Kokemuksia "tehostetusta" tai "erityistä tuesta" lapselle koulussa?

Nuo tukimuodot pitäisi määritellä tarkemmin jo lakitasolla. Nythän koulu voi tarjota tai olla tarjoamatta ihan mitä huvittaa. Laissa lukee "tarvittavat tukitoimet", mutta ei sitä, kuka sen tarpeellisuuden päättää. Lääkärintodistukset on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos koulu vaan ilmoittaa että tämmöistä ei ole eikä tule.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:31"]Opettaja vastaa.
Nykyisessä rahatilanteessa tuo tuki on vain paperilappu, pari kokousta ja raportttien kirjoittelua. Erityisoppilaat ja tukea tarvitsevat integroitiin tavallisiin luokkiin ILMAN lisärahaa, mikä tarkoittaa sitä että suurimmissa osissa kouluja näiltä opiskelijoilta vietiin kaikki tuki ja korvattiin se raporttien kirjoittamisella.
Aivan älytöntä toimintaa, mutta raha ratkaisee.
[/quote]
Onneksi meidän kaupungissa toisin. On kieku-luokkaa,pienryhmiä jne.

Jos yhtään lohduttaa, niin norjalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi tai nuori suoriutuu jopa paremmin normaalissa luokassa kuin jos hän saisi erityisopetusta erikseen.

Näyttää siltä, että ensinnäkään erityisopettajilla ei ole aina opettamansa aineen riittävää hallintaa ja kykyä eriyttää oppiainesta, tai sitten he eriyttävät eli tässä tapauksessa helpottavat liikaa niin, että oppimistulokset erityisopetusta saaneella lapsella ovat heikommat kuin jos hän olisi yrittänyt sinnitellä muiden mukana tavallisessa luokassa.

Tämä ilmiöhän on syynä siihen, miksi monet vammaisten lasten vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa saa olla normaaliluokassa. Kun siirrytään erityisluokille, vaatimustaso ja suoriutuminen heikkenee.

Jostain syystä tämä on asia, jota ei saa sanoa ääneen. Mutta tulipa kirjoitettua kumminkin.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:59"]

Mulle jäi vähän sellainen kokemus, että lastani käytettiin tekosyynä saada luokkaan apuopettaja.

Tehostettu tuki taas... Tuntui olevan sellaista, että mukulan jokainen tekeminen raportoitiin minulle ja odotettiin, että olisin ne ratkaissut. Lapsella siis todettiin olevan keskittymishäiriö, vaikka loppujen lopuksi siinä oli kyse ihan jostain muusta.

Olen niin istunut yhdessä jos toisessa palaverissa, psykologin, kuraattorin, lastensuojelun, nimetkää itse lisää että jossain vaiheessa tuli vaan olo, että aikuiset yritti ottaa vastuuta lapsen pahasta olosta ja lapsi itse ulkoisti tämän "ongelmansa" meille muille.

Ja mikä olikaan lapsen käytöksen takana? Perheessä oleva alkoholisti. Oikeasti luulin, kuten useat kaltaiseni, ettei se miehen juominen vaikuta lapseen, minähän olin siinä välissä. Mutta valitettavasti lapsi ei oireillut kotona, koska iskä piti pitää tyytyväisenä ja minut myös, koska olin ainoa liittolainen.

Nykyään menee aika hyvin, kun ei tarvitse kärsiä alkoholismista päivittäin. Isä on yhä kuvioissa, mutta ei enää arjessa. Kaikki tuet on purettu.

[/quote]Noista tukitarpeisista oppilaista saa enemmän määrärahaa kuin ei tukea tarvitsevista. Siksi niitä tuen tarpeessa olevia etsitään kissojen ja koirien kanssa.

Itse olen käynyt joka ikisen kouluni erityiskoulussa. Tuollaiseen tarvitaan psykologin lausunto. Lääkärin lausunto ja muut b lausunnot ja muut mitä ja missä joutunut käymään. Kuten minulla lastenlinna useamman vuoden ajan ja testit. . . Näihin kouluihin tarvitaan aika painavat syyt että otetaan sinne. Sillä noihin halutaan ottaa vain niitä jotka todella tukea ja apua tarvii .

