Lue keskustelun säännöt.
Eikö tästä masennuksesta koskaan parane? En jaksa enkä halua enää mitään lääkkeitä...
25.02.2007 |
Olen sairastanut vaikeaa masennusta 14-vuotiaasta, välillä kausia jolloin menee jo ihan hyvin ja sitten taas vajoan pohjalle.
Olen syönyt varmaan kymmentä eri masennus ja ahdistus lääkettä. Aina ne auttavat kun niitä syön jos yrittää lopettaa niin haluaa vaan kuolla.
Viimeisimmät lääkkeet lopetin viimekesänä, kun alettiin suunnitella raskautta. Silloin oli takana pari vuotta tiivistä psykoterapiaa, pari vuotta olin syönyt yhtäjaksoisesti lääkkeitä. Terapia loppui ja nyt on ikäraja täynnä omalle (nuorisopuolen) psykiatrille, eli seurantakäynnitkin ovat loppuneet, ja masennus oireet palaa.
En oikeasti jaksa, en halua enää lääkkeitä, en halua että voin olla iloinen vain kun syön jotain nappeja...
Itkettää...
En jaksa elää paniikkikohtausten täyttämää elämää. Mutten voi kuolla koska minulla on lapsi ja toinen tulossa.
Miten helvetissä minä pystyn lapseni kasvattamaan kun mietin vaan että jos he eivät tarvitsisi minua niin tappaisin itseni...
Voiko tästä oikeasti parantua? Onko minun syötävä lääkkeitä loppuikäni, tai tapettava itseni ennen kuin tämä on ohi...
Kommentit (19)
Saatika sitten ensimmäisen vuoden aikana jos äiti ei ole terve. Mulle ei olisi tullut mieleenkään pistää elintärkeää lääkitystä poikki. Kuitenkin niitä voi syödä ihan vapaasti raskauden aikana ja ennen synnytystä vain hieman vähennetään annostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ainakaan häpeillä itseään. Niin kuin joku jo kirjoitti, joku toinen tarvitsee diabetes-lääkkeitä, joku reumalääkkeitä ja sinä ainakin aina välillä masennuslääkkeitä ja hoitoa. Se ei tee sinusta lainakaan huonompaa ihmistä!
kuten jo aikaisemmin sanoinkin, he olivat sitä mieltä etten tarvitse lääkitystä enää. Mielestäni raskaana ollessa on kuitenkin parempi mitä vähemmän lääkkeitä syö.
Ja silloin vointini oli ollut pitkään hyvä, ei siis niin että heti kun oli hyvä fiilis niin lääkkeet pois, vaan masennus oli ollut poissa n. vuoden jonka jälkeen annostusta pienennettiin pikkuhiljaa.
ap
Nyt hän 6v ja keskitasoa älykkäämpi lapsi. Hänellä oli hyvä vauva-aika toisin kuin isoveljellä joka kärsi minun masennuksestani ja nyt kärsii sitten oppimis ja hahmottamisongelmista. Nykyistä vauvaani odottaessani söin kokoajan masennus lääkkeitä ja lisäksi 250mg lamictalia. Nyt minulla on iloinen ja virkeä vauva. Ja minäkin olen virkeämpi ja parempi äiti hänelle. Anteeksi, että ärsyynnyin, mutta en tajua tätä kärsimiskulttuuria jolla tehdään vain peruuttamattomasti hallaa lapselle.
17
Et ole tainnut olla ihan rehellinen sinua hoitaville tahoille voinnistasi. Minulla on ollut ok olo jo 4 vuotta eikä puhettakaan lopettaa lääkitystä koska pari huonoa kokeilua on osoittanut, että ilman niitä en pärjää.
17
Vierailija:
kuten jo aikaisemmin sanoinkin, he olivat sitä mieltä etten tarvitse lääkitystä enää. Mielestäni raskaana ollessa on kuitenkin parempi mitä vähemmän lääkkeitä syö.
Ja silloin vointini oli ollut pitkään hyvä, ei siis niin että heti kun oli hyvä fiilis niin lääkkeet pois, vaan masennus oli ollut poissa n. vuoden jonka jälkeen annostusta pienennettiin pikkuhiljaa.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita, 17. Ap, minusta sinä olet fiksu, kun mietit omaa tilannettasi ja osaat hankkia apua.
itsestäsi ja masennuksesi mekanismista.
Suunnitteletko edelleen raskautta? Kannattaisiko sitä suunnitelmaa siirtää vaikka 3-4kk eteenpäin ja ottaa nyt lääkitys uudelleen käyttöön ettei masennus pääse jälleen pahaksi.
