22-vuotiaana äidiksi, olisiko ollut sinulle hyvä ikä vai huono ikä?

äitinä ja olen 22-vuotias, mitäs tässä, tyytyväinen olen. Koulut on käyty ja työpaikka on. Mieskin on, jolla vakkari työ. Suunnitelmissa laittaa alulle toinen lapsi parin vuoden sisällä. :)

Odotan ekaa nyt 36-vuotiaana, ura on hyvässä vaihessa, perheen tulot yli 300 000 vuodessa, velaton uusi kivitalo, varaa lastenhoitajaan jne. Minulle sopii tämä paremmin, aiemmin en olisi ollut valmis henkisesti enkä materiaalisesti.

Minulle 20 oli sopiva ikä ja miehelle 21. Oltiin jo silloin rauhallisia ja haluttiin perhe. Sellainen saatiin ja hyvin meni.



Taas tuttu sai esikoisensa 25-vuotiaana, kaikki meni päin persettä. Mies jätti kun halusi vielä olla vapaa. Äitinsä otti lasta kuulemma mm. ryyppyreissuilleen rannalle mukaan lapsen ollessa vuoden vanha.



Toisille sopii, toisille ei. Jokaisella on tämä yksi ainutlaatuinen elämänsä, käyttäkööt sen miten parhaaksi näkee.

tulin äidiksi juuri tuossa iässä, täytin 23 kolmen kk:n kuluttua ja hyvä ikä oli. Lapsia saanut vielä kaksi jälkeenpäin ja kyllä oli paaaaljon vaivaisempaa odottaa 30 vuotiaana.

Haluttiin ja saatiin, hyvä ikä se oli. Mulla oli ammatti ja olin kerennyt riekkua kapakoissa ihan tarpeeksi.

Nyt esikoinen on jo täysi-ikäinen ja asuu omassa taloudessa.



Mun vanhemmat ja osa kavereista oli silloin mun raskautta "vastaan", syystä että olin seurustellut lapsen isän kanssa vasta muutaman kuukauden. No, edelleen ollaan yhdessä ja lapsiakin tehtiin kaikkiaan kolme.

en tosiaankaan samaistu näihin " naimisiin, lapset, ydinperhe, omakotitalo ja ammatti jo 20 -vuotiaana " - tyyppeihin. Itseäni tuollainen jämähtäminen ahdistaa. En edes tiedä, miksi pidin lapsen, vauvakuume iski ja sitten näyttämisenhalu. Mutta hyvin olen pärjännyt, rakastan häntä yli kaiken ja opiskelen ammattiin. Tuntuu, etten oikein tule toimeen kaikkien ikäisteni kanssa, koska heillä on niin eri jutut. Mutta äitikavereita minulla on omanikäisissäkin. Totta kai haluaisin välillä olla vapaa. Varsinkin, kun lapsen isä otti täydelliset hatkat. Se ärsyttää, ei voi oikein edes roskia viedä ilman, että lapsi pitää ottaa mukaan.



Jos en olisi äiti, lähtisin vaihtoon, vapaaehtoistyöhön ja matkustelisin paljon:) Silloin mun elämä olisi kokonaan erilaista enkä olisi enää yhtään missään tekemisissä lapseni isän kanssa. Mutta pidän elämänfilosofianani mottoa: " Älä kadu mitään. Voit valita tulevan et mennyttä." Haluan saavuttaa mahdollisimman paljon unelmiani, ja oikeastaan äitiys ja yksinhuoltajuuden haastavuus antaa vain lisäpontta. Haluan voida tehdä mitä tahansa.

En ollut vielä kasvanut henkisesti aikuiseksi, ja halusin elää vapaata elämää. Lapset sain lähempänä kolmeakymmentä.

tehneet lapsia nuorina, ovat kokeneet lapsenteon vaihtoehtona bilettämiseen kun on jo kaikki nähty ja perhe-elämä tuntuu bilettämiseen nähden hyvältä vaihtoehdolta.

Itse halusin lapsia siksi, että olen aina tykännyt lapsista. En perustanut mieheni kanssa perhettä kolmikymppisinä siksi, että oltais kyllästytty bilettämiseen ja väsytty siihen ja nähty kaikki bilettämisen saralla ja haluttiin siihen vaihtoehtoa kun kaikki oli jo koettu.

Lapsia tehtiin sen takia, että halusimme yhteisiä lapsia ja olemme lapsirakkaita. Ei siksi, että saisimme biletysputken poikki.

biletysputkea tarvinnu poikki saada vaan 22 v hyvä aika lasten tekoon kun on jo matkusteltu, juhlittu, hamkittu hyväkoti, autot yms. kaikki siis valmista lapsille ja silloin on biologisesti paras ikä saada lapsia. yli 25 vuotiaiden hedelmöityskyky laskee, down riski suurenee, jne.

