Lue keskustelun säännöt.
Tietääkö kukaan muu miltä tuntuu, kun ei kelpaa työmarkkinoille??
10.06.2012 |
En kelpaa enää alani töihin, opiskeluun ei ole varaa, keikkafirman kanssa ei hommat suju ja pääluottamusmies selvitteleekin asioita (eikä vain minun asioissani) jne.
Mulla on totaalinen musta aukko työelämän suhteen ja ma-aamuna tulisi työkkärissä esittää taas pirteätä ja toivorikasta ja että "kyllä mä töitä viim kesän jälkeen saan kun alkaa uudet kaudet alallni jne.
Ja paskan marjat, olen aivan toivoton, surkea ja ahdistunut.
Kommentit (20)
Tein itse vajaat 10 vuotta kaikenlaisia töitä vain työkokemuksen ja työelämässä pysymisen takia. Parhaimmat kokeilut toisella paikkakunnalla vuokra-asunnon ja matkakulujen kera menivät miinukselle. Siis mieheni maksoi harrastukseni, joka oli työssäkäynti.
Sain töitä melko helposti pitkin Suomea, mutta en pienestä uudesta kotikylästäni. Oli liian vaikea ja hieno tutkinto, varmaan yritin esittää jotain parempaa. Kaiken lisäksi kukaan ei tuntenut minua, ei vanhempiani, ei sukulaisiani. Olin muukalainen.
Viimein sain hyvän työn melko pitkän työmatkan päässä paikasta, jossa oltiin hieman enemmän avarakatseisimpia. Hyväksyttiin esim se, että nykyaikana jokaisella melkein on joku muukin tutkinto kun perusaste ja vielä ymmärrettiin se, että kaikki ihmiset eivät sukupolvesta toiseen pysy ja avioidu saman seudun asukkaiden kanssa.
Tsemppiä ja myötätuntoa ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varsinainen mielenterveyskuntoutuja, mutta käytännössä arkeni rullaa terapiaryhmän ym. ympärillä ja viimeisimmästä työpaikasta on useampi vuosi jo aikaa. Olen yrittänyt tunnustella maaperää hakemalla pariin "paskaduuniin" (kassa, siivooja jne.) eikä niistä ole koskaan kuulunut mitään. Työhaastattelussa historiani käytyä ilmi, halutaan palkata minut korkeintaan ilmaistyövoimaksi eli harjoittelijaksi. Tästä olen joka kerta kieltäytynyt, vedoten paitsi ikääni mutta myös itsekunnioitukseeni. Olen aiemmin tehnyt kassankin töitä, ei minun niitä tarvitse "harjoitella"! Kiitettävät työtodistukset ja yksi suosittelija eivät ole auttaneet, riittää kun on työelämästä pois niin takaisin ei ole tulemista.
Ongelmani on kai suku, tai pikemminkin sen puute. Suvun viimeiset valtiopäivämiehet, herastuomarit ja muut vaikutusvaltaiset henkilöt kun ovat unohtuneet viime vuosisadalle. Nykyiset ovat juoppoja, työttömiä ja muita luusereita.
Ei kelpaa töihin enää, ei. Ikää on sen verran kunnioitettavasti, että tuskin on pelkoa äitiyslomasta ja pienten lasten hoidosta ja työkokemusta ja koulutusta on vähintään riittävästi. Mihinkään "hanttihommiin" minua ei huolita, kun on ylikoulutettu.
Kyllä minä ihmettelen, että miten tällä yhteiskunnalla on varaa tällaiseen: ensin vuosikausia kalllista koulusta, lisäkursseja ja sitten loppujen lopuksi hyvänlaiset työttömyyskorvaukset, kun on sentään ehtinyt ansiosidonnaista kertyä.
Ei tämä naurata, mutta onneksi on talosta kaksi töihin lähtijää huomennakin: kaksi ammattikoulun käynyttä, joista toisella ollut jo 30 vuotta työpaikka, toinen tänä keväänä valmistunut.
Pelkkiä pätkätöitä takana, nyt jo lähes vuosi työttömyyttä.
Mies tekee sitten töitä minunkin puolestani, hänellä parhaimmillaan kolmekin työpaikkaa samanaikaisesti :/
Työelämästä olen ollut pois vain äitiyslomat ja vanhempainlomat ja kerran hoitovapaalla 4 kk. Mut on aina rekrytoitu edellisestä työpaikasta seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Oman alan hommia ei ole toivoakaan saada. Kortistossa on muutama tuhat halutumman työhistorian ja verkostot omaavaa ja joka paikkaan tulee satoja hakemuksia heiltä. Akateeminen ei kelpaa paskaduuneihinkaan. Kaikilla teknisen työn aloilla, putkimiehestä DI:hin, on sama homma, joten turha sitä on kouluttautuakaan nelivitoseksi vasta-alkajaksi kilpailemaan turhaan nuorten kanssa. Saatana. Onneksi on harrastuksia, että pää pysyy edes välttävässä kunnossa.
