Lue keskustelun säännöt.
Mistä sisältöä elämään introvertille?
22.07.2015 |
Olipa otsikko. Olen korkeasti koulutettu mutta työssä, josta en saa mitään tyydytystä ja uutta on turha etsiä, kun moni asia nykyisellään on kuitenkin muuten kohdallaan. En harrasta mitään, ystäviä on vain pari mutten heitäkään tapaa kuin kerran, pari kuussa. Olen naimisissa ja onnellinen. Päiväni kuitenkin täyttyvät vain avlla hengailusta, telkkarin katsomisesta ja omista rutiineista. Sukulaisiakin välttelen, en vain osaa tai jaksa olla heidän kanssaan. Jotenkin ahdistaa koko ajan ja elämä tuntuu sisällöttömältä lukuunottamatta avioliittoani. Jotenkin tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain, jotta olisi elossa. Mitä pitäisi tehdä? Selailin juuri työväenopiston tarjontaa mutta yksinkertaisesti mikään ei kiinnosta niin paljon, että kurssille menisin. Olenko ihan pimeä vai mikä mua vaivaa?
Kommentit (43)
Aloitin lenkkeilyn viime kesänä ja tänä kesänä juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Alku oli tuskaa kun jaksoin tuskissani mennä muutaman sata metriä, mutta lenkit pitenivät ja kunto kohosi yllättävän nopeasti. Juoksu on hieno laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:20"]
Ap vaikuttaa helvetin tylsältä ja saamattomalta ihmiseltä. Introverttius ei ole sun ongelma - se on luuserius.
[/quote]
Ei yllätä, että tätä alaupeukutetaan :D
Ap nukupa yön yli ja lue viestisi tässä ketjussa. Huomaat kyllä oman paskuutesi jos jonkinlaiset aivot edes omistat.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:20"]Ap vaikuttaa helvetin tylsältä ja saamattomalta ihmiseltä. Introverttius ei ole sun ongelma - se on luuserius.
[/quote]
Varmasti näin. En ole muuta väittänytkään. Suurimmat saavutukset ovatkin toimiva parisuhde, maisterin paperit ja elämän säntillisyys ja etten ole velkaa en henkisesti enkä taloudellisesti. En tavoittele kuuta taivaalta, vaan tyytyväisyyttä jokapäiväiseen elämään. Olkoon sitten luuseriutta. Ap
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:20"]
Ap vaikuttaa helvetin tylsältä ja saamattomalta ihmiseltä. Introverttius ei ole sun ongelma - se on luuserius.
[/quote]
Ei yllätä, että tätä alaupeukutetaan :D
Ap nukupa yön yli ja lue viestisi tässä ketjussa. Huomaat kyllä oman paskuutesi jos jonkinlaiset aivot edes omistat.
[/quote]
Ei munkaan mielestä ole ihme, että alapeukutetaan. Viestisi on juuri sellainen, jota pitääkin alapeukuttaa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:24"][quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:20"]
Ap vaikuttaa helvetin tylsältä ja saamattomalta ihmiseltä. Introverttius ei ole sun ongelma - se on luuserius.
[/quote]
Ei yllätä, että tätä alaupeukutetaan :D
Ap nukupa yön yli ja lue viestisi tässä ketjussa. Huomaat kyllä oman paskuutesi jos jonkinlaiset aivot edes omistat.
[/quote]
Joo kiitos, eiköhän tuo yksi haukkumisviesti riittänyt. Tai jos saat lyödyn lyömisestä paremman olon, niin anna mennä vain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsistynyt introvertti ilmoittautuu. Olen löytänyt ilon aiheita metsästä, kävelystä, pyöräilystä. Etsin vielä lisää.
Ehkä pitäisi tosiaan lapsia pyöräyttää.
In kyllä kuluttavaa. Introverttiyessä ennäe itselläni ongelmaa, vaan enemmänki siihen liittyvässä ujoudesa ja sosiaalisten tilanteiden pelossa. Haluaisin nähdä ihmisiä ja saada ystäviä, mutta olen aina niin ahdistunut että kanssakäyminen vaikeaa. Ryypätessä se on helpompaa ja siksi juonkin usein viikonloppuisin, onneksi on edes ryyppykavereita. Vaikkakin jälkeenpäin aina ahistaa että tuli höpötettyä ihmisille, ikään kuin nolottaa että en mä saa näkyä kellekään... :( kotona kirjotan, piirrän, kuuntelen musaa ja katon sarjoja. Äh, löytyis edes seurustelukumppani, joku samanhenkinen jonka kansvois jakaa asioita ja viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on kuin huumetta... En tiedä miten siihen suhtautuisi.
- 28
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 14:54"]Töissä kukaan ei kiinnitä huomiota minuun olin sitten perunasäkissä tai iltapuvussa, joten pukeutuminen sinne tuntuu yhdentekevältä. Ap
[/quote]
Oletko oikeasti edes kokeillut? Kaipaat selvästi hyväksyntää muilta. Et taida osata tehdä mitään vain itseäsi varten. Tykkäät valokuvata, mutta kun muut eivät kehu kuviasi, niin "se on turhaa". Et voi pukeutua nätiksi, koska "muut eivät kehu".
Kehutko itse koskaan muita? Elämä ei mene niin, että vain itse saa.
