Pettämään vai mitä?

Kukaa ei uskalla vastata. Liian arka aihe vissiin. Hei halooo.....tää on ihan normijuttu kaikkien keskuudessa. Luulis et herättää ajatuksia!?

oho...aika tyly homma. Noo....ehkä tää ei tulis yllätyksenä. Tai siis ei tuu, ja toi viesti on jo käyty läpi aikaisemmin. niinkuin sanoin, kuin seinälle puhuis. Toteis varmaa et miks menin kertoon kaikelle kansalle asiasta. Ja se siitä.

Vaikea tilanne! En kyllä voi ymmärtää vaimoasi, kun itse olen suhteessamme se joka haluaa seksiä usein ja mies harvemmin. Minä teen meillä yleensä aloitteen. Koskaan en kieltäydy seksistä, vaikka joskus ei sattuisi niin paljon haluttamaankaan, koska kokemuksesta tiedän miten raivostuttavaa ja loukkaavaakin se on.



Sinun täytyy puhua vaimollesi ja sanoa, että olet miettinyt jopa pettämistä. Seksi kuuluu hyvään parisuhteeseen! Jos toinen osapuoli ei halua seksiä, ei toisen kuulu kärsiä seksittömyydestä loputtomiin.

Niin, puhuminen auttaa, tai sitten ei. En oo uskaltanu ihan noin pitkälle mennä, että sanoisin että mietin vieraisiin menoa. Muuten niin olen kyllä kertonut mieleni. Ja niinkuin johonkin postiin vastasin, olen nostanut " kissan pöydälle" ja pyysin että kerro nyt mikä mussa tökkii, et voin yrittää kojata tilanteen. Ei tullu just mitään fiksuu vastausta. Vaan jotain mikä ei liity suhteeseen yhtään. Eli keskusteltu on. Ihan ku seinälle olis puhunu....



Oon aika yllättyny että täällä naiset valittaa eniten että miehet ei anna. Tosi outoo sinäänsä, ja mä vielä valitan toisinpäin. No, näin se vaan on, ja raivostuttaa ja panettaa ja kiihottaa & harmittaa...yms. Kamalaa suoraan sanottuna....hemmetti! Taidan tästä kiivetä seinälle....

Ai niin, nimim. " tiptap" , tsemppiä tossa hommassa. Oot upee nainen, kun et kieltäydy " siitä" . Varmaan saat pitää miehes ikuisesti, kun pidät hänestä noin hyvää huolta. Upeeta, todella!!! Suurta kunnioitusta sulle!

me vaan keskusteltiin aiheesta, siitä mitä halutaan jne. jne.

neljä päivää ja yötä vaan puhuttiin.



kävi ilmi, että olemme klassisessa tilanteessa jossa intohimo on muuttunut ystävyydeksi.



puhuimme ja puimme tuntemuksiamme.



itkettiin ja raivottiin.



kumpikin oli sitämieltä, ettei ero ole hyvä homma,

ja että meillä vaan oli oikeastaan kaikesta erilainen käsitys.

niin rakkaudessa, tulevaisuudessa, seksissä, lapsissa, yhteisessä arjessa, uskonnossa, tunteissa, siitä mitä rakkaus on, mitä on seksuaalinen halu, jne. jne.

mutta silti " rakastimme toisiamme"



oli todella helpotus kun sai asiat puitua ja nyt tiedän mitä

vaimo todella ajattelee.



meissä oli molemmissa vika ja todella monia asioita joista

ei edes naimisissa olleet ihmiset olleet uskaltaneet puhua toisilleen.





ja voin sanoa, että se kannatti.



suhde alkoi uudelleen niin seksin kuin tunteiden tasolla.



joskus on vaan uuden alku.



koetappa niin alkeellista juttua kuin sivistynyttä tilanne selvitystä

ilman yhtä oikeaa totuutta.

wau, todella vaikuttavaa teillä. Olen todella iloinen puolestanne, jos ja kun tuo keskustelu on todella auttanut. Yritin keskustelu taktiikkaa kyllä, mutta se meni vähän metsään kyllä. En ole vielä kuitenkaan luovuttanut, ja nyt jouluaattona kun katsoin vaimoa ja lapsia leikkimässä, meinas tulla itku silmään. Ne on niin söpöjä ja homma toimi ihan niinkuin perheessä konsanaan, lukuunottamatta että kaikki on päin vittuu. Mut muuten on kaikki jees.....hehe;-). No, ok, ei naurata ollenkaan, mutta pakko tässä on huumoria kehittää, muuten joutuu vetään narun kaulaan.....



Elämä on....!