Down-riski alkaa kasvaa vasta 35-vuotiaana, ja suuremmin 40-vuotiaana.

Muutenkin tuntuu, että tällä palstalla tuntuvat miltei kaikki olevan nuorempia äitejä. Ihan totta, mitä se teiltä on pois, jos joku haluaa hankkia lapset hieman vanhempana? Uskokaa ihan oikeasti, että kaikki eivät halua vakiintua vielä kaksikymppisinä, vaan elää ensin kaikessa rauhassa vapaata aikaa ja mahdollisesti suorittaa opintonsa loppuun.

Oon nyt 23 ja tunnen olevani kaikin tavoin liian epäkypsä kasvattamaan ja olemaan vastuussa lapsesta. Haluan vielä elää vapaana nuoruuttani ja opiskelutkin meinaan aloittaa syksyllä. Ei sopis lapsi tähän elämäntilanteeseen millään. :)



Tapasin vasta entisen luokkakaverini, jolla oli jo 3-vuotias lapsi. Tuntui aika hurjalta. Moni ikätoveri on ehtinyt jo hankkimaan lapsia ja menemään naimisiin. Itse en tässä iässä vielä haluaisi kumpaakaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin.

olisi ollut. Ihan raakile ihmisenä. Keskenkasvuinen ihminen on aina, mutta nyt päälle 30v ei ole ihan niin paljon työstettävää itsen kanssa. Vanhemmuuteen ja lapsen mukana kasvaminen on sitten taas ihan oma juttunsa.

Olihan se tavallaan hyvä ikä, nuori ja jaksoi. Toisaalta se köyhyys oli rankkaa... Opintojen ja äitiyden yhdistäminen ei sitten taas niinkään. Ihan hyvä ikä. Kaikessa on puolensa. Parisuhde mulla on säilynyt ja edelleen sama mies on. Mitään biletysviettiä en ole koskaan omannut, joten siltä osin en koe jääneeni mistään paitsi. Ikää on nyt 32+

kun esikoinen syntyi. Täyttää muutaman kuukauden päästä kymmenen. Mulle oli hyvä ikä, en ole katunut :)

Pyörin silloin muusikkopiireissä ja opiskelin taiteilijaksi.



Ei kovin häävit tulot olleet siihen aikaan, mutta lapsi olisi kyllä saanut virikkeellisen ja kulttuurikylläisen kasvuympäristön.

TJo8B6 hknlcmmrzady, [url=http://qpgqsifijfeh.com/]qpgqsifijfeh[/url], [link=http://cppqxkaoppvk.com/]cppqxkaoppvk[/link], http://eyilejhlihdx.com/

Täydellinen ikä. :)

Olin juuri mennyt naimisiin ja opiskelut oli mietinnässä, eli jos olisin hyvinkin voinut tulla äidiksi 22 vuotiaana ja sen jälkeen opiskella. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut paljon fiksumpaa niin päin, opiskelut joustavat paljon enemmän kuin tämä haastava työni joka rokottaa lapsilta paljon.



Nuorena ne lapset kannattaakin hankkia mikäli talous ok kunnossa ja kunnon mies löydettynä.

kun mentiin naimisiin ja vähän yli 22-v, kun vanhin syntyi. Mä oon aina halunnut lapset nuorena, oon niin lapsirakas ollut aina. Oli meille oikein hyvä ikä! :) Ennen lapsia ehdin opiskella yhden ammatinkin.

on vaikea miettiä näin jälkikäteen. Varmasti olisin osan elämäni valinnoista tehnyt toisin jos olisin tuonikäisenä tullut äidiksi.

Olisinkohan muuttanut toiselle puolelle Suomea, olisinko tässä ammatissa, tämän miehen kanssa ja olisiko minulla näitä lapsia jotka sain yli 30-kymppisenä?

Nimittäin taisi olla opiskelut loppusuoralla ja miestäkään ei olisi ollut, enkä ole edes Neitsyt Maria:D Näin 37 vuotiaana parempi olla ekaluokkalaisen ja vauvan äiti.

tällä itsekurilla olisi yliopistotutkinto varmasti jäänyt hankkimatta, jos olisin lisääntynyt 22-vuotiaana. Nyt opiskella posotin putkeen 26-vuotiaaksi ja menin sitten töihin. Parin vuoden päästä siitä oli hyvä aika vauvoille.

Mukavasti on tässä 13v mennyt, lapsipuoli täytii juuri 18v. Aika nuori sitä oli, on elämänkoulua kyllä käymättä vieläkin, ei kai tässä vielä 36-vuotiaanakaan valmiita olla?