Lue keskustelun säännöt.
Voisitko alkaa seurustelun miehen kanssa, jolla on paniikkihäiriö?
Kommentit (31)
Riippuu. Esimerkiksi veljeni elää aivan normaalia elämää ja on tosi paljon kavereidensa kanssa. Kohtauksiakaan ei enää tietääkseni ole kun hankki heti lääkityksen. Paniikkihäiriö tuli hänelle siis yhtäkkiä yli 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin. Kärsin itsekin sosiaalisesta fobiasta/jännittämisestä, joskaan en paniikkihäiriöstä.
Jos itse olisin terveempi niin voisin. Meistä sen toisen pitää olla toimintakykyinen kun minua kuskataan sairaalaan, minun mukana kun tulee myös alle kouluikäinen lapsi.
Muuten voisin ottaa jos hän huolehtii lääkityksestä tai oireet ovat lievät ja pyrkii toimimaan niistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa miehen kanssa jolla lievä paniikkihäiriö. Ei näy arjessa mitenkään, en edes tiennyt koko asiasta mitään vasta kun mies parin vuoden seurustelun jälkeen siitä kertoi. Ottaa tarvittaessa puolikkaan Propralin jos tuntuu että saattaa paniikki tulla, kohtauksia ei kuitenkaan ole ollut vuosiin.
Olen myös seurustellut miehen kanssa jonka paniikkihäiriö oli aika pahana vaikka lääkityskin oli ja se oli aika raskasta, toki oli myös muita mt-ongelmia. Normaali elämä oli täysin mahdotonta kun toinen ei voinut välillä mennä ovesta ulos ja kaikki arki oli minun harteilla.
Riippuu siis paljon miten vaikea paniikkihäiriö on. Itse en alkaisi suhteeseen vaikeasti paniikkihäiriöisen kanssa, se on oikeasti todella raskasta ja siinä saattaa sairastua itsekin.
Tylyä mutta en enää voisi. Seurustelin miegen kanssa jolla oli paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Meidät oli kutsuttu sisareni perheen luo syömään, myös vanhempani oli kutsuttu. Olimme olleet ennenkin porukalla tekemisissä, ihmiset eivät siis olleet miehelle tuntemattomia. Asuimme omissa huusholleissamme ja ihmettelin missä mies viipyy kun piti alkaa sisaren luo jo lähteä. Miehelle oli kotonaan ennen lähtöä tullut kohtaus ja oli sitten hulluuksissaan/ahdistuksessaan tahallaan pudottanut varpailleen järjettömän painavan kiven jotta ei tarvitsisi lähteä. Oli ollut niin ahdistunut ja selitteli sekä itselleen että minulle että hänellä nyt hänellä on pätevä fyysinen syy/vamma miksei voikaan nyt tulla. Tuntui aika kamalalta ja hämmentävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 00:54"]
Miehelle oli kotonaan ennen lähtöä tullut kohtaus ja oli sitten hulluuksissaan/ahdistuksessaan tahallaan pudottanut varpailleen järjettömän painavan kiven jotta ei tarvitsisi lähteä.
[/quote]
Voi kauheata! :(((
Toivottavasti voisitte. Mulla on paniikkihäiriö ja ei se sitä seurustelua hirveästi haittaa. Tosin en ole ehkä niin menevä, mutta ei mulla niitä paniikkikohtauksia edes enää tule, ahdistun vaan joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla pojallani on ollut paniikkikohtauksia, joita tuli silloin tällöin. Hän ei antanut niiden rajoittaa elämäänsä, vaikka ne olivatkin aika hallitsemattomia. Luulen, että ulkopuolinen ei välttämättä edes tajuaisi asiaa. Ihmettelisi oikein pahan kohtauksen sattuessa, että sä näytät vähän oudolta,onko sulla kaikki ok...
Sit mulla on täti, jolla on niin paha paniikkihäiriö, ettei hän uskalla mennä talostaan ulos. Mä en käsitä, missä mä yleensä voisin tavata tämmöisen miehen, jotta voisin häneen tutustua ja rakastua...
Ei tämä häiriö muuhun vaikuta kuin siihen, että minulla on ajoittain hirveän paha olla (ahdistusta ja paniikkia), mutta tiedän mistä olo johtuu ja annan sen mennä omia aikojaan ohi. Kohtaukset eivät näy päällepäin, eli pystyn toimimaan niiden aikana ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ongelman vakavuudesta ja siitä miten se ilmenee.
