Lue keskustelun säännöt.
Kolmikielinen perhe, tuleekohan lapsesta kielipuoli? :(
23.07.2015 |
Olemme siis saamassa lapsen mieheni kanssa ja olen miettinyt tätä koko raskauden ajan. Mieheni on siis ruotsalainen ja minä suomalainen. Puhumme keskenämme englantia ja välillä pelleilemme puhumalla auttavaa suomea ja ruotsia. Minun ruotsini on toki parempaa kuin miehen suomi, mutta en silti haluaisi alkaa vääntämään lapselle ralliruotsillani.
Eli tilanne olisi luultavasti sellainen, että minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Keskenämme puhuisimme luultavasti englantia.
Onko tälläinen tilanne huono lapsen puheenkehitykselle? Vielä kun reissaamme aika paljon Suomen ja Ruotsin välillä. Vakituisesti asumme Ruotsissa.
Miehen äiti on siis suomalainen, eli lapsen molemmat isoäidit puhuvat hänelle suomea (tämä miehen äiti varmasti myös ruotsiakin)
Muut miehen sukulaiset puhuvat vain ruotsia ja omani vain suomea. Lapsi siis kuulisi runsaasti molempia kieliä.
Sekoittaako tuo englannin käyttäminen koko pakan? Tietty minäkin voisin alkaa puhumaan ruotsia, mutta en pysty käymään sen kanssa yhtä luontevia keskusteluja kuin englanniksi.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Minun suomalaiset sukulaisenikin ovat siis ihan supisuomalaisia, eli eivät osaa varmaan sanaakaan ruotsia. :D
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:19"]
Meillä nelikieliset lapset!
Olen itse ruotsinkielinen, isä suomenkielinen, asuimme Saksassa kymmenisen vuotta kahden lapsen syntymän jälkeen.
Monien mutkien kautta lapset aloittivat kuitenkin englanninkielisen koulun Berliinissä. Tätä ennen olivat käyneet saksankielisen päiväkodin kyllä.
Kotikielemme on ollut suomi, koska olen käytännössä kaksikielinen. Ruotsi on kuitenkin ns. tunnekieli ja sitä olen puhunut lapsilleni. Saksa tuli siis pikkulapsiaikana ja ympäristän kautta muutenkin.
Nykyään asumme Suomessa ja lapset edelleen ovat englanninkielisen opinahjon piirissä.
Kaikki kielet sujuvat, mutta suomi on vahvimmaksi muodostunut kuitenkin. Monipuolisin sanasta ja ilmaisuvoima. Ruotsi yllättäen heikoin, vaikka kovasti panostin lukemiseen ja isovanhempien kautta paljonkin käyttivät nimenomaan ruotsia.
Eli lopputulema on tämän vuodatuksen jälkeen, että uskoisin kyllä kolmikielisyyden sujuvan. Tärkeintä on virikkeellisyys ja virheettömyys kaikkien kielten kohdalla. Mitään puolikieltä ei totisesti kannata alkaa sönkätä yhdellekään lapselle.
Tekee vain karhunpalveluksen kuvittelemalla mahdollisimman monen kielen olevan rikkaus. Parempi yksi täydellinen kuin kymmenen sinne päin...
[/quote]
Minkä ikäisiä lapsesi siis tällä hetkellä ovat?
Ainakin suomesi vaikuttaa sujuvalta ja jos se on ollut yhteinen kotikieli, niin minusta selvä, että siitä on tullut vahvin.
[/quote]
Lukioissa toinen ja toinen aloittaa nyt syksyllä yliopisto-opinnot. Ja muuten ruotsiksi :D Mutta lukio on siis käyty englanniksi.
Mutta vielä suosittelen sitä (jos tarpeeksi selvästi ole sanonut) kuten muutkin täällä, että lapselle puhutaan aina sitä parasta omaa kieltä oli mikä swahili tms.
On niin tärkeää saada ajattelulle formaalinen muoto kielen muodossa. Se on kaiken perusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkytyin kun luin tota sun tekstiä :D piti ihan päivämäärät tarkistaa, muuten olisin väittänyt tekstiä omakseni! Siis meillä pilkulleen sama tilanne kolme vuotta sitten, paitsi että asutaan Suomen puolella.
Meillä ei ole homma mennyt ihan putkeen koska mies ei oikein pysynyt suunnitelmassa. Minä siis puhun lapselle suomea mutta mies on siirtynyt nyt kokonaan puhumaan englantia joka on hänen toinen kotikielensä.
