Olen 30v lapseton akateeminen nuori nainen ja suunnittelen väitöskirjan aloittamista OV.

useimmissa yliopistoissa ollaan nyt yliopistouudistuksen jälkeen siirrytty tai siirtymässä siihen, että jatko-opiskelijoita otetaan vain lukumäärältään määrätty enimmäiskiinttiö vuodessa ja näiden on sitten valmistuttava tohtoreiksi neljän vuoden sisään. Heille myös pyritään takaamaan jonkinlainen rahoitus. TÄmä järjestelmä tulee käytännössä tarkotitamaan, että vähistä jatko-opintopaikoista ei pysty kilpailemaan, jos aikoo vain harrastaa väikkärintekoa, eikä tuossa neljässä vuodessa todennäköisesti ehdi sitä sillä tavala tehdäkään, joten siinä tulee potkaistuksi ulos ennen valmistumistaan.



Sorge sanoa näin ja mä olen itse vastustanut tätä systeemiä, koska mun mielestä huippujen syntymsieen tarvitaan riittävän laaja massa, mutta ei onnistu enää.



SItäpaitsi kolmikymppisenä mä tekisin lapsen/t ensin ja väikärin vasta sitten. Tutkijana sulla ei ole enää mitään voitettavaa niistä parista vuodesta, (koska olisi pitänyt väitellä alle kolmikymppisenä että olisi saanut nuorenaväittelyn etuja - tämän jälkeen parilla vuodella ei ole välitöntä merkitystä) mutta lapsenteossa ne väikkäriin kuluvat vuodet voi tuossa vaiheessa olla aika kriittisiä.

Joten itse olen sitä mieltä, että miksi ei takoa nyt, kun mahdollisuus on ja rauta on kuuma? ;) Gradun tein L:n arvosanalla kahdessa kuukaudessa ansiotyön ohella, joten en todella voi uskoa, että tämä väitöskirja ja tutkimus nyt olisi ongelma....



Kannustavampia kommentteja kiitos!! 8) t. ap

Jos gradukin onnistui nopeasti niin tuskin väikkärissä kovinkaan kauan menee.

pääsetkö yliopistoon tekemään sitä väitöskirjaa, vai joko sinut on hyväksytty sitä tekemään?



Oon itte samanikäinen enkä pidä itseäni enää nuorena naisena, en myöskään halua lapsia ehkä koskaan, mutta tosiaan tässä iässä ei mun mielestä montaa vuotta kannata odotella jos ehdottomasti niitä haluaa. Mutta ilmeisesti et ajatellut siihen väikkäriin montaa vuotta käyttääkään?

joten sulla on vähän väärä tavoite jos yrität käyttää sitä "uranaisena oloon". Ylioiston kannalta sä olet tutkija ja sellaisena sua käsitellään.



kylllähän näitä nopeasti tehtyjä väitöskirjoja näkee. EHkä säkin saat tehtyä sellaisen, vaikka väitöskirja okin aika eri asia kuin gradu. Siitä sitten vaan. TYÖn ohella toimiessasi sun kannattaa varmistaa myös, että pystyt suorittamaan muut väittelyyn vaadittavat opinnot, joita mykyään säädellään entistä tarkemmin. Meidän oppiaineessa on esimerkiksi esitettävä papereita useammassa kansallisessa ja kansainvälisessä konferenssissa, opetettava lukukauden ajan omassa oppiaineessa jotain kurssia, kirjotiettava journaaliartikkeleita (jotka ei sisälly väitöskirjaan) ja sen sellaista. Varmsita siis, että työnantajasi tukee ha on valmis antamaan vapaata näihin vaatimuksiin.

Enemmin toinen tutkinto rinnalle; väikkärillä ei yritysmaailmassa ole mun mielestä mitään virkaa eikä merkitystä.



Esim. kauppatieteentohtori vs ekonomi&DI tai ekonomi&juristi; tuplatutkinko on "parempi"

siitä väikkäristä sinulle hyötyä urallasi tms? Voihan semmoisen omaksi huvikseenkin tehdä (jos pääsee tekemään) mutta tosiaan jostain muusta opiskelusta voisi olla enemmän hyötyä käytettyyn aikaan ja vaivaan nähden. Millä alalla olet?

