Onko teistä harvoin jos ystävät kyläilevät toistensa luonna n. 1- 3 kertaa vuodessa?

siis ainakin, jos käy töissä ja on lapsia. Kaikilla on omat kuvionsa. Tapaan monia hyviä ystäviäni vieläkin harvemmin.

Kaikilla on ne omat kuvionsa ja viikolla illat on tosi lyhyitä. Se, että varaisi esimerkiksi lauantaista tai sunnuntaista suuren osan päivästä kyläilyyn tai ystävien näkemiseen, ei aina onnistu.

mulla on useampia ystäviä tässä n.20km säteellä joita näen nykyään vain tuon 1-3 x vuodessa. Toisaalta näen yhtä usein/harvoin yli 500km päässä asuvia ystäviäni.

Jos noi 1-3 kertaa vuodessa kyläilyt on ainoita tapaamisia, niin onhan se aika vähän. Toisaalta eihän sitä tarvitse kyläillä koskaan, jos muuten tapaa ystävää esim. harrastusten, ulkoilun ja yhteisten matkojen merkeissä. Itse en juuri kutsu ystäviä kotiin vaan tavataan mieluummin muissa riennoissa.

sitä harvemmin ystäväperheitä tavataan. Usein pari kertaa vuodessa kyläillään, varsinaisesti ei soitella.

Parhaita ystäviä voidaan kutsua käymään ehkä kerran vuodessa, muita parin vuoden välein.

En viitsi tuhlata vapaa- aikaaaani muihin kuin oman perheen jäseniin.

järkätä yhteisiä illanistujaisia monta kertaa vuodessa. Meilläkin on tapana nähdä kavereita mieluummin ravintolassa tai jos lasten pitää olla mukana, sitten vaikka uimarannalla tai jollain lyhyellä reissulla.

lissäksi kotityöt ja sen sellaiset. SILTI meillä kävi tai itse käytiin kyläilemässä melkein joka sunnuntai joko sukulaisissa tai ystäväperheillä.

Miten voi olla mahdollista, että nykyään ei ole aikaa?

Ihmisillä on kovin eri tarpeet ystävyyssuhteille. Perheelliset ystäväni eivät halua nähdä käytännössä ollenkaan. Jos he soittavat ja ehdottavat tapaamista, on minun parasta siirtää menoni ja tavata heidän määräämänänsä ajankohtana; he tekevät selväksi että HE tekevät palveluksen MINULLE kun suostuvat minulle aikaa raivaamaan. Tapaaminen keskittyy sitten heidän perheen tapahtumien kertaamiseen. Minullahan ei, perheettömällä, mitään kuulumisia tietty ole, paitsi jotain likaisia baarijuttuja, eikös niin.



Sinkkukaverini sen sijaan haluaisivat nähdä joka viikonloppu, ja mieluiten baarissa, siellähän ne miehetkin löytyvät. Se etten juo alkoholia enkä viihdy baareissa ei ikävä kyllä menovaiheisille uppoa. Ja sekin taitaa olla ihan sama näkevätkö nämä bilehileet minua vai jotakuta muuta, tärkeintä lienee se että pääsee kännäämään ja sinne baariin.



Sukulaisvierailuista en sitten edes rupea kertomaan ;)

järkätä jotain ihme kyläilyjä ja tapaamisia kun on olemassa facebook.

Siellä minä pidän yhteyttä ystäviini ja niitähän on melkein 100!

ihan hyviä ystäviä, joita ei välttämättä tule tuon useammin nähtyä. Parikymppisenä tai nuorempana tuo olisi ollut merkki väljähtäneestä ystävyydestä, silloin ystäväsuhteet oli erilaisia.

Joskus soittelevat, ehkä parin kuukauden välein. Asuvat n. 15 km päässä toisistaan, joten pitkä matka ei olisi este tapaamisille, ei myöskään kiireet. Eli onkohan ystävyys jo väljähtänyt? :(

oletko ap itse aloitteellinen ???

mua on ärsyttänyt nykyään mun ystävissä se, että mä saan aina kutsua heitä meille, mä aina soitan, tai tekstaan jne

eli kovin mielissään ovat kaikki aina tulossa meille, mut vastakutsua ei kuuluu..

ovat siis laiskoja, tulevat mieluusti ns valmiiseen pöytään ja tokihan siinä säästää rahaa, ei tartte siivota heidän ennen ja jälkeen vierailun jne jne

eli summ suraamum, en soita, en tekstaa, en kutsu ketään meille enää...

no , pian alkoi puhelin soida; oot sä suuuttunut......

näen kaveritani just ton 1-3 kertaa vuodessa vaikkei voi välimatkaakaan syyttää. Mä olen kovin laiska sopimaan tapaamisia ja viihdyn kyllä hyvin yksiksenikin.