Epäilen minäkin, että olet ainakin jonkin verran masentunut. Komppaan ideaa anonyymistä Instagram-tilistä. Tai tee itsellesi portfolio, jossa on kuvia sinusta hienoissa vaatteissasi ja vaikka lehtileikkeitä kaikesta muotiin liittyvästä. Siis ikäänkuin loisit muotisuunnittelijan kansion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä kun olet semmonen tutkijatyyppi ja möngit itseksesi, niin etsipä googlella SCID-testi ja tee se, saattaa avartaa. Löysin sen sattumalta ja kirjoittelin itselleni, oli jonkin opinnäytetyön lopussa.
Vielä yksi ajatus: mä haluaisin olla tyytyväinen omaan elämääni ihan vain tällaisena kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi tylsistynyt introvertti ilmoittautuu. En ole naimisissa, mutta äärimmäisen vapaa tekemään mitä vain mieleen juolahtaa. Ongelma on vain se, että vanhemmiten yhä vähemmät asiat inspiroivat todella. Olen myös tosi oppimishaluinen ja opiskelenkin parhaillaan lisätutkintoa, mutta jotenkin jatkuva opiskelukaan ei riitä tyydyttämään virikkeiden nälkääni. Joskus jopa itkettää, kun en keksi mitään mielekästä tekemistä. Taidenäyttelyissä ja museoissa tykkäsin käydä nuorena, mutta harvoin mikään niistä enää tekee syvällistä vaikutusta. Dokumentteja katselen kyllä TV:stä, mutta fiktiiviset elokuvat eivät jaksa enää houkutella. Työväenopiston kursseihinkin saatan kyllästyä kesken kaiken. Vapaaehtoistyötä on tullut kokeiltua useaankin otteeseen.
Shoppaileminen ei tuota mitään tyydytystä, joten en voi lohduttautua sillä.
Ap kuullostaa aivan samanlaiselta kuin itse olen. Olen introvertti myös. Mielenkiinnot muoti ja kauneus. Monesti meikkaan itseni hienoksi ja otan kuvan. En vaan laita kuvia mihinkään. Olisi kiva jos olisi samanhenkisiä ystäviä. En vain ole löytänyt. MInua kiinnostaa uudet tuotteet, uusi muoti ja noihin liittyvät. Jonkin verran kirjallisuus, ruuanlaitto,leipominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein näitä asioita pohtiessa on tuntunut, että mikään aktiviteetti itsessään ei ole auttanut. On piuttunut merkityksellisyys. Lasten myötä tekemisen merkitys pomppaa kattoon. Ilman lapsia pitänee etsiä muualta. Jotain elämää suurempaa. Vapaaehtoistyö? Maailman pelastaminen? Uskonto/hengellisyys?
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 15:52"]
Vielä yksi ajatus: mä haluaisin olla tyytyväinen omaan elämääni ihan vain tällaisena kuin se on.
[/quote]
Jos tää on ap, niin sanoisin koko viestiketjun luettuani, että masennusta on ilmassa. Sanot mm. ettet ole koskaan tyytyväinen itseesi, siis miltä näytät. Et ole henkisesti tasapainossa ja siksi elämä tuntuu tyhjältä. Haluaisit lapsen (tai koiran!) täyttämään sitä tyhjää... vaan ei se niin mene. Toisaalta lapsen saamiseen liittyvät tunne/hormonimyrskyt saattaisivat panna slulle ison prosessin, joka avaisi elämäsi henkisiä solmuja.
Ja vaikka et olekaan vaihtamassa työpaikkaa, ei ole hyväksi mielenterveydelle jumittaa epätyydyttävässä työssä vain siksi, ettei uskalla kokeilla muuta.
Oma elämäni lähti lentoon, kun otin riskin ja hyppäsin täysin uuteen, sellaiseen mistä olin pitkään haaveillut ja muut ihmiset pitivät minua hulluna (harva sen suoraan sanoi :)) Tämä missio kesti muutaman vuoden ja on nyt ohi. Se kuitenkin muutti minua ihmisenä niin paljon, että kaikki näyttäytyy nykyään täysin eri valossa kuin aiemmin. Olin ennen tyytymätön ja aina jotain vailla, nyt minusta itsestäni kumpuaa koko ajan uutta, olen energinen ja iloinen, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan. Olen hurahtanut elämään itseensä, näen mahdollisuuksia ja koettavia 'seikkailuja' joka puolella.
Saatat olla masentunut, jos mikään ei kiinnosta. Minäkin olen introvertti, mutta tekemistä on vaikka kuinka. Rakastan käydä leffassa ja erilaisissa taidenäyttelyissä ym. kulttuuritapahtumissa. Luen ja kirjoitan, otan valokuvia ja muokkaan niitä, urheilen, soitan kitaraa ja teen biisejä.
Täällä on toinen ketju, jossa puhellaan, bussi-, metro-, ja ratikka-ajeluista.
Tervetuloa mukaan !
Unohtui ihan se, mikä mua oikeasti kiinnostaa eli muoti ja ulkonäkö mutta se taas tuntuu väärältä, vailla aina ne ovat kiinnostaneet. Kaapit ovat täynnä ihania vaatteita mutten koskaan käy missään, joten tyydyn ihailemaan niitä vain siellä kaapissa. Shoppailen usein mutta eihän siinä järkeä ole. Olenko aivan toivoton?
Ap vaikuttaa helvetin tylsältä ja saamattomalta ihmiseltä. Introverttius ei ole sun ongelma - se on luuserius.