Sinänsä minua ei haittaa jos tuo ruotsi nyt tuosta putoaa, jos se kerran miestäkään ei haittaa. Hän on sitä mieltä, että ruotsin voi opetella myöhemminkin. Lapsella on ollut hitautta kielten oppimisessa joten ehkä on ollut hyväkin jättää kolmesta yksi pois. Ja mies siis puhuu natiivitasoisesti englantia joten ei sinänsä tule aiheuttamaan ongelmia.
Eli meidän kolmevuotias puhuu nyt suomea ja englantia. Mies yritti aikoinaan suostutella minua jättämään suomen vähemmälle mutta minä pidin kamalana ajatuksena että suomalais-ruotsalainen lapsi puhuisi pelkästään englantia (kamalan juuretonta).. Yritti myös syyllistää minua lapsen oppimisvaikeuksista, kuulemma en olisi saanut puhua suomea ollenkaan kun mies on edes kuuloetäisyydellä (kuulostaa typerältä, tiedän) mutta pidin pääni ja nyt lapsi on alkanut puhua molempia kieliä ja vielä erottelee ne.
Neuvoni siis on, pitäkää linjat suorina niin hyvä siitä tulee. Sinä puhut lapselle SUOMEA, mies puhuu lapselle RUOTSIA ja toisillenne puhutte ENGLANTIA. Lapsi oppii paljon siitäkin kielestä jota hänelle ei suoranaisesti puhutakaan.
Meillä kolme kieltä (isä espanja, äiti suomi ja vanhemmilla keskinäinen kieli englanti). Olemme asuneet kummankin kotimaassa, nykyisin asumme Suomessa. Puhumme lapsille omaa äidinkieltä.
-
Kahdella vanhimmalla lapsella viivästynyt puheenkehitys (kuopus vauva). 7-vuotias esikoinen nykyisin sujuva kaikilla kolmella kielellä ja niistä tullut osa hänen identiteettiään. Hänellä on suomen kielessä äännevirheitä ja sanavarasto on ikäluokan normaalijakauman häntäpäässä, silti kielitaito ns. iän mukainen. Puheterapiassa hän kävi 2 vuotta ääntämisen vuoksi.
3-vuotias (joulukuussa 4) ei puhua suomea tai espanjaa melkein sanaakaan, lähes kaikki englanniksi. Foniatrin tutkimukset alkaa syksyllä. Puheterapeutin mukaan suomen kielen ymmärtäminen on vuoden jäljessä ikätasosta. Lapsella on vaikeuksia muodostaa sanoja suomeksi. Itse epäilen, että taustalla on jotain diagnosoitavaa.
-
Mun puoleisessa suvussa monella on puheen viivästymää. Olin lähes 4-vuotias, kun lopulta opin puhumaan. Jos olen jännittynyt tai hermostunut, mulla katoaa sanat päästä ja änkytän. Mulla on myös äännevirheitä suomen kielessä (äitini suomenruotsalainen ja isäpuoleni espanjalainen, kotona kuitenkin puhuttiin surkeaa Suomea ;). Eli tässä päällä on vielä sukurasite.
-
Välillä mietin, että olisi helpompaa, jos perheessä olisi vain yksi kieli, mutta nyt kun seuraan esikoisen iloa eri kielillä ja kuinka paljon se tuo hänelle mahdollisuuksia, olen iloinen. Aikamoinen pääoma olla pienenä jo sujuva kolmella eri kielellä. Matkustaminen on helppoa ja kielimuuriin hän ei helposti törmää. Ainoa miinus on, että Suomessa ollaan todella pedanttisia ääntämisen suhteen ja varsinkin alussa, vasta muutettuamme Suomeen, lapsi joutui jatkuvasti muiden lasten hampaisiin ja hänen aksenttiaan nälvittiin ja haukuttiin. Karua touhua.
Anteeksi, mutta mikä suositus? Mistä tällainen suositus on tullut? Meillä kyllä puhutaan suomea, saksaa ja englantia.... Ihan hyvin on sujunut, mutta ollaan nyt tehty tätä näköjään suositusten vastaisesti! Jo täällä takapajulassakin tiedetään, että lapsi ei mene sekaisin, eikä siitä tule kielipuolta jos se joutuu/saa käyttää useampia kieliä... Lapsi joka on jo 12 puhuu sujuvasti kaikkia kolmea ja nyt on aloittanut koulussa Italian opiskelun vielä lisäksi. Kolmannella luokalla halusi aloittaa Kulkurikoulussa ruotsinopiskelun ja on nyt sitä tehnyt myös tähän asti! Ja hei ihan normaali lapsi! Vanhempien pitää tehdä niin kuin parhaimmalta tuntuu... Itse ajattelin aina, että jos en pysty mitään maallista mammonaa lapselleni antamaan niin ainakin pystyn oman äidinkieleni antamaan. Näin lapsi voi myös kommunikoida sukulaisten kanssa Suomessa.
