Ajatteletteko paljon, mitä muut ajattelevat tekemisistänne?

Mulla menee niin, että kun tunnen yhden herkästi arvostelevan ja vähättelevän ihmisen, niin ajattelen, että varmasti moni muukin ajattelee samalla tavalla. Ja oikeasti kyse on varmaan kuitenkin lähinnä juuri siitä yhdestä ihmisestä.

Mulla on terve itsetunto, ja ajattelen, että jokaisen pitäisi pärjätä omilla aivoillaan tässä maailmassa. Toki otan hyviä neuvoja vastaan, mutta loppujen lopuksi se olen minä, joka tekee päätökset omassa elämässä ja kantaa niistä myös vastuun, eikä joku av:n sohvapsykologi. :)



Tästä syystä en esim. tunne yhtään syyllisyyttä siitä, että akateemisena naisena ja femakkona olen kotiäitinä eli miehen elättinä ;) useamman vuoden. Koska tiedän sen olevan meidän perheelle ja myös mulle itselleni paras ratkaisu.

Kun pääsee turhasta" mitä noikin musta ajattelee" ajattelusta niin koko maailma on sen jälkeen kuin oma olohuone missä tallustella.

Sehän on selvää, ettei muiden ajattelemisista pitäis välittää. Mutta miten siihen päästään, onkin kinkkisempi juttu. Jos sulla on jotain vihjeitä, niin anna tulla!

huono itsetunto kun on ja itseluottamuksen puute niin monta " hauskaa" asiaa on jäänyt toteuttamatta juuri sen takia että" mitähän ne musta ajattelee jos teen noin" ....omaa elämäänihän tässä elän, yritän itselleni muistuttaa.

Lastenhuoneen ikkunaan ei saisi laittaa lastenverhoja koska se loukkaa naapurin keski-iän ylittänyttä pariskuntaa??? Pitäisi laittaa sellaiset mummokuosiset verhot ettei ne kärsi.

Parikymppisenä mietin paljonkin ja tarkastelin ratkaisujani ikäänkuin ulkopuolisin silmin. Nyt iän myötä elän vahvasti omaa elämää, luotan itseeni ja kykyyni tehdä hyviä ratkaisuja. Kääntäen se tarkoittaa myös sitä, että en arvostele muidenkaan ihmisten ratkaisuja. Uskon, että tällä palstalla on paljon sellaisia naisia, jotka ovat kovin epävarmoja itsestään ja omista valinnoistaan ja siitä epävarmuudesta kumpuaa se hillitön tarve arvostella toisen ihmisen valintoja ja aggressiivisesti puolustaa omia valintoja.