Olen 30v lapseton akateeminen nuori nainen ja suunnittelen väitöskirjan aloittamista OV.

Et ole mikään nuori nainen enää... :D

En ymmärrä näitä kommentteja, jotka väittää että kaksi maisterintutkintoa on parempikuin tohtoriksi väitteleminen.

Yritykselle laaja osaamisalue on parempi kuin yhden aluen erikoisosaaminen. Mutta riippuu tietysti myös työtehtävistä mutta erikoisasiantuntijalla ura tuskin on kovin nousujohtoinen

30 on vielä nuori. Ehdit vielä mitä ikinä haluatkin ja siinä järjestyksessä kuin se hyvältä omassa elämässäsi tuntuu! Tsemppiä!

Joku sanoi, että yliopistot pyrkivät järjestämään tohtoriopiskelijoille rahoituksen. Se on kyllä ainakin humanistisilla aloilla vielä aika alkuvaiheessa: moni tekee tutkimusta pätkissä oman työnsä ohella. Riippuu myös yliopistosta, miten tarkkaan määritellyt jatkotutkintoon kuuluvat opinnot ovat. Tiedän jatko-opiskelijoita, jotka eivät ole juurikaan osallistuneet kansainvälisiin konferensseihin tai opetustyöhön. Voihan olla, että sitä selviää pelkällä tenttimisellä sekä artikkelien ja esseiden kirjoittamisella.

kokos jatko-opintosysteemi on llähes kaikissa yliopistoissa muuttunut viimeisen 2 vuoden sisään. Sisäänotto, aikarajat, rahoituskuviot. Ja myös opintojen sisällöt. Ei minunkaan tutkintoni sisältöä aikanaan määritellyt juuri kukaan, sitten lopuksi vasta katsottiin mitä oli tullut tehdyksi ja että riittääkö se. Riittihän se, hyvinkin, mutta on kyllä ihan hyväkin, että vaatimukset nyt kirjataan johonkin selvästi ylös.

Itse yliopistossa uraa tekevänä, jo jonkun aikaa sitten väitelleenä sanon myös, että niiltä ihmisiltä, joilta väitöskirja jaa lasten tekemisen takia kesken, sen sietääkin jäädä kesken. Väitöskirja on vasta tutkijanuran alku, sen PITÄÄ olla osa normaalia elämää, eikä joku sellainen ponnistus, jonka takia muu maailma seisahtuu. Jos ei pysty tekemään väikkäriä perheellisenä, ei pysty myöskään tekemään niitä töitä, joihin tohtoroituessaan pätevöityy. Oikeasti se homma muuttuu vaan haastavammaksi ja haastavammaksi - perheen perustamiselle ei todellakaan ole "enemmän aikaa" ja voimia sitten kun on väitellyt. Päinvastoin: kilpailu sen kun kovenee ja työt vaikeutuu.

Joku sanoi, että yliopistot pyrkivät järjestämään tohtoriopiskelijoille rahoituksen. Se on kyllä ainakin humanistisilla aloilla vielä aika alkuvaiheessa: moni tekee tutkimusta pätkissä oman työnsä ohella. Riippuu myös yliopistosta, miten tarkkaan määritellyt jatkotutkintoon kuuluvat opinnot ovat. Tiedän jatko-opiskelijoita, jotka eivät ole juurikaan osallistuneet kansainvälisiin konferensseihin tai opetustyöhön. Voihan olla, että sitä selviää pelkällä tenttimisellä sekä artikkelien ja esseiden kirjoittamisella.

kokos jatko-opintosysteemi on llähes kaikissa yliopistoissa muuttunut viimeisen 2 vuoden sisään. Sisäänotto, aikarajat, rahoituskuviot. Ja myös opintojen sisällöt. Ei minunkaan tutkintoni sisältöä aikanaan määritellyt juuri kukaan, sitten lopuksi vasta katsottiin mitä oli tullut tehdyksi ja että riittääkö se. Riittihän se, hyvinkin, mutta on kyllä ihan hyväkin, että vaatimukset nyt kirjataan johonkin selvästi ylös.

Itse yliopistossa uraa tekevänä, jo jonkun aikaa sitten väitelleenä sanon myös, että niiltä ihmisiltä, joilta väitöskirja jaa lasten tekemisen takia kesken, sen sietääkin jäädä kesken. Väitöskirja on vasta tutkijanuran alku, sen PITÄÄ olla osa normaalia elämää, eikä joku sellainen ponnistus, jonka takia muu maailma seisahtuu. Jos ei pysty tekemään väikkäriä perheellisenä, ei pysty myöskään tekemään niitä töitä, joihin tohtoroituessaan pätevöityy. Oikeasti se homma muuttuu vaan haastavammaksi ja haastavammaksi - perheen perustamiselle ei todellakaan ole "enemmän aikaa" ja voimia sitten kun on väitellyt. Päinvastoin: kilpailu sen kun kovenee ja työt vaikeutuu.

Totta, väikkäriä pystyy tekemään myös perheellisenä, jos on ylipäätäänkin tottunut vaativia hommia tekemään. Mutta ap:n tilanteessa, se fakta ei muutu, että biologinen kello tikittää. Jos lapsia haluaa, on mies kuvioissa ja muuten elämä kunnossa, ei kannata tuhlata aikaa.

16 & 17

up