Jos ei ole paloa tieteen tekoon ja tutkijaksi tietylle alalle, vaan lähinnä kunnianhimo työelämässä ja "tittelinkipeys" (anteeksi ruma sana, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan) niin melkeinpä kannattaisi tehdä toinen maisterintutkinto rinnalle. Olisit kovaa valuuttaa työelämässä, toisin kuin esim. FT voi jopa sulkea ovia. Maisteriopinnoilla toisen tutkinnon tekee kohtuullisen nopeasti, kun ei tarvitse kaikkia mahdollisia perusopintoja kahlata uudelleen.

Ja jos lapsia haluat, niin ehdit vielä, mutta ei kannata lykätä loputtomiin. Itsellä tärppäsi 34-vuotiaana esikoinen kerrasta, mutta olen nähnyt hyvin toisenlaisia, katkeriakin tarinoita.

T. toistaiseksi yksöismaisteri, joka suunnittelee toisia maisteriopintoja vahvistamaan markkina-arvoaan työelämässä

Enemmin toinen tutkinto rinnalle; väikkärillä ei yritysmaailmassa ole mun mielestä mitään virkaa eikä merkitystä. Esim. kauppatieteentohtori vs ekonomi&DI tai ekonomi&juristi; tuplatutkinko on "parempi"

Tee ihmeessä, kun mielesi kerran tekee ja kaipaat haastetta. Hikeä ja kyyneliä ei tule puuttumaan. Mutta mieti ensin, onko jotain muuta tapaa kehittää ja haastaa itseäsi, joka olisi vielä parempi. Väitöskirjan suurin ongelma on, että sen on vuosien projekti, joka helposti jää muuttuvien elämämäntilanteiden takia kesken. Kannattaa suunnitella projekti niin, että opit uutta ja hyödyt työstä alusta asti.

Illat ja viikonloput menevät alasta riippuen useamman vuoden. Miinusta on se, että jos olet uraputkessa, töissä on hankala venyä.

kyllä tuota voi tehdä perheenkin kanssa. Itselläni kaksi lasta. Olen ihan normaalisti töissä. Tavoitteena on väitös vuoteen 2015 mennessä.



Kirjoitin jo vuoden väikkäriä ennen lapsia (työn ohessa). Joskus vuoden, parin päästä voisi vuorotteluvapaa olla ihan paikallaan tai sitten opintovapaa, että saisin enemmän aikaan.



Ei siis perheellisyys ole mikään este. Olen ollut jo 10 vuotta työelämässä. Silloin joskus parin maisterintutkinnon jälkeen ajattelin, etten enää koskaa palaa yliopistoon. Sittemmin työn kautta on avautunut kiinnostus kirjoittaa eräästä aiheesta oikein kunnon tutkimus.

tee ne lapset vielä kun ehdit. kohta olet 40-vuotias entinen nuori ja edelleen lapseton.

jos jossain vaiheessa perheen kuitenkin haluat. Kolmekymppinen kun ei ole enää nuori sen asian suhteen. Väikkäriä voi kyllä tehdä perheellisenäkin, tiedän monia, jotka ovat edistäneet tutkimustaan hyvinkin paljon jo äitiysloman aikana. Itse en kuulu heihin, koska esikoinen oli vauvana kovin vaativa, heräili paljon ja kaipasi paljon syliä valveilla ollessaan. Toka taas nukkui tosi hyvin ja hänen kanssaan olisin voinut tehdä väikkäriä useita tunteja joka päivä, ellen olisi hoitanut esikoista :)

haluat tehdä väitöskirjan?

Suurin ongelma, mitä olen nähnyt yrityselämässä väikkäriä tekevillä on se, että he luulevat, että kun he ovat äärimmäisen ammattitaitoisia ja arvostettuja omalla alallaan yrityselämässä, he olisivat sitä automaattisesti myös tutkimuspuolella. Sitten on edessä karu yllätys, kun useimmat heistä ovat täysin aloittelijoita, eivätkä vielä kovin hyviä tutkimuksen tekemisessä. Heidän pitää aloittaa melkein nollasta tutkimusuralla ihan perusjuttujen opettelusta. Monissa tapauksissa gradu, diplomityö tms ei hirveästi anna eväitä väikkärin tekoon.