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:14"]

Jos yhtään lohduttaa, niin norjalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi tai nuori suoriutuu jopa paremmin normaalissa luokassa kuin jos hän saisi erityisopetusta erikseen.

Näyttää siltä, että ensinnäkään erityisopettajilla ei ole aina opettamansa aineen riittävää hallintaa ja kykyä eriyttää oppiainesta, tai sitten he eriyttävät eli tässä tapauksessa helpottavat liikaa niin, että oppimistulokset erityisopetusta saaneella lapsella ovat heikommat kuin jos hän olisi yrittänyt sinnitellä muiden mukana tavallisessa luokassa.

Tämä ilmiöhän on syynä siihen, miksi monet vammaisten lasten vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa saa olla normaaliluokassa. Kun siirrytään erityisluokille, vaatimustaso ja suoriutuminen heikkenee.

Jostain syystä tämä on asia, jota ei saa sanoa ääneen. Mutta tulipa kirjoitettua kumminkin.

[/quote]

Kyllä tuon saa sanoa ääneen. Mutta tuo jää lopullisesti kiistanalaiseksi, mitä lapsi olisi oppinut jos olisi ollut erityisopen opetuksessa/isossa luokassa. Kyllä, joku oppii vähemmän kun vaaditaan vähemmän, mutta yhtä lailla joku oppii vähemmän, kun ei ymmärrys riitä käsitteellisten asioiden opiskeluun omassa luokassa. Terv. yksi erityisope.

Siinä on iso porukka koolla päätöstä tekemässä. Lääkäri eritysope, ehkä varhaiserityisope, terapeutit, psykologi jne. Erityinen tuki tarkoittaa erityistä tukea yksilöllisen tarpeen mukaan. Meillä se tuki on pienryhmäpaikka, erityisopettaja ja tarvittava määrä ohjaajia ryhmässä. Hyvin toimii tässä kaupungissa asiat.

Minun lapseni on erityisen tuen piirissä, ja on sitä myös saanut. Itselleni on ollut positiivinen yllätys miten monipuolisia tukimuotoja on ollut tarjolla.

Koulupalaveria kehiin jos koet tarpeelliseksi

Lapsella tulee olla erityisopetuspäätös. Tehdään lääkärinlausunnon perusteella.

Kolmonen tarkentaa vielä, että lausunnon voi antaa myös esim. neuropsykologi, ei tarvitse olla välttämättä lääkäri. Mutta koulun tai terveydenhuollon kautta asia eteenpäin, jos tuntuu että on aihetta.

Minun lapsellani on tehostettu tuki, tosin koko ajan keikkuu siinä rajoilla että joudutaanko siirtymään erityisen tuen piiriin. Ensin siis palaveria koulun kanssa (opettaja, oppilashuoltoryhmä jne), ja mietitään mitä tukea lapsi tarvitsee. Aloitellaan yleisellä tuella ja jonkin ajan päästä taas kokoonnutaan miettimään miten on toiminut.

Meillä tuo tukien riittämättömyys johtuu ihan siitä, että vaikka paperilla on kaikelaista niin käytännössä ne sovitut asiat ei toteudu kuitenkaan. Periaatteessa olisi täysin mahdollista järjestää lapselle tarvittava apu tehostetulla tuella, eikä erityisen tuen piiriin tarvitsisi siirtyä.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:21"]

Minun lapsellani on tehostettu tuki, tosin koko ajan keikkuu siinä rajoilla että joudutaanko siirtymään erityisen tuen piiriin. Ensin siis palaveria koulun kanssa (opettaja, oppilashuoltoryhmä jne), ja mietitään mitä tukea lapsi tarvitsee. Aloitellaan yleisellä tuella ja jonkin ajan päästä taas kokoonnutaan miettimään miten on toiminut.

Meillä tuo tukien riittämättömyys johtuu ihan siitä, että vaikka paperilla on kaikelaista niin käytännössä ne sovitut asiat ei toteudu kuitenkaan. Periaatteessa olisi täysin mahdollista järjestää lapselle tarvittava apu tehostetulla tuella, eikä erityisen tuen piiriin tarvitsisi siirtyä.

