Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin opiskella, mutta en tiedä uskallanko!
17.08.2015 |
Mua jännittää, että en pärjääkään, että väsyn liikaa siitä ja ettei ala kiinnosta tarpeeksi. Mulla on tää arjenhallinta vähän kaoottista :( Aina kun olen koulua käynyt, olen myöhästellyt paljon ja unohtanut tehdä tehtävät. Mulla on lapsi ja hänen asioistaan huolehtiminenkin tuntuu välillä kovin työläältä, ja arki ja kotityöt. Mulla on myös ollut paljon kriisejä elämässä ja olen aloittamassa terapian niiden takia. Nykyään kumminkin nukun säännöllisesti ja pysyn rytmissä!
Toisaalta haluaisin kovasti jo ihmisten pariin päästä. Pelottaa hirveästi nähdä uusia ihmisiä siellä, mutta olisi jo aika totuttautua. Opiskelu olisi kokopäiväistä ammattiin opiskelua. Toinen vaihtoehto olisi keksiä jotain muuta tekemistä väliajalle ja hakea korkeakouluun keväällä.
Herättääkö tilanteeni ajatuksia teissä?
Kommentit (22)
Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda opiskelut toistaiseksi ja omistaudu lapsellesi. Ethän halua menettää mitään kun ne lapsuusvuodet menevät niin nopeasti ohi. Opiskeluhaihattelut menee ohi, rakkaus lasta kohtaan on ikuista.
Ehkä voisit ensin mennä terapiaan? Ja olla lapsen kanssa tämä vuosi ja hakea kouluun sitten keväällä. Ajattelin vain, että jos ole juuri saanut asiat sujumaan paremmin, niin voisi olla liian riski heti ottaa tuollaista stressiä?
Mun lapsi on kouluikäinen jo, mutta olen yh eikä lapsi ole ihan helpoin temperamentiltaan. Lisäksi tuntuu, että stressaan aika paljon että saan hänet kouluun, kaikki on mukana, olen muistanut lukea opettajan viestit jne... Tämäkin varmaan tasoittuu kyllä pian, kun nyt juuri hän aloitti uudessa paikassa.
Olen menossa terapiaan, menen tutustumiskäynnille tällä viikolla ja toivottavasti aloitan syyskuussa, jos kelalle menee hakemus läpi. Terapeuttihan osaisi varmaan arvioida jaksamistani, mutta päätös koulusta pitäisi tehdä pian.
Sitä kanssa mietin, että en haluaisi liikaa kahmaista kerralla ja epäonnistua (taas). Toisaalta tosiaan haluaisin ihmisten kanssa olla tekemisissä päivittäin ja haluaisin myös antaa lapselle mallin, että aikuisella on oma elämä ja että pitää tehdä jotakin leipänsä eteen, ennen pitkää.
Korkeakoulu sopisi mulle siitä, että pidän syvällisestä informaation tutkimisesta ja luennoilla kuuntelemisesta enemmän kuin ryhmätöistä ja ulkoaopettelusta. AMK:ta en ole oikein edes harkinnut, amista ja yliopistoa olen ajatellut vaihtoehtoina. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:42"]
Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
[/quote]
AMK on ammattiKORKEAKOULU.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:13"]Mun lapsi on kouluikäinen jo, mutta olen yh eikä lapsi ole ihan helpoin temperamentiltaan. Lisäksi tuntuu, että stressaan aika paljon että saan hänet kouluun, kaikki on mukana, olen muistanut lukea opettajan viestit jne... Tämäkin varmaan tasoittuu kyllä pian, kun nyt juuri hän aloitti uudessa paikassa.
Olen menossa terapiaan, menen tutustumiskäynnille tällä viikolla ja toivottavasti aloitan syyskuussa, jos kelalle menee hakemus läpi. Terapeuttihan osaisi varmaan arvioida jaksamistani, mutta päätös koulusta pitäisi tehdä pian.
Sitä kanssa mietin, että en haluaisi liikaa kahmaista kerralla ja epäonnistua (taas). Toisaalta tosiaan haluaisin ihmisten kanssa olla tekemisissä päivittäin ja haluaisin myös antaa lapselle mallin, että aikuisella on oma elämä ja että pitää tehdä jotakin leipänsä eteen, ennen pitkää.
Korkeakoulu sopisi mulle siitä, että pidän syvällisestä informaation tutkimisesta ja luennoilla kuuntelemisesta enemmän kuin ryhmätöistä ja ulkoaopettelusta. AMK:ta en ole oikein edes harkinnut, amista ja yliopistoa olen ajatellut vaihtoehtoina. Ap
[/quote]
Mikä on pohjakoulutuksesi? Sekä AMK:uun että yliopistoon (=korkeakouluihin) pitää olla pohjalla joko lukio tai ammatillinen tutkinto.
Olen käynyt lukion ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sinne yliopistoonkaan mennä ihan noin vain. Jos mahdollisuus on, niin totta kai kannattaa, opiskelu kannattaa aina. Ei voi onnistuakaan, jossei yritä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:00"]Mua jännittää, että en pärjääkään, että väsyn liikaa siitä ja ettei ala kiinnosta tarpeeksi. Mulla on tää arjenhallinta vähän kaoottista :( Aina kun olen koulua käynyt, olen myöhästellyt paljon ja unohtanut tehdä tehtävät. Mulla on lapsi ja hänen asioistaan huolehtiminenkin tuntuu välillä kovin työläältä, ja arki ja kotityöt. Mulla on myös ollut paljon kriisejä elämässä ja olen aloittamassa terapian niiden takia. Nykyään kumminkin nukun säännöllisesti ja pysyn rytmissä!
