Elintasokilpailu kyllästyttää! Onko tätä teidän tuttavapiirissä?

nykymaailma on: kuluttamista. Ympäristönsuojelusta viis, täytyy kuluttaa, jotta pyhä kansantalous saadaan nousuun, viis siitä, mitä on edessä seuraavilla sukupolvilla. Toisaalta ympäristönsuojelu on trendikästä, joten pykätään ympäristöystävällisempiä tavaroita, joita sitten ostetaan, ostamatta jättäminen ei ole mikään vaihtoehto.



Olen 70-luvulla syntynyt ja olihan omassakin lapsuudessani ja nuoruudessani tietyt "merkkijutut", mutta ei niitä kauheasti ollut. Nykyisin tuntuu, että nuoristakin on moneen junaan ja joillekin kierrättäminen on osa ideologiaa. Mutta silti kaikkea leimaa uuden (tai vanhan) tavaran hankkiminen.



Maailma on muuttunut paljon jo omina äitivuosinani. Sain esikoiseni v. 2003 ja ero sen (ja vähän vanhemman) ajan vauvalehdillä verrattuna nykypäivään on suuri. Nykyisin vauvalehdet ovat täynnä juttuja (lue: mainoksia) kaikesta siitä tavarasta, jota vauvaperhe ns. tarvitsee. Pidetään ihan itsestäänselvänä, että vauvaperheitä kiinnostaa ennen kaikkea kuluttaminen.



Myönnän itsekin olevani ainakin jossain määrin materialistinen, ja itse pidän hyvänä sellaista materialismia, jossa ostoksia harkitaan ja mietitään tarkoin, millainen tuote olisi järkevin ja hintalaatusuhteeltaan paras jne. Mielestäni vain ihmiset ovat aika taitavia perustelemaan "järkevyydellä" mitä ihmeellisimpiä ostoksia. Onhan toki kätevää, jos vaikka hienojen ikkunoiden kautta häviää vain vähän lämpöä ulos, mutta jos kokoa tällä talolla on useampi sata neliötä, on taloudellisuus vähän niin ja näin.

aikana kun okltiin nuoria, 20-30-vuotiaita.

Nyt on rauhoittunut kun ollaan (muka) keski-ikäisiä eli yli 40v reilusti.

Ihmiset on varmoja elämästään, aikuisia henkisesti eikä ole tarvetta päteä jollain materialla.



No aina joku löytyy, joka jaksaa vertailla ja jolla ei elämässä ole muuta sisältöä kai sitten , kun varallisuus ja materia....



Sinä kyllä tunnut jollaina lailla juuri sellaiselta, jolle materia on kovin tärkeää vaikka et ehkä mainostakaan ääneen.

Elämässä on tärkeintä oikeasti se elämä.

Totta kai tähän ketjuun nyt on eksynyt niitä, jotka mitenkään eivät voi ymmärtää, koska on NIIIIN kiva mieluummin haukkua ap:ta kuin keskustella jostain tällaisesta asiasta. Totta kai tilannetta on jotenkin valotettava jollain esimerkeillä, ei se silti tarkoita sitä, että ap:n elämän sisältönä olisi kalliiden merkkien shopailu tai niistä kertominen.



Kyllä mä tunnistan tuon, että ostaminen jotenkin määrittelee ihmisen. Jotenkin on niin helppo rinnastaa elämä ja kuluttaminen - se on niin keskeistä yhteiskunnassamme. Me ollaan melko köyhiä, ja välillä oikein ärsyttää, miten paljon mietin sitä, miten hankitaan se ja tämä sitten, kun siihen on varaa.



Serkkuni asui eräällä pk-seudun nopeasti kasvavalla lapsiperheiden suosimalla asuinalueella ja kun he muuttivat pois, hän kertoi, miten mukavaa oli päästä pois siitä kilpavarustelusta, johon kuin huomaamattaan oli mennyt mukaan.



Brändit ovat oikeasti tosi keskeisessä asemassa nykyään. Me muutettiin pois Helsingistä, mutta tosi monella siellä asuvalla kaverilla tuo ympäristön paine toimii ihan huomaamatta: esim. tuntuu ihan välttämättömältä hommata lapselle molot ja tiketit, koska niin monella muullakin on. Täällä maalla taas ei juuri semmoisia merkkejä harrasteta, joten ei ole vielä tullut mieleen, että PAKKOHAN mun on semmoinen hankkia. Ja kun brändit ovat keskeisessä asemassa, niistä tulee puhuttua huomaamatta.

