En tiedä mitä tehdä :O
En tiedä kauanko jaksan pitää miestäni enää pinnalla :(
Mulla siis kaksi lasta, jotka toiselle miehelle, tapasin nykyisen mieheni odotusajalla toista lasta odottaessa ( lapset nyt 2 ja 7kk )
Aluksi meni hyvin ja hän oli ihan omistautunut meille ja lapsille, jotka hän otti " omakseen" , tiesin kuitenkin että miehellä ollut vaikea lapsuus ja nuoruus, huono koti jne. yritin puhua että hakisi apua, ei hakenut, viime syksyllä/alkutalvesta sitten hän alkoi romahtelemaan.. ei jaksanu muuta kun nukkua, noh meni kokeisiin ja mitään fyysistä vikaa ei ollut, lopulta suostu sitten menee uudelleen lääkäriin ja lääkärissä selvis pitkään jatkunut masennus. Nyt tilanne on ollu jo monta kuukautta se että mä teen kotona lähes kaiken, sen lisäksi yritän pitää miestä pinnalla, oon ite palanu ihan loppuun, en tiedä mitä enää tehdä. Tuntuu ettei mikää uni riitä, ahistaa ja tuntuu kuinka tukehtuisin tänne kotiin :( ( itsellä myös masennus ja siihen lääkitys ollut jo yli puoli vuotta )
Lisäksi olen ihastunut miehen kaveriin, varmaa siksi että tilanne on niin otollinen, en siis ole pettänyt enkä petä. En vaa tiedä kauanko jaksan, Mies on nyt syönyt viikon mielialalääkkeitä ja tuntuu että tilanne vaan pahenee pahenemistaan. Mitä voin tehdä??
Kommentit (16)
Koittakaa antaa myös sitä. Tukea. Joskin olette oikeassa. Kannattaisi keskittyä järjestämään oma ja lasten elämä kuntoon ja vasta kun kaikki on hyvin harkita edes uutta suhdetta. Näin jaksat itsekin paremmin ja voit edetä hitaasti ja katsoa mihin suhde vie.
En muuten ymmärrä miten tuon ikäisten lasten äidillä riittää energiaa miesjuttuihin, eli taidat aika voimapakkaus olla kuitenkin ap?
Itse olen ollut syvästi masentunut ja tiedän ettei siitä hetkessä tokene. Onneksi mieheni jaksoi kanssani vaikka olin aivan pohjalla. Sain lääkityksen mutta se vain pahensi oloni entistä kamalammaksi. Lääkärini käski vain jatkaa ja uskoin häntä. Loppujen lopuksi lääke vaihdettiin. Siitä alkoi hidas paraneminen joka kesti kauan aikaa. Toivon sinulle paljon voimia, uskon että on todella raskasta. Mutta miehelläsi on varmasti vielä raskaampaa!
ex-miehestäsi rauhassa ja huolehtia omasta ja lastesi elämästä. Ei kukaan ajanut sinua haulikolla suin päin uuden miehen kanssa suhteeseen.
Ja joku ratkaisumalli sinulle tuo uusi ihastuminen on, koska kaava toimi tismalleen samalla tavoin edelliselläkin kerralla. Pakenet ahdistavaa tilannetta siihen, ihan niin kuin pakenit edellisestä liitosta nykyisen miehesi luo.
Nyt sinun pitää vaan miettiä, mitkä voimavarasi ovat. Jäätkö siihen tukemaan vai et. Mutta lasten kannalta ei kyllä ole enää hyvä lähteä säntäilemään jälleen uuteen suhteeseen. Ja he ovat nyt tärkeintä.
En siis ole tosiaankaan vaihtamassa miestäni nyt, ei olisi edes voimia/haluja mihinkään uuteen juttuun, siksi ihmettelenkin miksi ihastuin. mutta se on kuitenkin jäänyt siihen. rakastan kuitenkin miestäni niin, että tuntuu etten voisin jään jättää toista hädän hetkellä, mutta kun näitä omia voimia ei vaan enää ole...
ap
mutta oletteko te naimisissa. Jos tapasit miehen kuopusta odottaessasi, ette ole olleet vielä kovin pitkää aikaa yhdessä. En näe, että kannattaisi jäädä suhteeseen jos ette ole naimisissa.
porukka täällä taas! Toivottavasti jaksat siellä vielä pärjäillä! Varmastikaan et halunnut tällaisia syyllistämisviestejä, mitä moni tänne on laittanut.. Taitaa ihmisillä olla jotain omia ongelmia, joita puretaan sitten muihin. Toivon kuitenkin, että miehelläsi alkavat lääkkeet vaikuttaa lähiaikoina siten, että jaksatte molemmat vielä yrittää! Voimia ja jaksamista!
Vaikea muuten neuvoa. Ootteko terapiassa? Perheneuvola?
kun siellä on kaikki sairaana. Tiedän että viikko on lyhyt aika, mutta kokoajan tuntuu pahemmalta kun aikaa on jo mennyt. Ja mikä takaa että miehen olo helpottuu?! lisäksi nyt on tullut sivuoireita ( samallaisia kun mulla kun alotin lääkkeet) ja siksi mies on alkanut puhuu et pitäskö lopettaa lääkkeiden syönti. Siis mä en kestä!!!!!!!!!!!!
ap
Ehkä kuukauden kuluttua lääkityksen teho näkyy, tuskin aiemmin.
Lapset 2 v ja 7 kk toiselle miehelle, asut yhden kanssa ja olet ihastunut kolmanteen... Missä tuossa on lasten etu??
arvasinkin, että täällä täytyy lyödä lyötyä vielä enemmän..
ap
että sinä vaan vaihdat miehestä toiseen sen sijaan, että kantaisit vastuun omasta elämästäsi ja heistä.
Etkö nyt itse ollenkaan tajua, että kolmas isä kahden vuoden sisään on kaksivuotiaalle aika kova tahti?
kun sanoo, missä vika on.
Sinä olet äiti ja vanhempi, sinulla on kaksi lasta. Sinä olet heistä vastuussa, ei kukaan muu. Nyt sinä et selvästikään tajua, miten paljon hallaa heille teet. Et kanna vastuuta elämästäsi tai heidän elämästään.
Sen sijaan että vaihdat jälleen hätäisesti huonon suhteen uuteen, ei auta yhtään mitään. Olet vaan samassa tilanteessa hetken päästä.
Sinun pitää nyt miettiä, mitä sinä elämälläsi teet ja miten hoidat parhaiten lapsesi. Uusi miesystävä ei ole ratkaisu, eikä nykyinen miehesi ole lastesi isä.
ja olen lapsistani aina huolehtinut, kun heidän isä petti mua 3 naisen kanssa ja heitti pihalle, en ole katkeroitunut, sain uuden mahdollisuuden onneen tapaamalla tämän nykyisen mieheni. Mutta nyt tässä taloudessa on kolme lasta, koska miehestä ei ole mihinkään... ymmärrän masennuksen, mutta ideana oli se etten tiedä kauanko jaksa tätä tilanne ja sitä että pidän häntä " elossa" kun hän puhuu kuolemasta jne. Tajuatteko kuinka henkisesti rankkaa tää on??