[/quote]

Lisään vielä, että meillä siis tukitoimina lapsi käy osan oppitunneista erityisopettajan luokassa, omassa luokassa on luokkakohtainen avustaja (tarvitsisi oman mutta ei ole resursseja), käytössä on apuvälineitä ja tietyissä tilanteissa lasta käsitellään tavanomaisesta poikkeavilla keinoilla. Nämä siis paperilla.

Opettaja vastaa.
Nykyisessä rahatilanteessa tuo tuki on vain paperilappu, pari kokousta ja raportttien kirjoittelua. Erityisoppilaat ja tukea tarvitsevat integroitiin tavallisiin luokkiin ILMAN lisärahaa, mikä tarkoittaa sitä että suurimmissa osissa kouluja näiltä opiskelijoilta vietiin kaikki tuki ja korvattiin se raporttien kirjoittamisella.
Aivan älytöntä toimintaa, mutta raha ratkaisee.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:31"]

Opettaja vastaa. Nykyisessä rahatilanteessa tuo tuki on vain paperilappu, pari kokousta ja raportttien kirjoittelua. Erityisoppilaat ja tukea tarvitsevat integroitiin tavallisiin luokkiin ILMAN lisärahaa, mikä tarkoittaa sitä että suurimmissa osissa kouluja näiltä opiskelijoilta vietiin kaikki tuki ja korvattiin se raporttien kirjoittamisella. Aivan älytöntä toimintaa, mutta raha ratkaisee.

[/quote]

Juuri tämä on oppilaan äitinäkin kokemus. Tuskin kukaan mietti sitä, paljonko tämä touhu maksaa tulevaisuudessa. Tai paljonko inhimillistä kärsimystä aiheutetaan. Tai kuinka paljon haitataan niiden tavallisten lasten oppimista ja tulevaisuutta.

Minun lapseni ei todennäköisesti tule koskaan asumaan itsenäisesti tai käymään töissä. Ei siksi, että hän olisi niin vakavasti ja peruuttamattomasti sairas. Vaan siksi, että hän ei saa riittävää kuntoutusta ja hoitoa. Hän viettää koulussa merkittävän osan valveillaoloajastaan, ja on koko sen ajan täysin heitteillä ilman tarvitsemaansa ohjausta ja opetusta. Mikään, mitä minä iltaisin yritän kotona tehdä, ei voi paikata tätä puutetta.

T. 5 (ja 6)

Meillä esikoinen aloitti koulun tehostetulla tuella. Sitä ehdotti eskarinope ja haki myös, meidän vanhempien luvalla. Sen piti mennä niin, että luokka-avustaja auttaa lasta siirtymätilanteissa, eli pukemisissa yms. mutta kyseltyäni myöhemmin saiko lapsi näissä apua niin olen jotenkin ymmärtänyt, että eipä juuri. 

Kai se oli jonkinlainen signaali eskarista opettajalle, että tässä nyt kuitenkin on tällainen vähän enempi apua tarvitseva poika, ettei ota ihan kuin sellaista, joka on yhtä nopea kuin muut. Hyvin on lapsi palautteesta päätellen pärjännyt, vaikka hitaampi onkin, mutta ei ilmeisesti häiritsevän hidas. Ja kai se avustajakin on joskus autellut jotain. Eli aika lailla hämäräksi jäi, saiko lapsi tosiaan mitään sen kummempaa tukea.

Mulle jäi vähän sellainen kokemus, että lastani käytettiin tekosyynä saada luokkaan apuopettaja.

Tehostettu tuki taas... Tuntui olevan sellaista, että mukulan jokainen tekeminen raportoitiin minulle ja odotettiin, että olisin ne ratkaissut. Lapsella siis todettiin olevan keskittymishäiriö, vaikka loppujen lopuksi siinä oli kyse ihan jostain muusta.