Toisaalta haluaisin kovasti jo ihmisten pariin päästä. Pelottaa hirveästi nähdä uusia ihmisiä siellä, mutta olisi jo aika totuttautua. Opiskelu olisi kokopäiväistä ammattiin opiskelua. Toinen vaihtoehto olisi keksiä jotain muuta tekemistä väliajalle ja hakea korkeakouluun keväällä.
Herättääkö tilanteeni ajatuksia teissä?
[/quote]
Viestisi kuulostaa ihan siltä kuin olisin sen itse kirjoittanut. Tosin, itselläni pelko lähteä opiskelemaan on suurempi kuin kiinnostus (valitettavasti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:36"]
Mikä ala (alat) kiinnostaa?
[/quote]
Luultavasti lääkis unelmana, muka jo lapsesta asti. En ole enää moneen vuoteen tavannut ketään, jota kiinnostaisi jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:44"]Unohda opiskelut toistaiseksi ja omistaudu lapsellesi. Ethän halua menettää mitään kun ne lapsuusvuodet menevät niin nopeasti ohi. Opiskeluhaihattelut menee ohi, rakkaus lasta kohtaan on ikuista.
[/quote]
What??? Opiskeluhaihattelut? Eiköhän lapsenkin kannalta ole parempi että äiti/isä tai molemmat ovat yhteiskunnassa kiinni. Kouluttautuminen todellakin kannattaa.
Ap: pystyt opiskeluun varmasti. Opiskelun aloittaminen tulee olemaan vaikeaa ja kohtaat haasteita. Ne voitettuasi selviydyt varmuudella. Tsemppiä! :)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:42"]Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
[/quote]
Siis eikö korkeakoulu ole yhtäkuin amk= ammattikorkeakoulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:42"]Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
[/quote]
Kuule. Kyllä siellä AMK:ssa(=ammattikorkeakoulu) joutuu hyvin pitkälti itse vastaamaan asioistaan. Ja samoja kirjoja tentitään kuin yliopistossa. Näin ainakin sosiaalialalla. Jos "helpompaa" koulua haluaa, niin sitten se on ammattikoulu.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:42"]Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
[/quote]
Kuule. Kyllä siellä AMK:ssa(=ammattikorkeakoulu) joutuu hyvin pitkälti itse vastaamaan asioistaan. Ja samoja kirjoja tentitään kuin yliopistossa. Näin ainakin sosiaalialalla. Jos "helpompaa" koulua haluaa, niin sitten se on ammattikoulu.
[/quote]
Meillä oli jopa joitain yhteisiä kursseja sosiaalityön opiskelijoiden kanssa (luennot välillä yliopistolla, välillä amk:lla).
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:42"]
Ei varmaan korkeakoulu ole sulle sopiva, siellä pitää ottaa niin pitkälle vastuu omista tekemisestä ja asioiden hoitamisesta. Joku AMK voisi olla sopivampi.
[/quote]
Mutta korkeakoulun pääsykokeet on keväällä/kesällä vasta ja alkaisi syksyllä, silloinhan mulla olisi terapiaakin takana jo useita kuukausia. ap
Johdattelet, ap, keskustelua kokoajan siihen suuntaan, että haluat opiskelemaan ja toivut tsemppausta siihen ;)
Ei se mitään, minusta nyt olisi juuri sinun hetki alkaa opiskella. Voitte lapsesi kanssa "opiskella" yhdessä ja valmistut ennen murrosikää, jolloin pääset siirtymään työelämään. Ehdottomasti kannattaa opiskella.
Saako udella, mitä alaa olit ajatellut yliopistossa tai amiksessa?
Tässä on vielä koko syksy ja talvi aikaa keskittyä itsensä hoitamiseen ja lapseen. Arvelisin, että arki helpottaa, kun pääset purkamaan ajatuksiasi terapiaan. Keväällä vasta on haku oppilaitoksiin. Yliopiston pääsykokeisiin kannattaa kuitenkin alkaa valmistautumaan heti, kun tiedät pääsykoekirjat. Näet sitten jaksatko valmistautua pääsykokeisiin. Jos se tuntuu liian raskaalta, niin voi olla ehkä hyvä lykätä yliopisto-opiskeluja tai hakea vain ammatikouluun aikuislinjalle. Yliopisto-opiskelu on paljon joustavampaa ja lastenhoito on helpompaa kuin koulumaisemmissa opistoissa/AMK:ssa.
Ainahan sen koulun voi jättää kesken, jos et jaksakaan. Eikä sitä tarvitse ottaa epäonnistumisena: voi olla ihan hyvä juttu todeta kokeilun kautta, että kyseinen koulutus ei ole sun juttu ja katsoa sitten keväällä uusia vaihtoehtoja. Jos ammattikoulu kaatuu ihan jo elämänhallinnan puutteeseen, voi olla aika todeta, että ensin pitää hoitaa sinut parempaan kuntoon ja sitten katsoa opiskelua.
up