Täällä myös työkuntoinen ihminen mutta on ikää eikä koulutusta.
Pakko yrittää sitä koulutusta katsoa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kassalla olo ei muuten ole mitään paskaduunia. Isoissa marketeissa varsinkin työskentelevät voivat kutsua sitä siistiksi sisätyöksi.
Miks sulla ei oo varaa opiskeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaan mä työelämälle haastatteluihin asti mutta kun aina löytyy se (nuorempi), joka kelpaa vähän paremmin.
Älkää puhuko paskaduuneista! Minusta on järkevämpää puhua vaikka matalapalkka-aloista kuin paskaduuneista, se on jotenkin niin asenteellista ja ylimielistä. T:akateeminen koulutusta vastaamattomassa työssä, mutta työstään ja työyhteisöstään sekä itse leipänsä tienaamisesta ikionnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aavistan miltä susta tuntuu, ap. Mulla on ollut kyllä muutamia työttömyysjaksoja lukuun ottamatta oman alan töitä, mutta nytkin vaan osa-aikainen. Olen aina työpäivät täynnä virtaa ja nautin työstäni, mutta työttömyyspäivinä alkaa mieliala laskea ja masentaa. Vertaan itseäni kolleegoihin, jotka ovat työllistyneet paremmin ja tunnen huonommuutta. Samaan aikaan pitää näyttää ulospäin pätevältä ja haluttavalta työntekijältä ja tarjottava osaamistaan joka paikkaan. Olen stressaantunut tästä ja välillä mietin olenko masentunut, kun mieliala heittelee ja välillä olen älyttömän itkuherkkä. Iskee näköalattomuus enkä enää pidä yhteyttä ystäviini. Häpeän ja ajattelen etten kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2012 klo 15:26"]Työelämästä olen ollut pois vain äitiyslomat ja vanhempainlomat ja kerran hoitovapaalla 4 kk. Mut on aina rekrytoitu edellisestä työpaikasta seuraavaan.
[/quote]
Kerroitko tämän tässä ketjussa, jotta saisit ap:n tuntemaan olonsa paremmaksi vai pahemmaksi? Millä alalla olet? Olet onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN TIEDÄ. Ai niin mut siinä ei tutkailla alaa, palkkatoiveita tai työn kiinnostavuutta jne... Aina on töitä löytynyt kun vastaanottaa sen mitä on tarjolla.
Ymmärrän vaikka minulla onkin nyt vakityö. Sain sen 38v vasta. Työnhakijoita on niin paljon. Et ole muita huonompi. Joskus vain ihminen on väärään aikaan väärässä paikassa eikä tärppää.
Tiedän todellakin, miltä tuntuu. Jos minulla ei olisi perhettä, olisin jo hypännyt junan alle. Aivan toivoton tilanne.
Kahden viimeisen vuoden aikana olen saanut kymmeniä ja kymmeniä kiitos-ei-kiitos-vastauksia (useimmista hakemistani työpaikoista en mitään vastausta). Hakijamäärät ovat lisääntyneet koko ajan. Alussa taistelin samasta työpaikasta ehkä 50-80 muun kanssa (joka sekin tuntui silloin hirveän isolta), nykyään hakijoita on kymmenkertainen. Viimeisimpään työpaikkaan haki 894 hakijaa. Kyse oli työstä, johon vaadittiin työkokemusta, sopivaa korkeakoulututkintoa ja työilmoituksessa oli pitkä lista henkilökohtaisista ominaisuuksista (joustava, kestää painetta ja kiirettä jne.).
Äh, kirjoitin viestin nro 13 ja nyt kun luen sitä uudestaan, niin en todellakaan tarkoittanut sitä tuollaisena miltä se kuulostaa, että jotenkin ihmettelisin että miksei sinulla ole vaikka sataatonnia säästössä. Tarkoitin ihan vilpittömästi sitä, että oletko siis perheellinen, onko sinulla asuntolainaa, mitä syitä on ettei opiskelu onnistuisi? Nimittäin eri reittejä on aika paljon, jos sinulla olisi intoa/voimia opiskella jotain lisää. On varmasti tuskallista kun ei vain saa töitä, olen sen itse kokenut 8 kk ajalta. Opiskelu/lisäkoulutus voisi oikeasti tuoda jotain lisäpontta sinulle!
Älkää puhuko paskaduuneista! Minusta on järkevämpää puhua vaikka matalapalkka-aloista kuin paskaduuneista, se on jotenkin niin asenteellista ja ylimielistä. T:akateeminen koulutusta vastaamattomassa työssä, mutta työstään ja työyhteisöstään sekä itse leipänsä tienaamisesta ikionnellinen
Itse en jaksa esittää mitään. Tässä maassa en pysty työllisymään. Ehkä jossakin muualla pystyisin. Tarkoituksena on vaihtaa maata sitten joskus...