Lapsettoman äitienpäivä:(

Onneksi minulla on pieni poika ja saan kokea tämän ilon. Kuolisin muuten.



Kyllä sä ap varmaan vielä saat vauvan! Vai onko se todettu varmaksi, ettei onnistu?

Onneksi minulla on pieni poika ja saan kokea tämän ilon. Kuolisin muuten.

Kyllä sä ap varmaan vielä saat vauvan! Vai onko se todettu varmaksi, ettei onnistu?

Voisin kuolla toisaalta, koska elämälläni ei juuri nyt ole merkitystä. En tietenkään oikeasti halua kuolla! Mutta minakin haluan pienen pojan syliini. Tänään on kamala päivä. Ja koko viikon on joka tuutista tullut äitijuttuja. Muut ei ole mitään ja meillä ei ole mitään. Näin se on.

että muistan omaa ihanaa äitiäni ja juhlistan häntä yhdessä lapsuudenperheeni kanssa. En mä oikein osaa ajatella että mun pitäisi nyt saada olla jotenkin juhlinnan kohteena ja keskipisteenä.

Näin on ollut koko lapsuuteni. "Tee nyt joku kortti sitten vaikka naapurin äidille" minulle sanottiin koulussa.Äitejä ei voi adoptoida, lapsia voi.En voi tuppautua kaverini perheeseen äidinkaipuussani mutta lapseton saa varmasti lapsia hoidettavakseen (ai niin,mutta kun se ei ole oma lapsi...)

Osa noista on kuin omia ajatuksiani katkerina hetkinä :D



Hyvät naurut sian silti!



t. yksi ikuisesti lapseton jo nelivitonen

Itse en kyllä ennen lapsen saantia hirveästi edes miettinyt mitään äitienpäivää. Omalle äidille laitoin kortin. Eihän se nyt mikään iso juhlapäivä ole, niin että sitä tarvitsisi edes pysähtyä miettimään.

että 12 haluttu lasta ja ei saada. Äitienpäivä on minulle paha ja myös raskaana olevat kaverit.

että 12 haluttu lasta ja ei saada. Äitienpäivä on minulle paha ja myös raskaana olevat kaverit.

Olen halunnut lasta 14 vuotta ja vasta nyt alkaa hellittää. Ennen itkin aina tuntikausia vierailun jälkeen, kun joku kävi meillä vauvan kanssa. Pidin vauvaa sylissä ja nielin kyyneleitä ja pettymystä.

Äitienpäivä ei ole kuitenkaan ollut minulle kriisin paikka. Enemmän nuo toisten äitien ja vauvojen kohtaamiset.

Tiedän hiukan, mitä koet, itselläni lapsettomuustausta, mutta nyt siis jo lapsia. Myös minulle äitienpäivä ei ollut tärkeä päivä, koska aina oltiin juhlittu äitiäni ja mummojani. En osannut ajatella sitä mitenkään itselleni, kun suvussa ei ollut muita juhlakaluja.



Raskaana olevien tapaaminen olikin sitten toinen juttu. Aina jälkikäteen pääsi itku, vaikka ihan kunnialla selvisin tapaamiset. Vauvojen tapaaminen ei tehnyt ihan yhtä tiukkaa.



Ehkä voisit keksiä jotain mukavaa puuhaa viikonlopuksi esim. hemmotteluloma tms. Tai vuokraat kasakaupalla elokuvia, ostat herkkuja ja vietät viikonlopun peiton alla.

En kestä tuota yhtä viestiä, missä pieni taapero on sanonut äidilleen että rakastaa äitiä.



Tämä on kamala pakkomielle ja olen niin katkera.

jos sulla on äiti elossa niin juhlit häntä, älä ole itsekäs ja puhu itsestäs...äiti on huomion kohde et sinä



jos äitisi on kuollut käyt laittamassa haudan kauniiksi ja se oli siinä...



ottaakp päähän kun et saa olla päästara



haloo

myös sinun äitisi päivä. Miten muistat häntä? Juhli äitiäsi. Niin minäkin teen (vaikka minulla onkin lapsia).

sinua ei ole luotu äidiksi.

Tajuatko edes, miten urpo olet?

tyytyisivät osaansa.

äitienpäivä on ollut aina todella raskas vaikka on omia lapsia 2 kappaletta. Oma äitini kuoli kun olin itse pieni ja siksi äitienpäivä ottaa koville vieläkin. Koitetaan kestää, onneksi se on vain yksi päivä vuodessa.

kun meille ei tullut lasta



- en mennyt kauppoihin ainakaan viikkoon ennen äitienpäivää (ahdisti se mainonta)

- hyppäsin kiireesti yli kaikki äp-mainokset lehdistä ym

- tein jotain omasta mielestäni kivaa, esim. menin leffaan

- en viettänyt äitienpäivää kenenkään äidin luona. Nyt kyllä kaduttaa etten pystynyt menemään omankaan äidin luo sillä menetin sitten hänety juuri ennen kuin viimein sain esikoiseni

kun nyt vasta luin muiden viestit.



Hämmästyin ettei muille lapsettomille äp ole ollut vaikea.



Minulle se oli monta vuotta vuoden vaikein päivä.



Toivoin lasta suunnattomasti. Tuntui kamalalta, kun olin varma, ettei minun äitienpäivääni koskaan tule.



Äidilleni soitin ja lähetin lahjan mutta en pystynyt menemään käymään. Se alkoi siitä, kun eräs lähisukulainen eräänä äitienpäivänä sanoi että eikös Heidi sunkin olisi jo aika alkaa viettää omaa äitienpäivää. Ja muutenkin sukulaiset (ei äitini) aina hoputtivat lastentekoon. Ahdistavaa.



Äitienpäivä on tosi paha päivä, kun toivoo enemmän kuin mitään muuta, että saisi joskus vielä viettää sitä omien lasten kanssa.

tämä tuleva äitienpäivä tulee olemaan vaikea. Olin vielä kuukausi sitten raskaana, mutta sain keskenmenon 8. viikolla. Olimme suunnitelleet miehen kanssa, että kertoisimme äideillemme äitienpäivänä raskaudesta.



Yritystä meillä takana 5 vuotta ja olemme hoidoissa. Joka vuosi ajattelen, että seuraavana äitienpäivänä saan olla äiti.

tämä tuleva äitienpäivä tulee olemaan vaikea. Olin vielä kuukausi sitten raskaana, mutta sain keskenmenon 8. viikolla. Olimme suunnitelleet miehen kanssa, että kertoisimme äideillemme äitienpäivänä raskaudesta.

Yritystä meillä takana 5 vuotta ja olemme hoidoissa. Joka vuosi ajattelen, että seuraavana äitienpäivänä saan olla äiti.