Olen vastannut jo aiemmin ketjuun ja kertonut että minusta ap vaikuttaa vähän samalta kuin ystävänsä. Ja tekstin perusteella, minkäs muuten. ;)



Ap kirjoittaa kyllä mielenkiintoisesta asiasta, johon ei voi olla törmäämättä isossa kaupungissa korkeakoulutettujen ympärilä elellessä. Pahinta on varmaan juuttua hyvin homogeeniseen ryhmään tai vaikkapa juuri asuinalueelle. Kulutushysteriaan itsensä kadottaneiden ryhmä voi alkaa tuntua yhtä ahtaalta kuin entisajan uskonlahko.



Ja samalla en kuitenkaan ymmärrä mitä ap haluaa. Että asiat olisivat toisin? Kenellä ja miten? Haluaako hän uusia kavereita? Mitä hän pelkää? Onko hän vain tylsistynyt? Onko hänen elämänsä jonkun muun varassa kuin kulutuksen? Onko hän parempi kuin tuttunsa koska ei kertomansa mukaan puhu kulutuksesta? (Minusta on.) Onko kyseessä uusi ilmiö? Vai vain uusi ilmentymä? Uusi ikäpolvi?



Voidaan keskustella toki, takertumatta kenkiin tai nauhoihin. Siltikin väkisin tulee mieleen että on helpompi syyttää muita ja ympäristöä, kuin muuttua itse ja kyseenalaistaa oma elämäntapa.



Vastaustasi, ap, odottaen.

Olen huomannut saman kuin ap. Tuollaisia ovat 40-60-vuotiaat paiskunnat, jotka ovat molemmat töissä ja lapset lähteneet opiskelemaan, tai ei lapsia ollenkaan. Nautitaan elintasosta, kun siihen vihdoin on mahdollisuus. Mun tutut ei kehu ostoksilla fb:ssä, mutta arvot ja elämäntapa on mennyt monilla selvästi kulutuskeskeisemmäksi. Ei ne kehuskele, kun uusi Mersu huomataan muutenkin. Joutuu vähitellen vaihtamaan tuttavapiiriä, jos ei pysy mukana purjehdus- ja golf-jutuissa.

Kuulostaa todella ahdistavalta. Ihanaa,kun on tuttavapiirissä köyhiä ja älykkäitä humanisteja. Asioiden tärkeysjärjestys on kodillaan :)

hamstraat laadukkaita ja kalleita merkkejä, mutta et vaan tee numeroa siitä? Samaa pskaa mut eri paketissa, eli et ole yhtään kyllä parempi.



Sanot, että auto kuin auto, todellisuudessahan näin ei ole, vaan priimaa pitää olla alla :DD

Että mä olen löytänyt elämääni muuta sisältöä kuin materialismi.

....vaikka tänne sun piti kuitenkin niitä parikoita päästä kehumaan.....

ja lasten vaatteet ovat kirpparilta. Kotikin on vuokrakämppä ja sisustus ei ihan trendikkäimmästä päästä. Olen kuitenkin aika tyytyväinen enkä jaksa kadehtia muita. Moni kaverini asuu omistuskämpässä ja shoppailee hienoja juttuja itselleen ja lapsille. Kotia sisustellaan ja mainostetaan ostiksia. Kuitenkin vaikuttaisi siltä että juuri nämä tyypit ovat jotenkin kireitä tiukkapipoja ja lapsensa pilalle lellittyjä kitisijöitä. Mieluummin olen köyhä mutta rentoa seuraa. Kavereitakin kumma kyllä on hurjasti.

tuttavapiiri? Me elämme erittäin keskiluokkaisen varakkaassa ympäristössä ja kukaan ei rehentele mitään. Eikä pahemmin ostakaan mitään statuksen vuoksi. Ei mun yhdelläkään kaverilla ole Parikan kenkiä tai merkkilaukku. (merkkilaukku=kallis) Talot on joillain hienoja, toisilla ne samat, jotka ostivat silloin nuorempana ja saa riittää. Autot on kasvaneet, mutta ei niistäkään pahemmin puhuta. Silti esimerkiksi eräs tällainen "tavistalossa" ja "tavisautolla" ajava, Cittari-kengissä kiitävä ja Jouni-käsilaukussaan tienaa miehensä kanssa varmaan nettona 15 000 Euroa/kk. Ostavat, mitä tarvivat ja naisella on oma heppa nykyään, mutta siinäpä se. Tuo ystävätär pikemminkin on nykyään aina ryntteissä hevosenhajuisena vapaa-ajan, koska viettää siellä tallilla kaiken aikansa.