Meidänkin perheessä on melko vastaava tilanne: lapset ovat 3- ja 6-vuotiaat, joten koulumenestyksestä ei ole vielä tietoa. Lasten äiti on muuttanut Suomeen Keski-Euroopasta ja puhuu nykyään suomea kohtuullisesti, muttei missään nimessä äidinkielen veroisesti. Me vanhemmat puhumme toisillemme pääosin englantia, jonkin verran myös molempien kotikieliä. Jos puhumme koko perheen kesken, käytämme enimmäkseen suomea.
Kuten moni on jo ehdottanutkin, meillä molemmat vanhemmat puhuvat äidinkieltään lapsille. Kumpikin lapsi on oppinut molemmat kielet vaivattomasti. Mitään puheen oppimisen viivästymistä ei ole havaittavissa, itse asiassa kumpikin lapsi on alusta asti puhunut vähintään ikäryhmän odotusten mukaisesti, ellei paremmin. Tällä perusteella väittäisin, että lasten yksilökohtaiset erot vaikuttavat enemmän kuin monikielisyys sinänsä.
Sellaisen eron olen huomannut, että esikoinen on pienestä asti ollut tarkempi kielten erottelussa - ei siis juuri koskaan ole käyttänyt "vääränkielistä" sanaa keskustelussa. Kuopus lainailee vapautuneemmin yksittäisiä sanoja toisesta kielestä, jos juuri sillä hetkellä ei satu tulemaan mieleen mikä jokin asia on sillä hetkellä käytössä olevalla kielellä. Minusta tuntuu, että tämä on ennen kaikkea luonnekysymys. Esikoinen on luonteeltaan pedantimpi ja tarkka säännöistä, kun taas kuopus hiukan vallattomampi ja kokeilevampi. Lapset oppivat kuitenkin jo pienenä vaistomaisesti erottamaan kielet toisistaan, eli eivät esim. kesken keskustelun vaihda kieltä tahattomasti tai huomaamattaan.
Esikoinen on kodissa kuulemansa englannin lisäksi käynyt pari vuotta englannin kielen kerhossa kerran viikossa. Nyt hänellä on jo kohtuullinen englannin perussanavarasto ja hän ymmärtää englanninkielistä keskustelua varsin hyvin. Hän ei kuitenkaan vielä varsinaisesti puhu kieltä. Ajattelemme, että hänellä on nyt erinomaiset lähtökohdat aloittaa englannin opiskelu koulussa.
Tällä kokemuksella minä ainakin rohkaisisin toimimaan samoin. Pikkulapsiaika on ainutlaatuinen tilaisuus opettaa lapselle ainakin 2 kieltä! Minusta vierailijan 34 ajatus oman äidinkielen antamisesta lapselle on todella hieno ja arvokaas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutussa perheessä äiti on Japanilainen, puhuu siis japania lapsille. Isä on Suomalainen, puhuu lapsille suomea. Vanhempien yhteinen kieli on pääasiassa englanti. Lapset jo kouluikäisiä ja hyvin sujuu sekä japani, että suomi. Asuvat suomessa. Kielellinen kehitys oli molemmilla lapsilla hidasta (poikia), mutta hyvin on homma mennyt kuitenkin.
Jos kyseessä olisi suomalainen nainen ja musta mies niin kaikki vain haukkuisivat.
Mun äiti on ruotsalainen ja isä suomalainen, kotona puhuttiin kolmea kieltä. Ihan hyvin meni, ja opin lisäksi kaikkia kolmea kieliä sujuvasti, josta tosi paljon apua tulevaisuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsinsuomalaiset ovat monesti puolikielisiä, kumpikaan kieli ei ole täydellinen. Kaksi- tai kolmikielisyys vaatiivanhemmilta TODELLA paljon ei vain varhaislapsuudessa mutta myös kouluikäisen lapsen kanssa. Lisäksi lapsilla voi olla kielenkehityksen häiriöitä mitkä tuovat omat haasteensa.