Olen niin istunut yhdessä jos toisessa palaverissa, psykologin, kuraattorin, lastensuojelun, nimetkää itse lisää että jossain vaiheessa tuli vaan olo, että aikuiset yritti ottaa vastuuta lapsen pahasta olosta ja lapsi itse ulkoisti tämän "ongelmansa" meille muille.

Ja mikä olikaan lapsen käytöksen takana? Perheessä oleva alkoholisti. Oikeasti luulin, kuten useat kaltaiseni, ettei se miehen juominen vaikuta lapseen, minähän olin siinä välissä. Mutta valitettavasti lapsi ei oireillut kotona, koska iskä piti pitää tyytyväisenä ja minut myös, koska olin ainoa liittolainen.

Nykyään menee aika hyvin, kun ei tarvitse kärsiä alkoholismista päivittäin. Isä on yhä kuvioissa, mutta ei enää arjessa. Kaikki tuet on purettu.

Huom! Tukiporrasmalli on kolmiportainen: perustuki (kaikki saavat sitä automaattisesti), sitten tehostettu ja lopuksi erityinen tuki johon pitää olla todella painavat perusteet kuten mm. hahmotusongelmia.

Oman kokemukseni mukaan kaikki tukitoimet näyttävät paperilla hienolta, mutta toteutus usein ontuu, joko resurssien puutteen tai henkilökunnan ymmärryksen/ammattitaidon puutteen vuoksi.

Minusta on esim. kummallista, että erityisvaikeuksista kärsivien lasten opetus ja tukeminen siirretään avustajan vastuulle, vaikka tarve nimenomaan olisi erityispedagogiikkaa hallitsevalle opettajalle. Vähän sama kuin jos terveyskeskuslääkäri toteaisi syövän ja lähettäisi potilaan lähihoitajalle jatkohoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin norjalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi tai nuori suoriutuu jopa paremmin normaalissa luokassa kuin jos hän saisi erityisopetusta erikseen.

Näyttää siltä, että ensinnäkään erityisopettajilla ei ole aina opettamansa aineen riittävää hallintaa ja kykyä eriyttää oppiainesta, tai sitten he eriyttävät eli tässä tapauksessa helpottavat liikaa niin, että oppimistulokset erityisopetusta saaneella lapsella ovat heikommat kuin jos hän olisi yrittänyt sinnitellä muiden mukana tavallisessa luokassa.

Tämä ilmiöhän on syynä siihen, miksi monet vammaisten lasten vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa saa olla normaaliluokassa. Kun siirrytään erityisluokille, vaatimustaso ja suoriutuminen heikkenee.

Jostain syystä tämä on asia, jota ei saa sanoa ääneen. Mutta tulipa kirjoitettua kumminkin.

Yläkoululaisella pojallani on Aspergerin syndrooma ja jokunen palaveri on pidetty, mutta ei ole mitään erityistä suunnitelmaa. Käytännössä matematiikan opettaja laittaa pojan usein tuntinsa ajaksi erityisopettajalle, koska tavallisessa luokassa tämä ei saa aikaiseksi mitään. Erityisopettajalla kaikki sujuu loistavasti. Poika on matemaattisesti ihan lahjakas, mutta jostain syystä ei vaan kykene keskittymään ja kun erityisopettajalla häiriötekijöiden määrä laskee dramaattisesti, ilma huoneessa on raikkaampi jne., alkaa tehtävien teko sujua. Eli paljonhan vaikuttaa se, miksi lapsi/nuori sitä tukea tarvitsee. Onko hänen yksinkertaisesti vaikea oppia sen aineen asioita, ei hahmota ilman apua tms. vai katoaako keskittymiskyky taivaan tuuliin. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsi voisi ehkä oppia niinkin, että katsoisi kirjasta miten tämä lasketaan (tai mitä nyt oppiaineessa opetetaan) ja sitten tekisi tehtävät omatoimisesti, kunhan mikään ei häiritse tähän keskittymistä. Minusta on ylipäänsä jännä, että erityislapset, erityisopetus ym. niputetaan yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, vaikka siellähän on väkeä hitaasti oppivista neroihin, todella levottomista todella ujoihin jne. Sitä apua tarvittaisiin niin pahuksen erilaista.