Kolmikielinen perhe, tuleekohan lapsesta kielipuoli? :(
Olemme siis saamassa lapsen mieheni kanssa ja olen miettinyt tätä koko raskauden ajan. Mieheni on siis ruotsalainen ja minä suomalainen. Puhumme keskenämme englantia ja välillä pelleilemme puhumalla auttavaa suomea ja ruotsia. Minun ruotsini on toki parempaa kuin miehen suomi, mutta en silti haluaisi alkaa vääntämään lapselle ralliruotsillani.
Eli tilanne olisi luultavasti sellainen, että minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Keskenämme puhuisimme luultavasti englantia.
Onko tälläinen tilanne huono lapsen puheenkehitykselle? Vielä kun reissaamme aika paljon Suomen ja Ruotsin välillä. Vakituisesti asumme Ruotsissa.
Miehen äiti on siis suomalainen, eli lapsen molemmat isoäidit puhuvat hänelle suomea (tämä miehen äiti varmasti myös ruotsiakin)
Muut miehen sukulaiset puhuvat vain ruotsia ja omani vain suomea. Lapsi siis kuulisi runsaasti molempia kieliä.
Sekoittaako tuo englannin käyttäminen koko pakan? Tietty minäkin voisin alkaa puhumaan ruotsia, mutta en pysty käymään sen kanssa yhtä luontevia keskusteluja kuin englanniksi.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Minun suomalaiset sukulaisenikin ovat siis ihan supisuomalaisia, eli eivät osaa varmaan sanaakaan ruotsia. :D
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:10"]
Tuohan on oikein hyvä tilanne, kun lapsella on noin hyvät perustat kummankin kielen oppimiselle. Yleensä näissä perheissä asuinmaan kielestä tulee se vahvempi, mutta teidän lapsenne oppii luultavasti molemmat kielet oikein hyvin, kunhan vain panostatte asiaan.
Ja jos englanninkin haluaa vielä vahvaksi, niin voihan lapsen laittaa englanninkieliseen kouluun sitten myöhemmin. Ei varmasti ole mitään haittaa tässä maailmassa.
[/quote]
En kyllä laittaisi englanninkieliseen kouluun, koska sitten kaikki kielet saattavat jäädä heikommiksi. Tietysti joku kieliluokka tai vastaava voi olla ihan ok, mutta muuten joko ruotsin- tai suomenkieliseen kouluun, että lapsi osaa sekä kirjoittaa että puhua oikeasti hyvin edes yhtä kieltä. Muuten en usko, että asiassa on ongelmia, hienoa vaan, että lapsi oppii paljon kieliä.
t. Hieman kateellinen yksikielinen, joka on työllä ja tuskalla joutunut opiskelemaan muut kuin suomen
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:19"]
Meillä nelikieliset lapset!
Olen itse ruotsinkielinen, isä suomenkielinen, asuimme Saksassa kymmenisen vuotta kahden lapsen syntymän jälkeen.
Monien mutkien kautta lapset aloittivat kuitenkin englanninkielisen koulun Berliinissä. Tätä ennen olivat käyneet saksankielisen päiväkodin kyllä.
Kotikielemme on ollut suomi, koska olen käytännössä kaksikielinen. Ruotsi on kuitenkin ns. tunnekieli ja sitä olen puhunut lapsilleni. Saksa tuli siis pikkulapsiaikana ja ympäristän kautta muutenkin.
Nykyään asumme Suomessa ja lapset edelleen ovat englanninkielisen opinahjon piirissä.
Kaikki kielet sujuvat, mutta suomi on vahvimmaksi muodostunut kuitenkin. Monipuolisin sanasta ja ilmaisuvoima. Ruotsi yllättäen heikoin, vaikka kovasti panostin lukemiseen ja isovanhempien kautta paljonkin käyttivät nimenomaan ruotsia.
Eli lopputulema on tämän vuodatuksen jälkeen, että uskoisin kyllä kolmikielisyyden sujuvan. Tärkeintä on virikkeellisyys ja virheettömyys kaikkien kielten kohdalla. Mitään puolikieltä ei totisesti kannata alkaa sönkätä yhdellekään lapselle.
