Lasken tunteja ja minuutteja siihen, koska lapset menee nukkumaan

Kymmenen vuoden kuluttua se tuntuu vähän kuin unennäöltä.



Toivottavasti lapset simahtaisivat aiemmin.

jee, meillä lapset sängyssä klo:18.45



sitä odotellessa! :D



sitten herkkuruokaa, saunaa ja viidadakon tähtösiä

ennenkuin nuo ovat unosillaan, ehkä pidempäänkin! No, olen jo sittennkin itse unta vailla. Kärsimystä olis, jos laskis minuutteja... Mutta kukin tyylillään, jos tuntuu hyvältä, jota ei edes tee!

Niin, se tunti kuudesta seitsemään oli joskus hyvin pitkä (neljä lasta). Mutta se menee ohi. Eräs kesä oli sellainen, että tuolla ikuisuustunnilla käytiin aina uimassa. Siitä alkoi helpottaa.

Jos en nyt ihan minuutteja laske, niin tunteja ainakin. Seitsemältä iltapalalle ja pienimmät nukahtavat toivottavasti kahdeksalta, vanhin yhdeksältä.

meillä enää 48 minuuttia, niin mies vie pojat iltakylpyyn rellestämään ja sittenhän noi jo simahtaa yöunille. Ei sillä, että laskisin..:P

Kyllä mä ymmärrän, että joskus on väsynyt ja kaipaa omaa aikaa tai on sairaana eikä siksi jaksa, mutta jos koko päivän kyttää kelloa sen sijaan, että tekisi vaikka lasten kanssa jotain kivaa, ei vaikuta ihan normaalilta. Aikakin menee nopeammin, kun tekee jotain hauskaa.



Kannattaisiko keksiä lapsille jotain kivaa tekemistä tai hankkia hoitaja tai lähteä vaikka käymään jossain lasten kanssa, niin päivä ei olisi niin kiduttava.

että on vaikea ymmärtää, miksi päivä lasten kanssa tuntuu niin loputtoman pitkältä. Mä en ainakaan osannut aavistaa, kuinka uuvuttavaa on olla jatkuvasti läsnä, ihan joka hetki, kun lapset on siinä iässä että heitä täytyy ohjata ja auttaa joka tilanteessa, koko ajan, ja silti tuntuu että he vaan taapertavat ja juoksevat kommelluksesta toiseen. Musta tulee päivän mittaan jotenkin ylivirittynyt kaikesta tästä. Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että voitteko olla hiljaa, edes viisi minuuttia, en vaan jaksa.



7

Just tuollaisia tuntemuksia mullakin...



Täytyy sanoa että pienten lasten kans kotonaolo on rankinta mitä olen ikään tehnyt. Pahinta on se, kun olis joku homma joka täytyisi saada tehdyksi ja siitä ei vaan tule mitään kun koko ajan on joku tilanne päällä. Sitten kun on miehen vuoro hoitaa lapsia ja itse koittaa sillä välin saada jotain aikaiseksi, se on sekavaa söheltämistä kun koittaa tehdä hommat mahdollisimman nopeesti... Voi kuinka kaipaankaan sitä aikaa kun sai vaikka siivota kaikessa rauhassa, juoda vaikka kahvit välillä ja jatkaa omaan tahtiin. Nyt kaikki pitää tehdä kauheella vauhdilla paniikinomaisesti jos muksut hetken keskittyy johonkin touhuun ennen kuin on taas "tilanne päällä"...



Kertokaas joku minkäikäisiä lasten täytyy olla enne kuin helpottaa? leikkiikö esim. 5- ja 3-vuotias yhdessä jo pidemmän aikaa rauhassa? Meillä lapset 3,5 v. ja 2 v... Mä oon aloittanut juuri työt ja täytyy kyllä sanoa että töissä on IHANAA! Melkein kun lomalla ois, kun saa rauhassa syödä ja tehdä yhden asian kerralla loppuun, rauhassa. Viikonloput ei todellakaan ole mitään lepoa...