Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En varmaan koskaan pysty seurustelemaan trauman vuoksi...
12.07.2015 |
Olen aina ollut tosi tunnollinen ja kiltti. Teininä olin koulussa se "kympin tyttö", harrastin kilpaurheilua, oli paljon kavereita.. Halusin pärjätä ja pärjäsinkin melkein kaikessa mihin ryhdyin. Kärsin myös syömishäiriön, koska halusin kroppanikin olevan virheetön.
Vasta myöhemmin ymmärsin että yritin miellyttää vanhempiani, jotka paineistivat minua jatkuvasti. Huonoja (alle 9) kokeisiin en saanut edes allekirjoitusta. Mikäli en voittanut kilpailuja, olin "tuhlannut heidän kallista aikaa" pyytämällä kyytiä sinne. Mutta harvoinpa epäonnistuin.
Ensimmäinen iso "virhe" oli poikaystävän esittely 16-vuotiaani. Poika oli fiksu ja ihana, mutta vanhempieni mielestä olin huora ja he olivat kuulemma pettyneitä minuun. Jatkoin tapailua salaa, mutta paljastuin aina. Minua lyötiin, minulle huudettiin, tekstiviestejäni luettiin ääneen muun perheen edessä, olin arestissa. Tämä jätti syvät jäljet ja tiesin etten voi seurustella enää. Olinhan pettänyt kaikki.
Tällä tiellä ollaan edelleen, 8 vuotta myöhemmin. Treffipyyntöjä ja yhteydenottoja satelee. Minä poistan ja tyrmään ne kaikki, koska muistot ahdistaa. Sitten makaan kotona ja itken loppuillan. Ulospäin toki olen se täydellinen vaalea ja sporttinen lääkistyttö, joka pärjää kaikessa mihin ryhtyy.
Kiitos että sai avautua.
Kommentit (15)
No lääkisläisenä olet varmaan kuullut psykoterapiasta? Käsittele sun karseat vanhemmat hei NYT, ja jatka/aloita lääkiksessä uudelleen (voinet säilyttää oikeuden palata, niin minäkin oon) kun oot saanut itsetuntosi takaisin itsellesi. Nythän vanhempasi (hirviön kuuloiset) ovat sen vieneet. He kuulostavat aivan narsisteilta. Koita siksi itsesi takia katkaista välit heihin toistaiseksi kokonaan. Hehän eivät tule koskaan hyväksymään mitään opintojen keskeytyksiä.
Mietin vain keskeyttämistä ihan sen takia, että kumpikin prosessi on vaativa, enkä halua, että nuori ihminen polttaa itsensä loppuun tai kuvittelee olevansa epäinhimillisen voimakas ja jaksava. Edes lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaistukea narsistivanhemmista:
https://petojenpoika.wordpress.com
Luettuani aloituksesi tuli tämän nuoren miehen elämä mieleeni.
Se, miten vanhempasi sinua ovat kohdelleet, ei ole sinun vikasi. Älä anna huonon kohtelun salvata elämääsi enää. Hae apua, ota yhteys YTHS:ään. Psykoterapia voisi auttaa vapautumaan.
Tiedän kyllä, että terapiaa on tarjolla. Kynnys hakeutua hoitoon on kuitenkin suuri. Mä olen aina vältellyt sitä viimeseen asti. Syömishäiriöissä laihduttuani hetkessä 10kg sekin oli normaalia ja hyväksyttävää, pitihän sitä kaunis olla. Koskaan en saanut hoitoa siihenkään, vanhemmat pelotteli että jos valitan jää "hullun merkit kirjoihin" ja tuhoan elämäni. Ja valitin kuulemma aina turhaan, koska olen niin herkkä. Mun myöhemmin vakavaksi paljastunut keuhkokuume ohitettiin olankohautuksella. Jotain teiniyskää, mitä riekun pihalla huoran vaatteissa pakkasel.
-ap
Toimi nyt! Se vasta traumatisoi kun olet 30v ja edelleen neitsyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:26"]
Tiedän kyllä, että terapiaa on tarjolla. Kynnys hakeutua hoitoon on kuitenkin suuri. Mä olen aina vältellyt sitä viimeseen asti. Syömishäiriöissä laihduttuani hetkessä 10kg sekin oli normaalia ja hyväksyttävää, pitihän sitä kaunis olla. Koskaan en saanut hoitoa siihenkään, vanhemmat pelotteli että jos valitan jää "hullun merkit kirjoihin" ja tuhoan elämäni. Ja valitin kuulemma aina turhaan, koska olen niin herkkä. Mun myöhemmin vakavaksi paljastunut keuhkokuume ohitettiin olankohautuksella. Jotain teiniyskää, mitä riekun pihalla huoran vaatteissa pakkasel. -ap
[/quote]
Mene hakemaan apua NYT. Olen itse käynyt pitkän terapian, eikä siinä ole mitään hävettävää. Sä katkeroidut, jos et saa itsellesi apua. Sä tarviit apua. Olin ihan tosissani opintojen jäihin laittamisella. Sulla olisi hyvä olla nyt paljon aikaa toipumiselle. Se lääkisopinto voi odottaa, sun muu elämä ei. Koska kun valmistut, sun täytyy hakeutua töihin ylläpitääkses ammattitaitoasi. Ei silloin ole aikaa romahdella jossain terapiassa. Tai no, ehkä on, mutta miten kivaa se sitten on; sulla ei edelleenkään kumppania tukemassa, vain työ ja terapiaprosessi.
