Lue keskustelun säännöt.
Mitä mätää lapsuudenystävän lapsuudenkodissa?
04.03.2007 |
Olen nyt miettinyt tätä kaksikymmentä vuotta, enkä vieläkään ole selvittänyt. (No en tietenkään koko aikaa ole mietinyt, toisinaan vaan vaivannut...)
Räikein piirre, joka ihmetytti, oli, että heille eivät kaverit juurikaan saaneet tulla sisään taloon. Kerran muistan lapsena, että etukäteen järjestetysti vierailin heillä, silloinkin oltiin vain lastenhuoneessa, mitään ei tarjoiltu ja äiti oli jotenkin hermostuneen oloinen. Äiti oli kotona. Hermostunut hän oli kyllä muutenkin aina. Isä oli tavallisen duunariukonturjakkeen oloinen.
Sittemmin ei päästetty edes eteiseen, tuulikaappiin, odottamaan, vaikka ulkona olisi ollut pakkanen ja kaverit siis hakivat lapsia mukaan harrastuksiin tai kouluun. Tämä koski myös muiden lasten kavereita, en ollut siis ainoa.
Heillä oli hyvin siistiä (Sen kerran, kun kävin.)
Lasten vaatteet olivat aina viimeisen päälle siisti ja silitetyt, hiukset kammatut ja puhtaat ja käytös hillittyä.
Heille syntyi iltatähti, ja tätä lasta ei kuulemma voinut viedä edes kauppaan, koska oli " niin kauhea" , siis ihan pienenä.
Myöhemmin, aikuiduuden kynnyksellä eräs lapsista muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Itselläni tuo lapsuudenystävyys hiipui murkkuiässä, koska ystävän käytös ja kotikulttuuri oli niin sulkeutunutta.
Olen joskus ohimennen nähnyt ex-ystävääni, edelleen aika pidättyvä, mutta ei silmiinpistävän " sekaisin" .
Kertokaapa nyt viisaat, mikä ihme voisi olla syynä tuollaiseen kotikulttuuriin?!
Ja anteeksi kaikille, joita tällainen vatvominen ärsyttää.
Kommentit (13)
Näin oli meillä. Minä en vienyt koskaan kavereitani meille, koska ikinä ei tiennyt missä kunnossa isä oli. Saattoi alkaa rähjäämäänkin joskus ja olla inhottava. Salailusta voi kasvaa sulkeutuneeksi, onneksi näin ei kuitenkaan käynyt minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meille koskaan saanut tulla kukaan, mutta en tiedä tänä päivänäkään miksi näin oli. Varastamisen pelko äidillä ainakin oli, ehkä sitten sen takia (ei mitenkään perusteltua ja asuimme vielä hyvämainessa kaupunginosassa).
kritisoinut lapsen kokemusmaailmaa, kahdessakymmenessä vuodessa olet oppinut jo kuitenkin näkemään asioita hieman toisin ap, kuinkahan selkeistä muistoista tällaisessa yhteydessä uskaltaa puhua?? :D Lapset ovat hyvin herkkiä käsittämään väärin ja tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä. Varsinkin teini-iässä tuntuu että koko maailma on täynnä " TOSI outoja tyyppejä" .
mutta sen isä oli aina tosi kireä eikä sitä saanut häiritä. Kulissit oli täydelliset ja kaikki 80-luvun juppi uutuudet löyty. Kaverini suljettiin aina yksin pimeään vessaan jos oli ollut tuhma. Hän pelkäsi muutenkin tietty pimeää ihan kauheasti. Jos menin yökylään hän halusi aina nukkua valot päällä, joka häiritsi taas minua.
Vanhempani olivat hänen vanhempien ystäviä myös ja myöhemmin nyt kun olen aikuinen ovat kertoneet että todistivat kerran kun mies oli vääntänyt hullun katse silmissä vaimon kättä kesämökillä ollessamme. Mies oli myös pelanut isäni kanssa muutaman kerran tennistä ja saanut silmittömät raivarit kun oli hävinyt.