Moni vastanneista kertoo omia kokemuksia pienten lasten kohdalta. Odottakaa 10 vuotta ja katsotaan sitten.
Oletteko siis suomenruotsalaisia vai ruotsinsuomalaisia? Wat. Meneekö punainen lanka sekaisin provoillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:19"]
Meillä nelikieliset lapset!
Olen itse ruotsinkielinen, isä suomenkielinen, asuimme Saksassa kymmenisen vuotta kahden lapsen syntymän jälkeen.
Monien mutkien kautta lapset aloittivat kuitenkin englanninkielisen koulun Berliinissä. Tätä ennen olivat käyneet saksankielisen päiväkodin kyllä.
Kotikielemme on ollut suomi, koska olen käytännössä kaksikielinen. Ruotsi on kuitenkin ns. tunnekieli ja sitä olen puhunut lapsilleni. Saksa tuli siis pikkulapsiaikana ja ympäristän kautta muutenkin.
Nykyään asumme Suomessa ja lapset edelleen ovat englanninkielisen opinahjon piirissä.
Kaikki kielet sujuvat, mutta suomi on vahvimmaksi muodostunut kuitenkin. Monipuolisin sanasta ja ilmaisuvoima. Ruotsi yllättäen heikoin, vaikka kovasti panostin lukemiseen ja isovanhempien kautta paljonkin käyttivät nimenomaan ruotsia.
Eli lopputulema on tämän vuodatuksen jälkeen, että uskoisin kyllä kolmikielisyyden sujuvan. Tärkeintä on virikkeellisyys ja virheettömyys kaikkien kielten kohdalla. Mitään puolikieltä ei totisesti kannata alkaa sönkätä yhdellekään lapselle.
Tekee vain karhunpalveluksen kuvittelemalla mahdollisimman monen kielen olevan rikkaus. Parempi yksi täydellinen kuin kymmenen sinne päin...
[/quote]
Minkä ikäisiä lapsesi siis tällä hetkellä ovat?
Ainakin suomesi vaikuttaa sujuvalta ja jos se on ollut yhteinen kotikieli, niin minusta selvä, että siitä on tullut vahvin.
[/quote]
Lukioissa toinen ja toinen aloittaa nyt syksyllä yliopisto-opinnot. Ja muuten ruotsiksi :D Mutta lukio on siis käyty englanniksi.
Mutta vielä suosittelen sitä (jos tarpeeksi selvästi ole sanonut) kuten muutkin täällä, että lapselle puhutaan aina sitä parasta omaa kieltä oli mikä swahili tms.
On niin tärkeää saada ajattelulle formaalinen muoto kielen muodossa. Se on kaiken perusta!
[/quote]
Tässä nyt selvästi jokin poikkeustapaus, jos on totta.
Yleensä lapset eivät kyllä pärjää neljän kielen kanssa. Aloittaja ehkä on tosi kielellisesti lahjakas ja perässä lapset myös ja tämä on onnistunut. Mutta ei kyllä kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:18"]Kuinka kauan olet asunut Ruotsissa? Miten on mahdollista ettet osaa kieltä sujuvasti, ruotsi kun on ihan käsittämättömän yksinkertainen kieli. Ja sulla ei ole edes minkäänlaista ruotsalaista aksenttia kirjoituksessasi, ihan kuin käyttäisit suomea päivittäin.
Onkohan tämä nyt porvoosta.
[/quote]
Eihän kuningatar Silviakaan puhu kunnolla ruotsia vaikka on asunut siellä jo 40 vuotta. Silvian bravuurihan on täyttää lauseita hokemalla koko ajan "väldig fin", eikä kukaan ole edes onnistunut opettamaan tämän oikeaa muotoa väldigt fint :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kolmekielinen perhe, lapset puhuivat aikaisin muihin verrattuna (ei siis mitään viiveitä niinkuin neuvolassa peloteltiin) ja heillä on taydellinen ja jopa rikas suomenkielenkäyttö.
Muita kieliä puhuvat heikommin, mutta ymmärtävät kaiken ja puhuvat yksitäisiä lauseita ja sanoja. Olen lukenut että tärkein on se yksi äidinkieli joka on melkein aina se jota kotimaassa pääsääntöisesti puhutuaan. Kuhan siihen on panostettu loput kielet ovat niin sanotusti bonusta ja lasten etua jotka jopa auttavat koulu-osaamista ja oppimista myöhemmin, vähän niinkuin soittimen soitto. Vaikka ne jäisivät vajaaksi lapsuudessa, niitä on sitten helppo aikuisiässä tuunata täydellisiksi ja sehän on vaan hyvä asia. Tsemppejä täältä, kannattaa!