Käynnistä se avunhakemisprosessi nyt eikä sitten, kun olet kärsinyt monta vuotta lisää. Koska se ei tuosta nyt itsestään korjaannu toi sun tilanne, tai ainakin aika paljon helpommin, jos saisit tukea. Et kai sä halua vain jäädä odottelemaan ihmettä, ja mikä se ihme olisi, joka auttaisi sinua, jos et itse tee mitään? Joku ymmärtäväinen mieskö, joka näkisi lävitsesi? Odotatko että sellaisen löydät. Se on sit iiiihan sattumasta kiinni ja voi käydä niin, että et löydä. Ellet sit hae netistä seuraa ja kerro siellä että sulla on tämmöinen ongelma, niin että miehet osais suhtautua suhun heti oikein.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:26"]
Tiedän kyllä, että terapiaa on tarjolla. Kynnys hakeutua hoitoon on kuitenkin suuri. Mä olen aina vältellyt sitä viimeseen asti. Syömishäiriöissä laihduttuani hetkessä 10kg sekin oli normaalia ja hyväksyttävää, pitihän sitä kaunis olla. Koskaan en saanut hoitoa siihenkään, vanhemmat pelotteli että jos valitan jää "hullun merkit kirjoihin" ja tuhoan elämäni. Ja valitin kuulemma aina turhaan, koska olen niin herkkä. Mun myöhemmin vakavaksi paljastunut keuhkokuume ohitettiin olankohautuksella. Jotain teiniyskää, mitä riekun pihalla huoran vaatteissa pakkasel. -ap
[/quote]
Ja lue tuo petojen pojan tarina! Kylläpä on samanlaista, hänetkin oli pakotettu korkeassa kuumeessa menemään töihin ja vanhemmat huijasivat häneltä siis ison vastikkeettomaksi jääneen työpanoksen perhefirman nimiin. Mutta se lähinnä siinä on kiinnostavaa se psykologia, millä narsisitiset vanhemmat toimivat ja miten "avuton" lapsi heidän uhrinaan on, käy kertomuksesta hyvin selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:26"]Tiedän kyllä, että terapiaa on tarjolla. Kynnys hakeutua hoitoon on kuitenkin suuri. Mä olen aina vältellyt sitä viimeseen asti. Syömishäiriöissä laihduttuani hetkessä 10kg sekin oli normaalia ja hyväksyttävää, pitihän sitä kaunis olla. Koskaan en saanut hoitoa siihenkään, vanhemmat pelotteli että jos valitan jää "hullun merkit kirjoihin" ja tuhoan elämäni. Ja valitin kuulemma aina turhaan, koska olen niin herkkä. Mun myöhemmin vakavaksi paljastunut keuhkokuume ohitettiin olankohautuksella. Jotain teiniyskää, mitä riekun pihalla huoran vaatteissa pakkasel.
-ap
[/quote]
Kuulehan, olen tuo aiempi numero 5. Psykoterapia on pitkälti itsetutkistelua ja omien ajatusten ja tunteiden miettimistä terapeutin kanssa vuorovaikutussuhteessa. Nuo pelkosi ovat kuitenkin aivan tyypillisiä. Avun hakemisen idea on siinä, että vapautuisi vaikka juuri tuollaisista kuvaamistasi kahleista. Avun hakeminen alkaa siitä, että menee ammattilaisen kanssa juttelemaan, jolloin voi ottaa puheeksi myös pelot, jotka esim. terapiaan liittyvät. Päätös terapian aloittamisesta on mahdollista tehdä vasta, kun on saanut siitä riittävän ymmärryksen.
Nuo kuvaamasi vanhempien luomat uhkakuvat "hullujen kirjoista" voit viskata romukoppaan! Esim. itse olen käynyt pitkän terapian ilman kliinisiä psyykkisiä ongelmia (ammatilliset syyt), ja tuttavistani on monia muita.
Kannustan sinua kyllä hakemaan apua! Olet valmistumassa vaativaan ammattiin, ja yksi terapian tärkeistä tavoitteista ikäistesi kohdalla on myös toiminta- ja työkyvyn ylläpito. Olen itse lääkäri myös.