Toinen mitä olen huomannut, on se, että työkokemus ja itsevarmuus omalla alalla voi vaikeuttaa myös kritiikin vastaanottamista tutkimuspuolella. Pitäisi siis löytyä myös tarvittavaa nöyryyttä ottaa neuvoja ja kritiikkiä vastaan kokeneemmilta tutkijoilta. Kaikki yrityselämästä tulleet jatko-opiskelijat eivät ole myöskään tottuneet ottamaan vastaan jatkuvaa kritiikkiä työstään ja se voi tuntua musertavalta ainakin alkuun kun taidot tehdä tutkimusta ovat vielä kehittymättömät. Monilla tulee tunne, että "en mä osaa mitään, vaikka omissa töissäni olen ihan huippu!". Kritiikki kuitenkin kuuluu tutkimuksen tekoon ihan keskeisenä osana. Ilman sitä ei voi kehittyä.



Kolmas mikä pistää silmään yritysedustajien jatko-opinnoissa on se, että työllä halutaan tuoda joku oma "näkemys" jostain asiasta esiin tekemällä väikkäri. Sitten sekin yllättää heidät, kun väikkärissä ei kuulu rummuttaa omaa näkemystä ja kokemusta, vaan tutkia jotain asiaa kunnollisilla tutkimusmenetelmillä ja tuottaa uutta tietoa valittuun tieteelliseen keskusteluun. Se ei ole huuto avaruuteen jostain omasta näkemyksestä, vaan _osallistuminen_ tieteelliseen keskusteluun. Pitää siis tietää, mitä aiheesta on kyseisessä keskustelussa ennen sanottu, ja mitä uutta sinä tuot siihen keskusteluun. Ellei näin ole, kyse ei ole tutkimuksesta ja väikkäristä, vaan ennemminkin jostain omasta romaanista, blogikirjoittelusta tms. Yrityskokemus pitää siis osata hyödyntää hyvällä tavalla työssä, mutta pelkkä näkemys ei riitä. Pitää lukea tosi paljon, jotta tuntee sen keskustelun, missä on mukana, ja jotta pystyy löytämään oman tutkimuksensa uutuusarvon tässä keskustelussa.



Sinänsä on hyvä juttu, että on työkokemusta ja kun kaikki menee hyvin, siitä tulee voimavara eikä rasite väikkärin teossa! Näitä haasteita vain on monilla ollut kun on jo saavuttanut tiettyä asemaa ja kunnioitusta työelämässä. Paljon on toki kiinni omasta asenteesta. Pitää olla avoimin mielin ja olla valmis oppimaan ja paljon.



Lapsijuttu on sitten oma kysymyksensä. Minusta lastentekoa ei kannata lykätä, jos niitä aiot jossain vaiheessa haluta/ hankkia. Raskaaksi tulemisen mahdollisuudet huononevat koko ajan ja riskit sairaan/ vammaisen lapsen saamiseen kasvavat. Se on vain äärimmäisen tuskaista, jos jossain vaiheessa oikeasti haluat lapsia, etkä sitten saakaan! Jos taas et niin välttämättä lapsia halua ollenkaan, unohda sitten ne, ja tee vaikka väikkäri tai mitä vain urallasi. Töihin liittyviä juttuja ehtii aina tehdä, mutta lasten tekoon on vain se rajallinen aika ja tilaisuus.



Suosittelisin ensin tekemään asiat, jotka oikeasti on elämässä tärkeitä. Jos lapsi on sellainen, niin sitten se. Töitä ja väikkäreitä ehtii aloittaa muutaman vuotta myöhemminkin jos sitä haluaa.



