole kyse, en ole ollut edes puheläheisyydessä kys miehen kanssa)
Ei tuo ole mikään ystävä. Oikea ystävä saa olon tuntemaan hauskaksi, voimakkaaksi, kivaksi, nokkelaksi, älykkääksi.... Ystävän seurassa on itsevarma olo. Ystävä ymmärtää ja ystävän kanssa voi riidellä ja taas sopia ja nauraa yhdessä. Sun täytyy katkaista välit, se on todella rankkaa -olen sen itsekin kokenut. Itkettää vielä useammankin vuoden jälkeen... Mutta se ihminen ei minua ansainnut!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:42"]
Ei tuo ole mikään ystävä. Oikea ystävä saa olon tuntemaan hauskaksi, voimakkaaksi, kivaksi, nokkelaksi, älykkääksi.... Ystävän seurassa on itsevarma olo.!
[/quote]
Nimenomaan. Ei ystävän tehtävä ole kritisoida elämänvalintoja. Yleensä jokainen ns normaali valinta tarkoittaa oven sulkemista taas sieltä toisesta päästä, joten ei ole hedelmällistä keskittyä negatiivisuuteen. Klassinen esimerkki vaikkapa hoitaako lapset kotona ja koska menee töihin. Ystävä ei pitä ikäänkuin jemmassa nasevia kommentteja sopivan tilanteen tultua: "ai ei ole varaa hevospooloon - no niin, kun yksillä tuloilla elätte" tai "tänäkin vuonna lapsesi on flunssassa - no siksipä minä en laittanut omaa lastani päiväkotiin".
Periaatteeni on: mitä tämä palsta tarjoaa (puuttumista, yläpuolelle asettumista, neuvomista ilman riittävää tietoa, kritisointia...), niin ystävää en enää sellaiseen rooliin tarvitse. Sellaisen saa täältäkin, lukemalla muiden kirjoituksia.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 01:36"]
Niin, ystävyyssuhteet ei ole aina helppoja. Itselläni tilanne, missä luulin kaverini suuttuneen miehellensä juomisesta ( tai lupauksen rikkomisesta) yhteisissä juhlissa Mutta en saa häneen enää yhteyttä, en ole saanut useampaan kuukauteen, joten suuttuikin varmaan jostain minulle? Mustasukkaisuudesta ei ole kyse, en ole ollut edes puheläheisyydessä kys miehen kanssa)
[/quote]
Kauanko olette tunteneet? Voisiko olla, että häpeää parisuhdettaan?
Katkaise välisi häneen mahdollisimman pian. Voimme valita itse ihmiset elämäämme. Olen itse laittanut välini poikki ystävään, joka väsytti minut kaatamalla koko elämänsä ongelmat niskaani. Kadun vain sitä, että en katkaissut välejä heti, kun aloin voida hänen vuokseen huonosti. Älä sinä odota!
Tuollainen ei ole ystävä. Minun ns ystäväni alkoi inhottavaksi kun aloin menestyä. Huvittavaa oli että minä olin ns jaksanut olla hänelle ystävä vaikka minun asiani olivat huonosti ja hänen koko ajan hyvin. Ei olisi suonut samaa minulle ja oli nauttinut kun ok parempiosainen. Ei olla oltu sitten enää tekemisissä. Onhan noita muitakin ihmisiä.