Onneks mun tutut tai ite ei olla tollasia. Onneks ollaan vielä nuoria ja köyhiä!

Kaikilla on varaa ostaa, mitä tykkäävät, mutta silti jutut pyörivät edelleen pissi-kakka-tasolla. Ja kaikki tykkäävät.



Jos jollain on sadantonnin auto, niin kyllä sille siitä hieman päätä auotaan, mutta siinä kaikki.



Tuttavapiirissäsi ei taida olla hirveän koulutettua porukkaa, jos materia on kaiken keskiössä?

Ja kaikkein ironisinta tässä on se, että niiden perhe on myös se kaikkein köyhin :)



Toki muutkin ostelee taloja ja vaihtaa autoja, mutta tälle yhdelle ystävälle statuksen näyttämisestä on tullut itseisarvo ja se arvottaa myös muita näiden asioiden mukaan. Tää ystävä on ainoa tosielämän av-mamma, jolle omakotitalo, uusi farkku ja Molon haalarit edustavat elämän ylhäisintä muotoa. Huvittavaa ja samalla melko säälittävää, sillä hän on myös kaikkein onnettomin ystäväni.

Yritin noilla esimerkeillä valottaa sitä, että voin kyllä hankkia saman kuin tuttavani. Jos en olisi sitä kertonut, olisitte vaan syyttäneet kateelliseksi. :)



Mutta en näe mitään syytä, miksi pitäisi hehkuttaa - tämä on nyt se ja se merkki, ostin superhienosta liikkeestä. Tai tämä on nyt epämerkki tarjousladosta.



Pointti oli se, että mitä merkitystä sillä on, mikä ja mistä se tavara on?! Miksi siitä on tullut ikäisilleni 30-40-vuotiaille elämänsisältö? Ja miksi niitä pitää hehkuttaa?



Jos joku hankkii jotain, vaikka veneen. Tai tekee taloon laajennuksen tai remontin. Niin kohta koko tuttavapiiri tekee sitä samaa! :O Pakko saada, kun niilläkin on!

huomasitko?

vierasta meidänkin tuttavapiirissä vaikka ollaankin keski-ikäisiä ja valtaosalla taitaa olla ihan hyvä tulotaso.

Mikset sinäkin hehkuttaisi?



Suo pointtis juu, on se varmaan hankalaa elää, kun ei mitään voi ymmärtää.

Ap, kuulostat itse ihan samalta. Ostettiin sitä ja ostetiin tätä..

Vierailija - 18.06.12 11:19 (ID 15056897)





huomasitko?

Tuota hehkutusta harrastavat pahimmin dippainssit, lakinaiset, tohtorit, opettajat, jne. Muutama amk:lainen yrittää pysyä vauhdissa mukana, mutta koska heillä muiden mielestä "vain" amk-tutkinto, niin eivät koskaan yllä millekään tasolle, vaikka tekisivät mitä. Siis muiden mielestä.

Ei ole tuollaisia päivityksiä. Pari kaveria kiertää kirppiksiä ja niistä löydöistä yleensä kertovat :)



Teillä on varmaan sellainen elintaso, että tuollainen osteleminen on normaalia.. Toiset kuluttaa aikaa kasvimaalla, toiset shoppailee. Ehkä shoppailisin itsekin enemmän, jos olisi rahaa. Toisaalta tämä rahattomuus on opettanut, että ihminen ei kyllä oikeasti tarvi puoliakaan niistä tavaroista mitä tekisi mieli tai tuntuisi, että tarvii. Vähän kuten tällä palstalla jotkut kiihkoilee lasten vaatteiden merkeistä - se on sellainen tarve, joka tulee vasta siinä vaiheessa kun on varaa siihen.