Aloita ottamalla joku vähän rumimpi kuin sinä. Hän tulee palvomaan sinut taivaisiin. Sitten kun itsetunto kohdillaan siirryt vähän asteikolla ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:50"]
Aloita ottamalla joku vähän rumimpi kuin sinä. Hän tulee palvomaan sinut taivaisiin. Sitten kun itsetunto kohdillaan siirryt vähän asteikolla ylöspäin.
[/quote]
Et nyt tajunnut ongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:15"]Vertaistukea narsistivanhemmista:
https://petojenpoika.wordpress.com
Luettuani aloituksesi tuli tämän nuoren miehen elämä mieleeni.
[/quote] Hei en ole ap eikä minulla ole narsistivanhempia, mutta haluan kiittää tuosta blogivinkistä! Niin mielenkiintoista tekstiä, että olen lukenut sitä jo tunnin putkeen. Loma alkoi ja sataa. Olen kaivannut jotain luettavaa ja työelämä ja pikkulapsi on vienyt ajan. Äärimmäisen addiktoivaa luettavaa ja herättää paljon ajatuksia! Itsellänikin on ollut rankkaa, mutta en ole koskaan ajatellutkaan millaista voisi olla naimisissa orjana nsrsistivanhempien perheyritykseen. Jos sä "poika" luet tämän, jaksamista ja lyö joskus rahoiksi kirjoittamalla kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 10:44"][quote author="Vierailija" time="12.07.2015 klo 08:15"]Vertaistukea narsistivanhemmista:
https://petojenpoika.wordpress.com
Luettuani aloituksesi tuli tämän nuoren miehen elämä mieleeni.
[/quote] Hei en ole ap eikä minulla ole narsistivanhempia, mutta haluan kiittää tuosta blogivinkistä! Niin mielenkiintoista tekstiä, että olen lukenut sitä jo tunnin putkeen. Loma alkoi ja sataa. Olen kaivannut jotain luettavaa ja työelämä ja pikkulapsi on vienyt ajan. Äärimmäisen addiktoivaa luettavaa ja herättää paljon ajatuksia! Itsellänikin on ollut rankkaa, mutta en ole koskaan ajatellutkaan millaista voisi olla naimisissa orjana nsrsistivanhempien perheyritykseen. Jos sä "poika" luet tämän, jaksamista ja lyö joskus rahoiksi kirjoittamalla kirja.
[/quote] Niin ja ap. Tuossa blogissa "poika" meni kerrankin baariin, joi puhdistavan kännin ja iski kauniin naisen ja sillä ihastumisen värinällä sai hetkeksi asioitaan eteenpäin :)
Joo, vaikka sen blogin pojalla ei varsinainen ongelma muuten liipannutkaan aloittajan ongelmaa, eikä ap:n ongelma sinänsä ole se, ettei saisi/löytäisi miehiä, varmasti kivojakin sellaisia, vaan että vanhempien takia päälle on lukittautunut suhteessa olemista torjuvia ajatuksia.
Mutta itsekin luin sen pojan tarinan yhdeltä istumalta ja huh huh vaan... Ajattelin lähinnä aloittajalle olevan iloa siitä, että näkee, että miten tuokaan mies olisi koskaan voinut saada oikeutta vanhemmiltaan, kun näiden omassa ajattelussa on mätää jo alun alkaenkin. Ei sellaisten vanhempien kanssa kannata määräänsä enempää koittaa oikaista asioita, koska sitä ei vain tapahdu. Olen itse 40+ ja nyt vasta tajunnut sen :( Kunpa jollain ei menis yhtä kauan.
Apua itselle hakemaan, lääkärin sanat tässä ketjussa kuvasivat sen siis terapian antamaa antia hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimi nyt! Se vasta traumatisoi kun olet 30v ja edelleen neitsyt.
En ole AP, vaan eräs mies, jolla samanlaisia ongelmia. Johtunevat myös kasvatuksesta ja nuoruuden kokemuksista. Yritin hakea apua, mutta mitään apua en saanut enkä ymmärrystä. Terapeuttikin lähinnä ärsyyntyi ja tivasi, että miksi en lähde katsomaan mille ne tytöt näyttää. Nyt olen 38 vuotta enkä ole koskaan seurustellut, suudellut tai edes pitänyt kädestä kiinni. Olen lähinnä katkera ja vihainen. Yritin pari vuotta sitten vielä viimeisen kerran ottaa asiaa puheeksi, mutta mitään muuta en saanut kuin kehoituksen, että mene sinne Tinderiin siitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata pitää mitään yhteyksiä tuollaiseen perheeseen. Toivottavasti pääset yli traumastasi ja kannattaa varmaan hakea apua YTHS:tä.
M25