Nim. kaksi lasta (= tärkeintä elämässäni) ja väikkäri hyvässä vauhdissa :)

Nostan hattua, jos alle viiden vuoden teet väikkärin ja ennen kaikkea keräät vaadittavat opintopisteet siinä sivussa! Ellet siis yhtään pysty tekemään tutkimusta osana työtäsi, vaan kaikki menee vapaa-ajan tekemisiksi. Väikkärin tekeminen kun ei ole vain sitä kirjoitustyötä, vaan se on vaatii lukemista ja paljon. Jo pelkkä aiheen rajaaminen, työn fokusointi ja uutuusarvon löytäminen ovat monille tosi vaikeita. Samoin

aineistonkeruu ja sen analysointi vievät aikansa. Sitten on sitä kirjoittamista ja uudelleen kirjoittamista, uudelleen ja uudelleen plus kurssien suorittamista ja esim. kirjareferaattien tekemistä vaadittavien opintopisteiden saamiseksi.



On hienoa, jos innostut tutkimuksen tekemisestä, mutta vähättelevällä tai ylimielisellä asenteella ei kannata hommaan lähteä. Siis tyyliin, että "gradukin oli niin helppo ja nopee tehdä". Jos joskus saat väikkärin valmiiksi, tulet itse nauramaan tuota kommenttiasi, että kyllä tämä on ihan peace of cake, koska gradukin oli :)

Ennestään oli kaksi lasta ja ikää oli silloin 34 v. Kyllä se hyvinkin työpäivää ja työntekoa vastasi. Reilu vuosi siihen meni, välillä otti koville, välillä sujui helpommin. Apurahan käytin lähinnä työolosuhteiden luomiseen itselleni johon sisältyi mm. lapsenvahdin palkkaaminen vaikeiksi jaksoiksi, kun miehelläkin on kiirettä työssä.

Ennestään oli kaksi lasta ja ikää oli silloin 34 v. Kyllä se hyvinkin työpäivää ja työntekoa vastasi. Reilu vuosi siihen meni, välillä otti koville, välillä sujui helpommin. Apurahan käytin lähinnä työolosuhteiden luomiseen itselleni johon sisältyi mm. lapsenvahdin palkkaaminen vaikeiksi jaksoiksi, kun miehelläkin on kiirettä työssä.

Etkä ennen tuota vuotta ollut muka tehnyt mitään väikkärin eteen?? Opintoja, aineistonkeruuta, julkaissut?

30-vuotiaan hedelmällisyys laskee kovaa kyytiä ja parin vuoden kuluttua olet vielä huonommassa tilanteessa kuin nyt. Väikkäriä voit tehdä vaikka eläkkeellä, jos niikseen tulee.



Minulle haasteellinen työ ja perhe kävivät jatko-opintojen edelle, enkä ole katunut. Oikein tehokas hoitaa varmasti kaikki kolmekin rinnan.

kuin tohtoriksi väitteleminen. Väitöskirjan väsääminen on huomattavasti vaativampaa kuin ohjattujen opintojen suorittaminen. Jos olisin kolmikymppinen, niin tekisin kyllä väitöskirjan valmiiksi tai ainakin mahdollisimman pitkälle valmiiksi, sillä niin monelta "lapselliselta" on jäänyt tutkimustyö kesken. Monet ystävistäni ovat saaneet lapsensa lähemmäs nelikymppisenä, joten ei sekään ole mahdoton vaihtoehto.



Kyse on pohjimmiltaan siitä, mikä on itsellesi tärkein asia. Lapsenhankkisemisen siirtäminen on riski, mutta sen riskin ottaa moni ilman mitään kunnianhimoisia muita tavoitteita. Eiväthän kaikki edes halua tai eivät yksinkertaisesti saa lapsia.



Eläkeiässä väitteleminen on varmasti ihan piristävää, mutta olen ollut huomaavinani, että pitkään pois yliopistosta olleilta ei synny kovin kummoisia tutkimuksia.



Joku sanoi, että yliopistot pyrkivät järjestämään tohtoriopiskelijoille rahoituksen. Se on kyllä ainakin humanistisilla aloilla vielä aika alkuvaiheessa: moni tekee tutkimusta pätkissä oman työnsä ohella. Riippuu myös yliopistosta, miten tarkkaan määritellyt jatkotutkintoon kuuluvat opinnot ovat. Tiedän jatko-opiskelijoita, jotka eivät ole juurikaan osallistuneet kansainvälisiin konferensseihin tai opetustyöhön. Voihan olla, että sitä selviää pelkällä tenttimisellä sekä artikkelien ja esseiden kirjoittamisella.