Tänä päivänä kaverini on sairastanut skitsofreniaa 5 vuotta ja hänen siskonsa, joka on korkeasti koulutettu, kärsi burnoutin ja sen jälkeen jätti lapsensa ja miehensä ja alkoholisoitui. Surullista. Mitäköhän kaikkea siellä lapsuuden kodissa oikeasti tapahtui?
asuivat pienessä kaksiossa, vaikka molemmat vanhemmat oli töissä ja kaksi lasta. Heille ei koskaan, siis ei koskaan saanut tulla sisälle. Aina piti odottaa kenkien laittaminenkin oven takana ja puhelinta heillä ei ollut, vaikka se varmaan 80-luvulla oli joka perheessa muuten. Vanhemmat eivät tervehtineet koskaan ovella yms. KAverini ei ikinä puhunut kodistaan mitään, jutteli aina muita asioita. Oli se outo koti. Kaveri oli monien aikuisten (mm. vanhempani) mielestä tosi kiltti, mutta ahdistunut olemukseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillekkin piti vierailut sopia etukäteen ja piti ottaa mukaan puhtaat vaihtovaatteet. Eli kun tulimme heille koulusta piti heti eteisessä vaihtaa päälle puhtaat vaatteet ettei tule likaa heille kouluvaatteiden mukana.....
Koululaisillani oli kaverit, joilla oli sama meininki, sisälle ei saanut tulla kuin poikkeuksellisesti (nuorempi lapsi ei muuta kuin synttäreille). Oli muutenkin tarkkaa eri asioiden kanssa. No - huvittavaa oli se, kun nämä neidit tulivat meille, desibelit eivät riittäneet, ei tervehditty ja käytös oli aivan toista kuin äidin " helmoissa" . Sama juttu kun toinen naapurin tyt-istä oli muillakin tutuilla.
En usko, että asiassa oli mitään sen kummempaa, toisilla tosiaan on suunnaton kontrollointitarve ja toisten lapset sekoittaa tätä pakkaa. JOtkut aikuisetkin ihmiset saattavat jännittää toisia ihmisiä, lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina ei jaksa sitä, että toistenkin lapsia pyörii kotona äänineen ja eri tapoineen. Ja omilla lapsilla tuntuu usein menevän " shown" puolelle, kun on kavereita. pienemmillä taas tulee minun lelu/sinun lelu riitoja jne...
(koululaisia ja leikki-ikäisiä)
eikä halunneet ylimääräsiä räkänokkia sotkemaan ja kaatamaan ming-maljakkojaan. Omat lapset varmaan jo oli opetettu " tavoille" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli kauhea siivoushullu. Jos vähänkin oli jotain pölyä tai ylimääräistä vaatetta tms. jossain, hän koki, että kaikki on sekaisin.
Ei halunnut lapsia tuomaan likaisia jälkiä. Joskus mietin, että miks hankki lapsia=(
Paitsi vammainen veli kellarissa.
Ärsyttää kun ei voi tietää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mun äiti oli kauhea siivoushullu. Jos vähänkin oli jotain pölyä tai ylimääräistä vaatetta tms. jossain, hän koki, että kaikki on sekaisin.
Ei halunnut lapsia tuomaan likaisia jälkiä. Joskus mietin, että miks hankki lapsia=(
...vanhemmat ovat ulospäin suuntautuneita, mutta ylisiistejä. Siivoavat koko ajan. Äiti saa kauhean hermoromahduksen, jos lasten kengissä menee yksikin pieni kivi oven sisäpuolelle. Imuroivat siis monta kertaa päivässä ja äiti kulkee pölyrätti kädessä koko ajan. Isä on kotona aina tosi kireä, eikä kestä mitään. Näyttelee aikuisten seurassa tuossa pihalla hauskaa seuramiestä, mutta on todellisuudessa ihan hermoheikko ja räyhää kaikesta lapsille ja vaimolle.