Saavatko miltei kaikki vielä ala-asteella hyviä arvosanoja?

Eli pikemminkin päinvastoin. Laajat ja soveltavat osa-alueet on siirretty ala-asteelta yläasteen loppuun.

Ala-asteella on toki haastavia asioita, mutta enimmäkseen silti matemaattisesti yksinkertaisia - kuten juuri nuo kertolaskujen soveltamiset erilaiseen käyttöön.

Yläasteella sitten päästään oikeiden soveltavien asioiden kimppuun.

Mutta tuo ennen-viittaus on aika jännä, taisi olla 30-lukua kun algebrat olivat 4. luokalla ;)

Mutta se vaan vahvistaa toki pointtiasi.

laajalti muista asioista kuin huolellisuudesta...

Kielellinen, matemaattinen, sosiaalinen ja vaikkapa liikunnallinen lahjakkuus kyllä näkyy oppilaissa alusta alkaen. Opiskeluvalmiudet ja kypsyys vaihtelee oppilailla ja näkyy myös pärjäämisessä. Pelkkä lahjakkuushan ei riitä. Mutta kyllä ne hyvät ovat usein hyviä ihan alusta alkaen...

mutta yllättävän moni alakoulun ope antaa pisteet nimenomaan oikeasta vastauksesta, ei välivaiheista, kuten myöhemmin. Silloin pisteet tulevat lähinnä huolellisuudesta, koska laskut ovat peruslaskutoimituksia, jotka osaa laskea kuka vaan ilman mitään erityistä matemaattista lahjakkuuttakin. Ja kuuluu osatakin, alakoulussa opetellaan enemmän perustaitoja elämää ja opiskelua varten, ei varsinaista matematiikkaa. Ja tosiaan yläkoulun puolella, kun saadaan laskimet käyttöön, päästään irti siitä 'laskennosta', missä oikealla vastauksella on merkitystä, ja päästään pohtimaan vähän monimutkaisempia ongelmia. Ja tosiaan lukion puolella sitten tämä etenee vielä voimakkaammin, peruslaskutaidolla voi vielä yläkoulussakin saada kohtuullisia numeroita, laajan matikan alku tulee tiukkana yllätyksenä monelle, ja toisilla taas siinä vaiheessa numerot nousevat kohisten, kun vihdoinkin pääsee käyttämään aivojaan.

Aineenopettaja tietää sen, että moni alakoulussa kiitettäviä saanut putoaa myöhemmin kelkasta, eikä pärjää esim lukion laajassa matematiikassa, koska todellista matemaattista lahjakkuutta ei ole niin paljon, enemmän sitä peruslaskujen laskutaitoa.

Mistä alakoulun opettaja (jolla harvemmin on itselläänkään mitään kovin ihmeellisiä matematiikan opintoja taustallaan) tunnistaa matemaattisen lahjakkuuden, ja tietää, että se sama lapsi pärjää asiassa myös myöhemmin? Kun koulussa ei tosiaan varsinaista matematiikkaa vielä ole, on vain laskentoa.

Tottakai vanhempi voi tunnistaa lapsessaan matemaattista ajattelua, mutta niitä hyviä numeroita voi saada ihan normaaliälyinen oppilas, koska ylipäätään vaadittava taso on niin matala.

Voi olla, että määrittelemme lahjakkuuden eri tavoin, mutta minusta koulunumeroiden perusteella voidaan puhua matemaattisesta lahjakkuudesta silloin, kun lukion laajasta matematiikasta tulee pääsääntöisesti kymppejä. Näin oli itselläni, mutta en silti vielä pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä matematiikassa, koska tunnen vielä huomattavasti itseäni lahjakkaampiakin ihmisiä.

tai olen yhä edelleen perusmatemaattisesti todella lahjakas - sain koko ala-asteen ajan käytännössä pelkkiä kymppejä, muutamaa ysiä lukuunottamatta. Opettaja kannusti jo kuudennella luokalla pyrkimään matematiikan pariin töihin, koska olin kuulemma todella taitava.



Yläasteella sitten paljastui se, että ns. oikeassa matematiikassa olenkin sitten ihan tavallinen tallaaja - kaseja, silloin tällöin ysejä kokeista ja muutaman asian kanssa suoranaista takkuamista.



Lukiossa numerot tippuivat kutoseen, seiskaan, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että jos matemaattisilla taidoilla ei numeroita saada, niin ne saadaan sitten kovalla työllä. Ja niin pääsin taas yläasteen numeroihin, eli kaseihin ja yseihin. Kirjoituksissa jatkui sama tahti, taisi olla M.