Tekee vain karhunpalveluksen kuvittelemalla mahdollisimman monen kielen olevan rikkaus. Parempi yksi täydellinen kuin kymmenen sinne päin...
[/quote]
Minkä ikäisiä lapsesi siis tällä hetkellä ovat?
Ainakin suomesi vaikuttaa sujuvalta ja jos se on ollut yhteinen kotikieli, niin minusta selvä, että siitä on tullut vahvin.
Lapsi saattaa jopa oppia suomen ruotsia paremmin, jos ette ole varovaisia. Jos siis isoäitikin on suomenkielinen (yleensä lapselle vanhempien jälkeen läheisin ihminen) ja vielä jos isä on sinua enemmän töissä tms. Kannattaa siis painottaa miehelle, että puhelee lapselle mahdollisimman paljon ruotsia ja nimenomaan ISÄ lukee lapselle ruotsinkielistä kirjallisuutta.
Voi tulla ongelmia muuten, jos suomesta tulee ruotsissa asuvalle se pääasiallinen sydänkieli.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:41"]
Höpsis itsellesi. Nuo ovat tutkimustuloksia. Se että joku onkin poikkeus ei silti tarkoita että vaikeuksien riskiä ei olisi. Oma käytännön lähipiirin kokemukseni on miehen siskon perhe. Isä espanja, äiti suomi, perheen kieli englanti. Yhtään kieltä ei lapset osaa niin, että opiskelu olisi sujunut peruskoulun jälkeen.
T. 10, kielitutkija ja kahden adoptiolapsen äiti
[/quote]
Valitettavasti et ole kielitutkija ja kahden adoptiolapsen äiti. Olet säälittävä alkoholisoitunut AV-apina Kontulasta.
Siis sinä puhut lapselle suomea, miehesi puhuu ruotsia. Kumpikin opettaa äidinkielensä lapselle!
Lapsi tulee kuulemaan englantia kotona, joten hän varmasti oppii sitäkin. Jos oikein haluatte panostaa, laitatte lapsen englanninkieliseen päiväkotiin ja sittemmin kouluun.
Siinä ei ole järkeä, että itse puhuisi lapselle "toista kieltään", koska sitä harvemmin ostaa 100% yhtä hyvin kuin äidinkieltä. Lapset kyllä oppivat vaikka viisi kieltä, kun opetus on loogista.
Tuttavaperheen äiti puhui lapselleen ruotsia, isä englantia (on englantilainen mutta puhuu hyvää suomea) ja yhteinen perhekieli oli suomi. Vanhemmat olivat hyvin tarkkoja siitä kuka puhui mitäkin kieltä lapselle.
Poika alkoi kunnolla puhumaan vasta hieman alle kolmivuotiaana mutta kun alkoi, niin puhui kaikkia kolmea kieltä.
Nyt 14 vuotiaana puhuu ja kirjoittaa sujuvasti 5 kieltä (suomi, ruotsi, englanti, ranska ja saksa) ja kuudes (venäjä) on nyt opiskelussa. Pojalla on ilmiömäinen kielipää.
Löysin tämän vanhan keskustelun kun googletin kolmikielisistä perheistä.
Ollaan puhuttu puolison kanssa aiheesta, ja olisi kiva kuulla lisää kokemuksia, tai jos tiedätte jotain kirjallisuutta tai tutkimuksia jne.
(Minä siis puhun suomea, puolisoni toista keskieurooppalaista kieltä ja keskenämme puhutaan englanniksi.)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 11:18"]
Kuinka kauan olet asunut Ruotsissa? Miten on mahdollista ettet osaa kieltä sujuvasti, ruotsi kun on ihan käsittämättömän yksinkertainen kieli. Ja sulla ei ole edes minkäänlaista ruotsalaista aksenttia kirjoituksessasi, ihan kuin käyttäisit suomea päivittäin.
Onkohan tämä nyt porvoosta.
[/quote]
Kyllä siltä kuulostaa. Porvoolainen kirjottaa ne niin nopeesti ilmeisesti, ettei huomaa tarinoihin sisältyviä epäloogisuuksia. Sitten kun niistä huomauttaa, tuohtuu aivan silmittömästi ja alkaa sättimään kirosanojen kera. Tää on varmaan joku porvoolainen tapa...