Tukeeko miehesi sinua toipumisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tuki minua kun lääkitystä lopetettiin, nyt en ole edes puhunut hänelle että masennusoireet ovat palanneet. Pystyn siis kyllä edelleen toimimaan lähes normaalisti.
Terapiaa voisi olla kyllä viisasta jatkaa vielä, mutten edes tiedä mihin menisin, miten pääsisin terapiaan, ikäraja nuorisopuolelle, missä kävin on siis ylittynyt eli en kelpaa enää sinne.
Tai jos rahatilanne sallii, niin ota yhteyttä yksityiseen terapeuttiin. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu vaan niin helvetin vaikealle niellä ylpeytensä ja tunnustaa taas ettei jaksa. Ettei kykene elämään ilman lääkkeitä...
ap! Sympatiat sinulle kohtalotoveriltasi! Yhtä pitkä sairaushuistoria takana, lääkitykset, terapiat ym.!
Älä lakaise ongelmaa maton alle, tai se pahenee! Miten olisi Kelan tukema psykoterapia?
P. S. Joskus masennuslääkkeitä on vain pakko käyttää raskauden aikana, vaikka se ei todellakaan tunnu kivalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuevolapsykologilta, lääkitystä en ole nyt tarvinnut, mutta tiedän, että jos joskus tarvitsen, niin alan käyttämään, koska niistä olen ennemmin avun saanut. Mulla vauva 6kk.
Tuntuu vaan jotenkin sille että kaikki alkaa ihan alusta kun en voi soittaa tutulle lääkärille, enkä palata tutulle terapeutille.
Tuntuu sille ettei ole voimia koko homman alusta aloittamiseen, vaikkei vaihtoehtoja olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseään pysty klaaraamaan?!?!?!?!?!?!?!?!?
uskoivat (kuten uskoin itsekkin), että olen parantunut, että olen tarpeeksi vahva lopettamaan lääkkeet. Ja jonkin aikaa menikin hyvin.
Enkö siis saisi tehdä koskaan lapsia kun en tiedä uusiiko masennus?
Samoin epileptikoilla on estolääkitys päällä koko elämän ajan.
Alttius masennukseen on geneettistä, vaikka sen puhkeamiseen vaikuttavat myös lapsuudessa saatu hoiva tai sen puute ja elämässä saadut kolhut.
Sinulla yksinkertaisesti vain on sellainen hermosto, että tarvitset jatkuvaa lääkitystä. Se on fyysinen ongelma eikä psyykkinen. Et ole muita huonompi, vaikka tarvitset lääkkeitä. Olet sitä, jos et hoida itseäsi, sillä lapsesi tulevat kärsimään tilanteesta. Masentunut äiti ei pysty hyvään vuorovaikutukseen lasten kanssa, jolloin siirrät ongelmasi eteenpäin.
Haluatko lastesi kärsivän samoin kuin itse kärsit? Ellet halua, ota lusikka kauniiseen käteen ja hakeudu neuvolan tai terveyskeskuksen kautta lääkärille.
aloittaminen onkin todella rankkaa; taikka sitten ei...Terapia on kuitenkin todella tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Samalla olisi turvattu jo tuttu suhde, jos tarvitset synnytyksen jälkeen keskusteluapua.
Ap, minullakin tuli täyteen nuorisopuolen käynnit ja nyt olen tyhjän päällä! Jätin lääkkeet pois kun tulin raskaaksi (esikoinen syntyy kesällä) ja hetken pärjäsinkin hyvin. Tuntuu kuitenkin nyt, että jatkuvasti luisun jossen tee asioille mitään- toisaalta olen loukkaantunut esim. Kelan päätöksestä olla tukematta psykoterapiaani ja aion pärjätä jatkossa ilman. Rahat eivät sellaiseen riitä enkä jaksa alkaa taas vänkäämään samoja asioita uudelle ihmiselle. Neuvolassa ehdottivat, että josko he voisivat olla yhteydessä erääseen lääkäriin, joka heitä neuvoo eteenpäin tapauksissa joissa äiti kaipaa tukea. Annoin luvan ja nyt odotellaan...tuskinpa siitä kuitenkaan mitään tulee.
Ps. Jollain sairaalla tavalla olen oppinut pärjäämään pakolla ja se piristää hieman.
Nyt taas vähän parempi fiilis, juttelin miehen kanssa yöllä ja hänelle kerroin että masennus on palaamassa.
Seuraavalla neuvolakäynnillä otan asian puheeksi, josko sitä kautta pääsisin juttelemaan jollekkin.
ap