Tämän selostuksen pointti on se, että ei ala-asteella, eikä vielä yläasteellakaan voi varsinaisesti päätellä sitä matemaattista lahjakkutta.

laajalti muista asioista kuin huolellisuudesta... Kielellinen, matemaattinen, sosiaalinen ja vaikkapa liikunnallinen lahjakkuus kyllä näkyy oppilaissa alusta alkaen. Opiskeluvalmiudet ja kypsyys vaihtelee oppilailla ja näkyy myös pärjäämisessä. Pelkkä lahjakkuushan ei riitä. Mutta kyllä ne hyvät ovat usein hyviä ihan alusta alkaen...

mutta yllättävän moni alakoulun ope antaa pisteet nimenomaan oikeasta vastauksesta, ei välivaiheista, kuten myöhemmin. Silloin pisteet tulevat lähinnä huolellisuudesta, koska laskut ovat peruslaskutoimituksia, jotka osaa laskea kuka vaan ilman mitään erityistä matemaattista lahjakkuuttakin. Ja kuuluu osatakin, alakoulussa opetellaan enemmän perustaitoja elämää ja opiskelua varten, ei varsinaista matematiikkaa. Ja tosiaan yläkoulun puolella, kun saadaan laskimet käyttöön, päästään irti siitä 'laskennosta', missä oikealla vastauksella on merkitystä, ja päästään pohtimaan vähän monimutkaisempia ongelmia. Ja tosiaan lukion puolella sitten tämä etenee vielä voimakkaammin, peruslaskutaidolla voi vielä yläkoulussakin saada kohtuullisia numeroita, laajan matikan alku tulee tiukkana yllätyksenä monelle, ja toisilla taas siinä vaiheessa numerot nousevat kohisten, kun vihdoinkin pääsee käyttämään aivojaan.

Aineenopettaja tietää sen, että moni alakoulussa kiitettäviä saanut putoaa myöhemmin kelkasta, eikä pärjää esim lukion laajassa matematiikassa, koska todellista matemaattista lahjakkuutta ei ole niin paljon, enemmän sitä peruslaskujen laskutaitoa. Mistä alakoulun opettaja (jolla harvemmin on itselläänkään mitään kovin ihmeellisiä matematiikan opintoja taustallaan) tunnistaa matemaattisen lahjakkuuden, ja tietää, että se sama lapsi pärjää asiassa myös myöhemmin? Kun koulussa ei tosiaan varsinaista matematiikkaa vielä ole, on vain laskentoa. Tottakai vanhempi voi tunnistaa lapsessaan matemaattista ajattelua, mutta niitä hyviä numeroita voi saada ihan normaaliälyinen oppilas, koska ylipäätään vaadittava taso on niin matala. Voi olla, että määrittelemme lahjakkuuden eri tavoin, mutta minusta koulunumeroiden perusteella voidaan puhua matemaattisesta lahjakkuudesta silloin, kun lukion laajasta matematiikasta tulee pääsääntöisesti kymppejä. Näin oli itselläni, mutta en silti vielä pitänyt itseäni mitenkään erityisen hyvänä matematiikassa, koska tunnen vielä huomattavasti itseäni lahjakkaampiakin ihmisiä.

Aiheena oli se, saavatko kaikki oppilaat hyviä numeroita alakoulussa. Ja vastaushan on se, että eivät saa. Ja että jyvät tosiaan erottuvat akanoista jo alaluokilla.

Mistä alakoulun opettaja (jolla harvemmin on itselläänkään mitään kovin ihmeellisiä matematiikan opintoja taustallaan) tunnistaa matemaattisen lahjakkuuden, ja tietää, että se sama lapsi pärjää asiassa myös myöhemmin? Kun koulussa ei tosiaan varsinaista matematiikkaa vielä ole, on vain laskentoa.

Tottakai vanhempi voi tunnistaa lapsessaan matemaattista ajattelua, mutta niitä hyviä numeroita voi saada ihan normaaliälyinen oppilas, koska ylipäätään vaadittava taso on niin matala.

Vaikka olisi ihan vain lapsen vanhempi, ilman minkäänlaista ope-koulutusta. Itselläni on kolmasluokkalainen tyttö ja ekaluokkalainen poika, ja nimenomaa matikan opetusta olen koulussa ihmetellyt. Tyttäreni on ns keskitason oppilas, ja matikan osalta hahmotuskyky on ihan onneton. Läksyt tekemällä saa kokeista arvosanaksi 7-8, murtolukuja ei hahmota millään (on taivutettu ihan rautalangasta, kirjaimellisesti, piirtämisen yms. lisäksi), ei osaa laskea palikoita kuvasta, ei ymmärrä alkeellisia yhtälöitä (ensimmäisen asteen yhtälön kanssa oltiin kyllä tekemisissä jo ekalla!)...