Jos mies pystyisi käymään ihmisten ilmoilla ja käyttäytymään sielläkin asiallisesti niin sitten kyllä varmaankin voisin seurustella. Niin tottakai miehen pitäisi myös pystyä käymään töissä. Mutta jos kotoa poistuminen tuottaisi vaikeuksia, en voisi seurustella. Olen itse hyvin sosiaalinen ja seurallinen, joten miksi haluaisin rinnalleni ihmisen joka ei pysty käymään konserteissa, festareilla tai juhlissa joissa tapaa paljon vieraita ihmisiä.
mä olen seurustellut, ja ainoa tilanne jossa se näkyy on se, että se hermostuu kaupassa, tai vetoaa siihen, ettei tarttis mennä. Mulla itselläni on taas muista diagnooseista johtuen vaikeaa tuo kaupassa käyminen, joten elämä on jatkuvaa tappelua, kuka siellä oikein käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Lähinnä koska mielenterveysongelmainen faijani lopetti itsensä kun olin 8, enkä ikinä haluaisi mt-ongelmaista miestä koska a.) haluan suojella itseäni siltä ahdistukselta ja surulta mitä ne sen ihmisen lähipiirille aiheuttaa, ja b.) en yksinkertaisesti jaksa teeskennellä olevani kiinnostunut ihmisten mt-ongelmista enää, enkä toimia niiden terapeuttina, enkä minään kainalosauvana.
En pystynyt, yritin. Syy: mies ei pystynyt juuri mitään tekemään kuin kotona olemaan ja pelaamaan pelejä ja katsomaan leffoja. Jos sen asunnosta sai ulos jonnekin niin siihen piti liittyä alkoholia runsaasti. Mulla on itselläkin mielenterveydenhäiriö, joka välillä alentaa toimintakykyä, muttei noin vakavasti kuin tällä ihmisellä. Jos tapaan mukavan miehen ja hänellä on paniikkihäiriö niin en heti suorilla kyllä dumaa, mutta kyllä 1 kokemus vähän ennakkoluuloja jätti, valitettavasti.
Voisin.
Itse olen ihan terve mutta siskollani paniikkihäiriö. Joten ei ole outo asia.
Seurustelin ja menin naimisiinkin sellaisen kanssa. Harmittavin asia on se, että ko. ongelma tulee esille ainoastaan matkustaessa ja minulle matkustaminen on elintärkeää, yksi elämän tärkeimmistä asioista. Onneksi ongelma on kokemuksen kautta hieman hälventynyt niin saan matkustaa puolisonkin kanssa :)
En. Olen tuntenut yhden, mutta seurusteluasteelle emme edenneet. Hänellä oli toki muitakin ongelmia, joista paniikkihäiriö lievimmästä päästä. Silti en jaksaisi sen rajoittavuutta - ihmisten fyysiset rajoitteet ovat helposti ratkaistavissa, mutta mielen rajoitteisiin ei ole apuvälineitä (ainakaan minulla).
Mistä nämä paniikkihäiriöt nyt ovat ilmestyneet kun ei niitä ennen ollut tai jos olikin niin hyvin harvinaisina?
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 19:35"]En pystynyt, yritin. Syy: mies ei pystynyt juuri mitään tekemään kuin kotona olemaan ja pelaamaan pelejä ja katsomaan leffoja. Jos sen asunnosta sai ulos jonnekin niin siihen piti liittyä alkoholia runsaasti. Mulla on itselläkin mielenterveydenhäiriö, joka välillä alentaa toimintakykyä, muttei noin vakavasti kuin tällä ihmisellä. Jos tapaan mukavan miehen ja hänellä on paniikkihäiriö niin en heti suorilla kyllä dumaa, mutta kyllä 1 kokemus vähän ennakkoluuloja jätti, valitettavasti.
[/quote]Tää voisi olla mun kirjoitus. Ja pakko sanoa etten uudestaan jaksaisi. Sitä jopa välillä epäili, että onko kaikki vaan siitä kiinni että on kivempaa jäädä kotiin pelaamaan kun toinen hoitaa kaiken kaupassa käynneistä lähtien.