Te, jotka asutte ihan veden ääressä, olisi kysymys lasten ulkoilusta

Taitaa olla vähinnä ne, jotka ihan veden vieressä asuvat?

Me asutaan aivan syrjässä ja 100 m talosta takapihalla ISO lampi. 3,5 v ei toistaiseksi ole ollut siitä yhtään kiinnostunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Annan leikkiä etupihalla, mutta yleensä silloin istun viettämässä aikaa AV:lla, että voin jatkuvasti vilkuilla ja tarkistaa, että pysyy näköpiirissä(eli etupihalla). Mietin välillä miten pystyn ollenkaan antaa lasten leikkiä kotipihassa minkää ikäisinä ilma valvontaa. Tulen varmaan aina olemaan huolissani tuosta lammesta. Itse leikin tuossa lammenrannassa noin 8-vuotiaasta eteenpäin kavereiden kanssa ja ehkä 10-vuotiaana ekan kerran putosin jäistä läpi sitä ympäröivään jokeen, josta oli onneksi jään alta johonkin karannut lähes kaikki vesi.



Ehkäpä mieluummin olisin sinunkin sijassa "liian" varovainen. Tärkeää on myös opettaa lapsi tietämään riskit, mitä veteen liittyy.

ja aion pikkulapselleni opettaa alusta asti, että ainoa asia, mistä hän voi saada selkäsaunan, on mennä yksin rantaan.

Meillä on talo järven rannassa. Etuovelta on matkaa rantaan 22 metriä. Kolme lasta on saatu kasvatettua pystymään poissa rannasta sillä konstilla, että jokainen on valvotusti päästetty joko kevätkylmään tai syyskylmään järveen itse kävellen (riippunut siis siitä, milloin lapsi oppi kävelemään). Sinne kiviseen rantaanhan ne ovat mulahtaneet (veden syvyys 20 cm) ja parkuneet surkeana, kun on kylmää ja märkää.



Uimaan on kaikki opetettu heti 3- 4- vuotiaana ja hyvä tapa on pienemmillä pitää uimaliivejä päällä, vaikka ei olla uimaan menossakaan.



Tästä ei tietysti ole apua ap:lle, näitä olisi hankala toteuttaa kaupungissa.

En ole lapsia yksikseen ulos päästänyt, vasta kun on ikää 7v ja silloinkin kielto mennä rantaan.

Kireys siksi, kun kerran naapurin koira meni veteen uimaan ja kaikki pennut sitte juoksi sen perässä, kielloista huolimatta.

Kaikki siellä kahlaili vedessä ja muka koiraa ottivat kiinni.

Luotto on nolla noihin lapsiin.

Joo meilläkin on lapsi pudonnut sinne ollessaan mieheni kanssa rannassa ja parkunut just sitä kovasti. Pieni pelko jäikin, vaikka heti mieheni tietysti nosti ylös sieltä. Tätä kuitenkin koen meidän tilanteessa olevan vaikea "suunnitellusti" toteuttaa toisen lapsen kanssa, koska lampi on rannastakin tosi syvä, se mihin tuo lapsi sattui putoamaan oli ainut edes vähän matala kohta.



Luulen tuon kuitenkin olevan aika hyvä konsti!

Lapset 4 ja 6.



Ranta on 50 metrin päässä, välissä on kevyen liikenteen väylä ja ihan selkeä raja siinä, tietävät että sitä pyörätietä ei saa ylittää eikä sille lähteä kulkemaan ilman aikuisia - aina ovat uskoneet.



Ranta on hyvin matala, mutta hukkuuhan sinne jos kaatuu. Mutta eivät ole ikinä veteen menneet muuta kuin erikseen uimaan lähdettäessä.



Ulkoilevat keskenään ja kavereiden kanssa, mutta toki vahtaan välillä ikkunasta tai kuistilta, josta näkee tuon rantaan menevän polun hyvin. Leikkivät ihan eri suunnassa takapihalla eivätkä ole koskaan olleet kiinnostuneita rantaan menosta. Voihan se silti sattua. Mutta en voi iänkaiken heitä vahdata kuitenkaan.



Ulkona on usein naapuruston aikuisia (ja usein siis itsekin olemme vähintään terassilla) ja lisäksi pyörätiellä kulkee runsaasti väkeä.