Ja sitten on tuo poika, joka tuo kokeistaan aina täydet pisteet, ja jolle ope ei suostu antamaan lisää haastetta (koska istuu kuitenkin kiltisti tunneilla, eikä pyydä lisää tehtäviä...) Jos noilta lapsilta kysyy, että paljonko on 12/2 vastaa poika heti kuusi ja tyttö kiljuu siihen, että eikä ole vaan 10... Huoh. Pojalle keksitään sit matemaattista haastetta kotona, ja tytön kanssa taivutellaan että edes perusjutut saataisiin läpi.

En pohjaa käsitystä lasteni lahjakkuudesta numeroihin, vaan ihan yleensä ongelmanratkaisu taitoihin. Itselläni on takana lukion laajamatikka, vaikka alakoulussa olin täysi tumpelo. Erityistä lahjakkuutta en kyllä itsessäni matikan osalta tunnista, kunhan opin vaan aikoinani nauttimaan ongelmanratkaisusta.

Aiheena oli se, saavatko kaikki oppilaat hyviä numeroita alakoulussa. Ja vastaushan on se, että eivät saa. Ja että jyvät tosiaan erottuvat akanoista jo alaluokilla.

miksi lukioissa tulee vastaan niin paljon sellaisia oppilaita, jotka ovat aiemmin olleet luokkansa parhaita ja saaneet aina kiitettäviä, mutta sitten pettyvät, kun laajassa matikassa putoavatkin sinne keskikastiin tai alemmas kutosen ja seiskan numeroille?

Lukiossa on pääosin akateemisesti lahjakkaita oppilaita. Eli osa porukasta on jo pudonnut pois ja loput sitten saavat arvosanoja 4-10 suoritustensa mukaan. Lukiossa on jo oman työn ja sinnikkyyden merkitys aika tavalla suurempaa kuin alakoulussa.

8 on muuten arvosanana hyvä. Kaikki eivät ole 10 oppilaita lukiossa. Mutta todennäköisesti ne, joilla on lukiossa yli 8 arvosanoja, ovat olleet alakoulussakin suht hyviä.

Ne, jotka jo alakoulussa ovat heikkoja, jatkavat heikkoina. Eri asia on se, jos saa lääkityksen keskittymisvaikeuksiinsa tai tukea lukipulmiin. Mutta heikko ei hyväksi muutu, vaikka voissa paistaisi ;)

Aiheena oli se, saavatko kaikki oppilaat hyviä numeroita alakoulussa. Ja vastaushan on se, että eivät saa. Ja että jyvät tosiaan erottuvat akanoista jo alaluokilla.

miksi lukioissa tulee vastaan niin paljon sellaisia oppilaita, jotka ovat aiemmin olleet luokkansa parhaita ja saaneet aina kiitettäviä, mutta sitten pettyvät, kun laajassa matikassa putoavatkin sinne keskikastiin tai alemmas kutosen ja seiskan numeroille?

ei ole niitä, jotka saavat "vain" 7 lukion laajassa matikassa...

koska poikani on ekalla ja kertonut kympeistä ja huonoistakin numeroista.

Pienet lapset eivät salaa vielä numeroitansa.

Oma poikani sai 2 äikän kokeesta varmaan 5, mutta tukioetus taas korjasi tilanteen.

Kotona tuetaan vahvasti poikaa ja pärjää sen avulla.

Matikka on kymppi ja muuten lapseni on ihan älyttömän älykäs, mutta tietty oppimisvaikeus on kielellisellä puolella.

Lukudiplomin suoritti 5 lasta ja poikani oli yksi niistä.

varsinaisesti tiukennu. Kyllä lukemisen ja matematiikan taidoissa "jyvät erottuvat akanoista" jo ihan alkuopetuksessa. Vai ajattelitko, että esim. kaikki ekaluokkalaiset saavat täysiä pisteitä matikankokeissa?

t. erityisope

opetan 5.-6.luokkalaisia ja arvosanaskaala todistuksissa on vitosesta kymppiin. Joskus vitosia ei ole yhtään, tänä keväänä annan yhden vitosen. Yleisimmät arvosanat taitavat olla seiska ja kasi.

ihan jo sen takia, että asiat muuttuvat abstraktimmiksi. Tunnollinen ja ahkera saa seiskan alakoulun matikasta, koska peruslaskutoimitukset oppii ja kuuluukin oppia. Mutta yläkoulussa tulee mukaan monimutkaisemmat asiat, polynomeissa ja yhtälöissä kirjaimet ja muut sellaiset, mitkä oikeasti vaativat tiettyä hahmotuskykyä. Eli viimeistään kasilla ne seiskat ja kasit, jotka ovat saavutettu ahkeruudella alkavat putoilla.



