Muita, joiden vanhemmat eivät hoida lastanne?

Ja isäni on kuollut joten ei ole lastenhoitoapua omista vanhemmista tai muistakaan sukulaisista.. Onneksi on yksi kaveri joka pari kertaa vuodessa antaa lapsenhoitoapua että pääsen hiukan tuulettumaan.

vanhemmat ihmiset olisivat aina käytettävissä ilmaisena hoitoapuna. Monet haukkuvat vanhempiaan myös siitä, etteivät nämä käy tarpeeksi usein. Milloin viimeksi itse kävitte vanhempienne luona? Mitä TE olette heidän hyväkseen tehneet? He ovat kasvatustyönsä suorittaneet, te ette osaa kuin marista!

En ole lapsiani tehnyt vanhempien hoidettaviksi. Äidilläni on oma elämänsä mihin en mahdu edes kyläilemään kun aina kun sopisi mennä niin äidilläni tulee jotain menoa ja soittaa ettei kyläilyt sovi siksi välitkin ovat viilenneet. Ja tosiaan itse olen lapseni tehnyt joten hoito kuuluukin minulle. Tämä ystäväni jota saan lastenhoitoapua, niin myös hänen lapset vierailevat meillä jos ystäväni haluaa tuulettumaan joten hyväksikäyttöä ei ole.

Jos eivät vanhempasi jaksa tai halua hoitaa sun lapsiasi, niin mitä sitten. Ovathan ne jo sentään sinut itsesi hoitaneet, kyllä sen pitäisi riittää nykyaikana kun on maksullisiakin hoitajia saatavilla.



Ei munkaan vanhempani lapsiani ihmeemmin hoitaneet ja ymmärrän sen ihan hyvin. Äitini stressasi omien lastensa hoitamista hirveesti. Ymmärään hyvin, että hän kokee raskaana ottaa taas vastuuta pienistä lapsista.

Isäni kanssa en ole tekemisissä, vanhempani ovat eronneet kun olin 2-vuotias. Miehen vanhemmat eivät hoida koska se joka lapset tekee kuuluu hoitaa ne itse (komppaan tätä osittain mutta olishan se kiva joskus päästä miehen kanssa yhdessäkin tuulettumaan).

No eipä se menojalka kyllä enää juurikaan vipata tällä ikää +30 :D

lenkille joskus yksin pääsisi. Lapsi yli 3-vuotias, äitini katsonut häntä pari kertaa, isä kerran. Ja ikää heillä ei edes 50 vuotta. Mielestäni tämä on puhdasta välipitämättömyyttä. Ja itse olen tehnyt heidän eteensä paljon, mutta se loppuu nyt. Äitini lähti luotamme kun olin pieni, ettei se lapsenhoidolla nyt ole niin rasittunut...Ap

Ei tule apuja anopin eikä omien vanhempien puolelta, mutta sitäkin enemmän katsotaan vierestä ja kauhistellaan meidän elämää, jos ollaan miehen kanssa väsyneitä. Itse hoidetaan tietenkin omat lapset, mutta ihmetyttää kuinka joku lähisukua oleva kehtaa vaan toljottaa vieressä ja olla tarjoamatta mitään apua (edes kohteliaisuudesta)...

Itse olen ollut tosi paljon mummolassa lapsena, ihan viikkojakin yhtä soittoa, kaikki koulujen lomat, viikonloput...



Mutta nyt ei äitini halua/viitsi/jaksa minun lapsiani hoitaa, hän on päässyt HELPOLLA elämästään. En jaksa vaivata päätäni asialla kuitenkaan.



Anoppi valitti taas jotain 15 vuotta sitten minulle kun miehen siskot hoidattivat lapsiaan hänellä, että kun on niin rankkaa.. päätin silloin jo, että jos meille joskus lapsia tulee, en todella vaivaa anoppiparkaa kertaakaan. Vaan eipä tuo ole tarjoutunutkaan, ei sen puoleen. Kiirettä pitää eläkeläisellä, mökillä asustella..



T: sivusta seuraaja, ei ap

lapset on ihmisiä, sukulaisia vieläpä. mua hiukan kylmää tuollainen jokaisen omillaan " pärjäämistä" korostava puhetapa liitetään tähänkin asiaan. eri asia on puhua vaikka rahasta, että kyllä jokaisen on itse maksettava ottamansa lainat jne.



onko meillä nyt sitten jotenkin kamala curling-suku kun ihan kumpaakin suuntaan tykkäämme toisistamme ja teemme mielellämme palveluksia? minä pesen äitini ikkunat, hän pitää seuraa minun muksulleni? isoäityini lämmittää meille saunan, me olemme hänellä autokuskeina kesän mökkireissulla? ollaan mukana miehen sisikon kattotalkoissa, hän lahjoittaa meille pieneksi tulleen lastensängyn? anoppi hoitaa oman anoppinsa kauppareissut, appi tekee puut, me vierailemme usein ja lastenlastenlasten näkeminen ilahduttaa vanhaa mummoa kovasti. eikä kukaan meistä pärjää omillaan (tai tiedä vaikka pärjäisikin mutta ei olla kokeiltu).



mun mielestä tuo on outo ja kamalan kova tapa ajatella ettei läheisten ihmistensä läheisyyttä saa kaivata " koska maksullistakin apua on saatavilla" .



ja ihan oikeesti, lapset ei oo mikään taakka ja rasite. enkä myöskään osaa ajatella että lapseni olisivat jotenkin enemmän minun kuin vaikka isomummonsa. omia ihmisiäänhän he ovat, ja minun nähdäkseni varsin suuri ilonlähde myöskin vanhemmille sukulaisilleen.

Äitini on kuollut ja isäni jo melko iäkäs (70-v), joten häntä en halua rasittaa enää lapsen hoidolla. Miehen vanhemmat auttaa joskus, mutta heillä on omat kiireensä ja hyvin stressaava työ (tk-lääkäreitä), joten ymmärrän, etteivät jaksa koko ajan olla ilmaisena hoitajana.