Hei te kaikki (entiset) kiusaajat!

Yleensä ihmiset jakavat kokemuksiaan tultuaan kiusatuksi lapsena/nuorena (ja aikuisiälläkin). Nyt haluaisin kuulla avautumista toiselta osapuolelta: miksi kiusasit? Mikä aiheutti sen tarpeen satuttaa toista? Mikä fiilis sinulla oli yleensä ennen kiusaamista, tekohetkellä ja sen jälkeen? Oletko katunut/hävennyt koskaan jälkeen päin? Vai olet kenties salaa ajatellut olleesi oikeutettu tai että kiusaaminen tuotti sen verran mielihyvää, että oli sen arvoista?

Open up people. Itse olen ollut sekä kiusattu että kiusaaja. Kun olen itse kiusannut, olen ollut "sivustaseuraajan" roolissa eli ns.hiljainen hyväksyjä, esim.porukalla syrjinyt jotain ja levittänyt juoruja eteenpäin. Ja kaduttaa kyllä. Olin mukana kiusaamisessa siksi, että mua oltiin aiemmin kiusattu, joten keittiöpsykologin selityksenä halusin vain kostaa ja ottaa tavallaan kontrolli takaisin. Olin kokenut itseni pa*kaksi, joten yritin kohentaa itsetuntoa ja statustani lyttäämällä jonkun muun ihmisen.