Nelosesta kymppiin on meillä skaala, ja vitosia, kutosia tulee varmasti enemmän kuin alakoulussa. Lisäksi tukiresursseja on vähemmän. Alakoulun puolella erityisope tulee meilläpäin apuun jo kutosen ja seiskan oppilaiden kanssa, meillä saa nelonen uhata, ja silti on vaikea saada tukea.

Ihan jo siksikin että alkaa uusia oppiaineita kuten vieras kieli.

1-2-luokilla opetellaan ns perustaitoja kuten laskemista, lukemista, kirjoittamista ja tietty ihan ryhmässä toimimista, keskittymistä yms.

Toki esim 2-luokalla jo pystytään näkemään onko lpasella ns "laskupäätä", matematiikan kokeista saadaan maksimissaan n.30pist ja sen sadakseen täytyy jo hallita monia muitakin alueita kuin päässälaskutaitoa, eilen 2-luokkalaiseni toi tämän vuoden neljännen matematiikan kokeensa kotiin ja pisteet olivat jälleen kerran 30/30 ja opettajalla on tapana laittaa luokan koetulosten keskiarvo paperin laitaan, tällä kertaa se oli 25, viimeksi 26,5.

Minulle on useampikin opettaja sanonut sitä, että 3-luokalla tulee paljon uusia asioita joita sitten lähinnä kerrataan 4-luokalla, tosin silloinkin omat uudet haasteensa mm alkava 2.kieli jos sen ottaa, 5-luokalla tulee taas paljon uutta kuten historia ja biologia ja 6-luokalla jälleen kerrataan.

En tiedä johtuiko kokemattomasta ja uupuneesta opesta vaiko luokan häirikköpojista, mutta koti joutui paikkaamaan PALJON.

Ja juurikin noin kuten joku aiemmin jo kirjoitti. 3. ja 5. luokka usein kasvattavat eroja.Yleistyksiä on vaikea tehdä, jokainen luokka on omanlainen. Jos ns. heikkoa oppilasainesta on paljon, niin se tiputtaa koko luokan keskiarvoa ja vaikuttaa etenemisnopeuteen.



Hyvien oppilaiden todellista tasoa on vaikea arvioida, jos kokeita joutuu helpottamaan kovastikin heikommin pärjäävien vuoksi. Koti vaikuttaa paljon miten oppilaat menestyvät. Säännölliset rytmit ja vanhempien valppaus läksyjen ym. suhteen on ratkaisevaa myös.

kokeesta vitosen. Kyllä kaikilla on vähintään jotain seiskaa-kasia.



Saa varmaan olla oikeasti jälkeenjäänyt, että saa alakoulussa vitosia..



Minun lapsuudessani se oli mahdollista, mutta nykyään koulunkäynti on paljon helpompaa ja tasapäistetään enemmän. Tästä ollut puhetta monien opettajien jne. kanssa.

Siitä on kyllä ollut puhetta niin työpaikallani (yläasteella erityisluokassa) kuin lasteni opettajien kanssa kuinka häiriköt ymv vievät paljon tilaa ja saavat ns valtaa "tavisluokillakin" jopa niiden "normioppilaiden" kustannuksella kun ei resurssit riitä ja vievät aikaa+huomiota, mutta sen sijaan tasapäistämisestä ei ole havaintoja eikä ollut puhetta, päinvastoin.

Esim 4-luokkalaiseni luokassa on mm matematiikan oppitunnit jaettu ns tasoryhmiin jotta kukin saa ansaitsemaansa opetusta ja työrauhaa.

-6-

kokeesta vitosen. Kyllä kaikilla on vähintään jotain seiskaa-kasia.

Saa varmaan olla oikeasti jälkeenjäänyt, että saa alakoulussa vitosia..

Minun lapsuudessani se oli mahdollista, mutta nykyään koulunkäynti on paljon helpompaa ja tasapäistetään enemmän. Tästä ollut puhetta monien opettajien jne. kanssa.

se on opettajan ansiota. Jos lapsi saa huonoja numeroita syy on kodissa ja lapsessa ei tietenkään opetuksessa.



Kyllä vaan ala-asteella annetaan huonojakin numeroita ja jos 5 linjaa menee useammissa aineissa niin onhan se huono merkki. Saadakseen edes 7 ei tarvitse kummemmin lukea.

Kehitys on juuri päinvastainen. Lastemme luokat on yhdistetty ja jaettu tasoryhmiin esim. matikassa. 8-10 saaneet on yks ryhmä 6-7 on seuraava ja 3. on näistä vielä heikompi. Älyttömän hyvä systeemi, koska näin kaikki etenevät sopivaa tahtia ja kenellekään ei jää tiedollisia aukkoja.