Poika on onneksi suht arka menemään veteen, siksi ei osaa vielä edes uida vaikka meren vieressä asutaankin....Kylmä vesi ei häntä pidättele yhtään mutta arkuus kylläkin. Rannat ovat sinällään tuttuja, koska kesäaikaan niissä vietetään paljon aikaa ihan uiden, onkien ja veneillen. Hän tietää esim. ne kohdat, joissa on äkkisyvää (joo, siihen matalaankin veteen voi hukkua). Suurimpana huolena taitaa silti olla nuo kalliot ja aallonmurtajat.



Miehellä on tosiaan vähän sellainen hälläväliä meininki, onhan hänkin edelleen hengissä vaikka on pitkin kyliä painellut ja mennyt satama-alueelle (onneksi nykyään aidattu alue...).



Pojalla on tietenkin kova halu "kasvaa isoksi" kun on jo eskariin menossa ja vuoden päästä kouluun. Niinpä äitiä yritetään pikku hiljaa ujuttaa pois ja hankkia se vapaus, että saisi olla yksin ulkona. Minulla ei tosin ole mikään kiire, kuopus vaatii joka tapauksessa valvontaa vielä monta vuotta.



Haluaisin kovasti antaa vähän vapautta mutta pelkään, että poika löytää tiensä kielloista huolimatta kielletyille paikoille. Jossakin vaiheessa niin pitää kyllä tehdä, se on selvää. En voi seurata toisen perässä enää neljän vuoden päästä.

Lapsi tietää, että rantaan ei ole asiaa.

menivät talon vieressä olevan joen keskellä olevaan sulaan ja hukkuivat. Itse en ostaisi koskaan taloa joen rannalta. Tuossa tapauksessa olivat juuri muuttaneet. Tuon ikäiset vaan ovat hirveän uteliaita veden suhteen eivätkä ymmärrä riskejä. Parempi vara kuin vahinko!

itse en veden lähellä todellakaan antaisi 3-5 vuotiaiden olla ilman valvonta. Meillä lapset ovat oleet 6 vuotiaita kun ovat itsekseen oleet pihalla (asumme siis meren rannalla). Itse en halunnut ottaa tuollaista "harkitua" riskiä, lapset kun ovat arvaamattomia vaikka mitä sääntöjä oltaisiin sovittu..

ja siksi on aika tarkka valvonta ollut noista lapsista. Leikkikenttä on koulunpihalla n. 100 metrin päässä ja vieressä myös ranta. Leikkikentälle on saanut mennä kouluikäisenä ilman aikuista, ranta on ollut kielletty paikka silloinkin. Enkä olis koulunpihaankaan päästänyt, jos eivät olisi osanneet uida. Eli uimataito on se eka asia mikä määrittelis meillä itsekseen liikkumisen.

Ja lapsi on saanut olla yksin ulkona n. 4-vuotiaasta alkaen. Ranta ja vesi ei ole koskaan kiehtonut häntä sen kummemmin. Tai tykkää kyllä veneillä ja onkia isin ja ukin kanssa, mutta ilman heitä ei ole koskaan menossa vettä kohti.

Ite tipuin nelvuotiaana uima-altaaseen kun olin velejni ja kavereiden kanssa ulkona( siihen aikaan vissiin oli ihan normaalia että tuon ikäiset ulkoili keskenään). Uima-allas siis oli sisätiloissa eikä sinne pitänyt olla lapsilla mitään asiaa, mmutta siellä oli joku puhdistus käynnissä minkä vuoksimovet oli auki ja ilman valvontaa altaalle päästiin.



Mulle ei tietty käynyt mitään kun osasin uida, vaatteet vaan kastu..

Kun laps tulee vieraasen ympäristöön niin ei osaa käyttäytyö, eri asia jos on vauvasta asti opetettu että joelle ei mennä.

Arabiassa Helsingissä ja ranta on tossa keittiön ikkunasta katsottuna 50 metrin päässä. Poika on 6-vuotias ja käy yksin pihalla leikkimässä. Viime kesänä en olisi päästänyt yksin, tuntui etten voinut olla ihan varma muistaako säännöt, jotka oli sovittu. On kyllä kavereineen pysynyt poissa rannasta, enemmän ongelmia aiheuttaa esim kadun ylitys viereiselle pihalle. On sovittu, että kierretään kadun päästä umpikujan kautta, mutta silti sopimuksesta livetään.

ei kyllä paljoa vettä tarvitse hukkuakseen.