Hiukan yliopistossa kielenkehityksen psykologiaa lukeneena tämä jäi mieleeni:
Tehkää selvä jako kuka puhuu mitäkin missäkin tilanteessa. Älä puhu välillä ruotsia ja seuraavana päivänä suomea.esim Puhu sinä lapselle aina suomea, ja mies hänelle ruotsia. Keskenänne puhukaa vain englantia, ei "ralliruotsia" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos ymmärtätte kumpikin hyvin suomea&ruotsia, tehkää niin että itse puhut aina suomea, ja mies vastaa ruotsiksi sinulle. Mies puhuu sinulle ruotsia -> vastaat suomeksi.
En näe tuossa teidän tilanteessa mitään huolestuttavaa. Lapsista tulee kaksikielisiä, mutta oppivat lisäksi myös kohtalaista englantia kuunneltuaan sitä sivukorvalla. Meillä on hivenen monimutkaisempi tapaus - minä puhun lapselle suomea, isä venäjää, ja keskenämme puhumme englantia. Asumme Saksassa. Tyttömme on nyt 1 v. 6 kk, ja ymmärtää suomea, venäjää ja saksaa, mutta ei puhu vielä juuri mitään. Englantia emme tytölle suoraan puhu missään tilanteessa.
Itse tiedän pariskunnan missä mies on arabian kielinen, nainen suomalainen ja puhuvat keskenään englantia. Lapselleen ovat puhuneet englantia mutta ovat kertoneet että kun lapsi kasvaa isommaksi aikovat opettaa lapselle arabian kielen, mutta ei suomea.
Eihän teidän tarvitse lapselle enkkua opettaa "äidinkielenä". Mitä nyt sen verran, mitä lapset arjessa sanoja oppivat tunnistamaan ja sitten tietysti myöhemmin koulussa opiskelevat.
Sinä puhut lasten kanssa suomea ja miehesi ruotsia, simple as that. Eri asia olisi, jos vielä asuisitte englanninkielisessä maassa, mutta nythän sekään ei ole mutkistamassa asioita.
Ei lapsi häiriinny siitä vaikka puhuttekin keskenänne englantia. Tärkeintä on se, että puhutte lapselle ja toisillenne sitä kieltä mikä tuntuu luontevimmalta (lapselle oma äidinkieli ja toisillenne vaikka se englanti),
olisi yhtä haitallista mikäli vanhempien välinen kommunikaatio kärsii jos sinä koitat puhua kieltä jonka käyttö ei ole sinulle luontevaa.
Tuohan on oikein hyvä tilanne, kun lapsella on noin hyvät perustat kummankin kielen oppimiselle. Yleensä näissä perheissä asuinmaan kielestä tulee se vahvempi, mutta teidän lapsenne oppii luultavasti molemmat kielet oikein hyvin, kunhan vain panostatte asiaan.
Ja jos englanninkin haluaa vielä vahvaksi, niin voihan lapsen laittaa englanninkieliseen kouluun sitten myöhemmin. Ei varmasti ole mitään haittaa tässä maailmassa.
Minulla on eräs thai-kaveri, joka ei osaa suomea eikä thaita kunnolla. Hänen äitinsä puhuu kyllä thaita lapselleen, mutta hän ei ole opettanut lastaan kirjoittamaan/lukemaan sitä. Kaverini tuli suomeen 9-10-vuotiaana ja on käynyt peruskoulun suomeksi. Ei hän silti osaa suomeakaan kunnolla, koska oman äidinkielen osaaminen on jäänyt heikoksi.
Kaverillani on 5-vuotias lapsi (isä suomalainen), joka puhuu sujuvampaa suomea kuin äitinsä. Hän puhuu myös thaita isoäitinsä kanssa, eli varmasti osaa aikuisena molempia kieliä paremmin kuin kaverini, koska äidinkieli (suomi) on vahvalla pohjalla, minkä avulla muitakin kieliä on helpompi omaksua.
Pointtini: Vanhempien tulee opettaa äidinkielensä lapselle! Jos koulua käydään maassa, jossa lapsen äidinkieltä ei juuri osata, tulee vanhempien panostaa kielen opettamiseen, myös kirjoitetun/luetun kielen.