Näkijää paikalla? Olen hämmennyksissä näkymättömäna maailman kanssa.

teininä prittelin. Psykiatri oli kuitenkin sitä mieltä, että olen täysin terve. Toiset vaan aistii enemmän, kuin toiset.



Nyttemmin kolmen lapsen äitinä ja akateemisessa virassa toimivana asiantuntijana en enää vaivaa itseäni hulluusvaihtoehdolla.

Rakas taivaallinen isä, poikasi Jeesuksen nimessä kysyn sinulta, että ovatko nämä ilmiöt mitä koen sinusta vai jostain muualta? Jos nämä ovat sinusta, anna niiden vahvistua. Jos nämä eivät ole sinusta vaan minusta itsestäni tai valkeuden enkeleiksi naamioituja demoneita. Tätä pyydän Jeesuksen nimessä. Kirkasta minulle Poikasi Jeesuksen ristinkuolema ja se, että hän on tie, totuus ja elämä. Kun silmäni aukeavat, anna minulle se armo, että Jeesusta seuraisin. Amen."



Kun näin rukoilet, saat vastauksen varmasti. Voit myös arvioida, että vievätkö kokemukset sinua kauemmas Jeesuksesta.



Kuolleiden omaistemme henget, valitettavasti, eivät täällä maan päällä liikuskele. He ovat rajan takana, meitä odottamassa eikä heillä ole mahdollisuutta ottaa meihin ihmisiin yhteyttä.



Enkeleitä on, he meitä varjelevat ja auttavat. Jos ihminen ei ole uskossa, en tiedä missä määrin ovat läsnä. Mutta enkeleidenkin ensisijainen tavoite on saada ihminen Jeesuksen luokse ja kaikkeen totuuteen.



Aika on paha ja kaikenlaista on nyt liikkeellä. Älä eksy vaan etsl totuutta. Siunausta sinulle ja Jeesus sinua koskettakoon nyt väkesti henkensä kautta. Amen.

Uskon Jumalaan ja Jeesukseen vapahtajanani. Pyydän aina johdatusta oikean nimessä elämässäni. Olen tuntenut vahvaa Kristuksen läsnäoloa elämässäni.



Olen vain niin yksin tämän asian kanssa. Missään "piireissä" en viihdy, koska koen niiden sisältävän liikaa asioita, jotka ovat enemmän lähtöisin egosta, kuin Jumalasta. Kirkossa viihdyn, siellä on rauha. Siellä vaan ei voi näistä asioista puhua leimautumatta pahan kätyriksi, jota en ole.



En ole koskaan pyytänyt tällaista. Tilanteet ja paikat, joissa asioita tapahtuu, ovat täysin arkisia. Olen pyytänyt Jumalaa poistamaan kaiken pahan ja väärän. Antamaan rakkautta ja rauhaa, hyvyyttä. Kokemukset jatkuvat, joten en voi kuin uskoa niiden olevan Jumalasta.



T: Ap

Rakas taivaallinen isä, poikasi Jeesuksen nimessä kysyn sinulta, että ovatko nämä ilmiöt mitä koen sinusta vai jostain muualta? Jos nämä ovat sinusta, anna niiden vahvistua. Jos nämä eivät ole sinusta vaan minusta itsestäni tai valkeuden enkeleiksi naamioituja demoneita. Tätä pyydän Jeesuksen nimessä. Kirkasta minulle Poikasi Jeesuksen ristinkuolema ja se, että hän on tie, totuus ja elämä. Kun silmäni aukeavat, anna minulle se armo, että Jeesusta seuraisin. Amen."

Kun näin rukoilet, saat vastauksen varmasti. Voit myös arvioida, että vievätkö kokemukset sinua kauemmas Jeesuksesta.

Kuolleiden omaistemme henget, valitettavasti, eivät täällä maan päällä liikuskele. He ovat rajan takana, meitä odottamassa eikä heillä ole mahdollisuutta ottaa meihin ihmisiin yhteyttä.

Enkeleitä on, he meitä varjelevat ja auttavat. Jos ihminen ei ole uskossa, en tiedä missä määrin ovat läsnä. Mutta enkeleidenkin ensisijainen tavoite on saada ihminen Jeesuksen luokse ja kaikkeen totuuteen.

Aika on paha ja kaikenlaista on nyt liikkeellä. Älä eksy vaan etsl totuutta. Siunausta sinulle ja Jeesus sinua koskettakoon nyt väkesti henkensä kautta. Amen.

Valitettavasti henkiä liikkuu, kaikki eivät vaan niitä koe. Ja jos yhteyksiä on, se yhteys tulee sieltä päin. Enkeleitäkin on.

Koen vahvasti, että kyseessä ei ole persoona, vaan juurikin Jumala. En vain ymmärrä, että miksi asioita ei selitetä enempää. Olen asian kanssa kamppaillutkun elämässäni. Lähes aina kokemukset ovat rakastavia, vaikkakin hyvin voimakkaita. Ennen pelkäsinkin välillä.

Koen myös, että minulla on apureita. Enkeleitä? Ehkä ennen syntymäänsä kuollut lapseni myös?

Ehkä minun ei ole tarkoituskaan tietää enempää? Ihmettelen vain, että miksi kaikki ihmiset eivät koe näitä asioita, vaikka olenkin tietoinen, etten todellakaan ole yksin kokemuksineni.

Viime yön tapahtumien jälkeen jäin vaan taas asiaa miettimään. Ehkä toivoin löytäväni jonkun kokeneemman, joka osaisi nähdä tilanteeni selkeämmin.

T: Ap

Oma kokemukseni on että Jumala harvemmin kommunikoi älyn tasolla, selittäen ja antaen älylle ravintoa. Itse ainakin koen nimenomaan jossain paljon syvemmällä tasolla sen kosketuksen, ja se rakkaus riittää, en kaipaa kauheasti selityksiä. Enkeleitä on olemassa ja he toimivat tässä maailmassa, mutta jos kokemus enkeleistä ei tule automaattisesti ei sitä kannata kauheasti miettiä tuleeko voima tai kokemus enkelien kautta vai suoremmin - yhtä kaikki enkelit ovat Jumalan palvelushenkiä eli lopulta apu tulee Jumalalta.

Tuosta miksi kaikki eivät koe on vaikea sanoa mitään. Itse olin yli vuosikymmenen helluntailainen enkä kokenut mitään. En vaikka kävin hurmoskokouksissa jossa muut puhuivat kielillä ja profetoivat. Sitten tuli uskonkriisi, menetin kokonaan älyllisen uskoni edes Jumalan olemassaoloon, mutta parin vuoden päästä usko palasi, vaan ei älyllisenä, vaan intuitiivisena ja koettuna, tuntemuksena Jumalan läsnäolosta minussa, luonnossa ja kaikessa, olemassaolemisen perusolemuksena. Kun mieleni on hiljaa aistin erityisen selvästi Jumalan rakkauden joka ei ole yhtään syyttävä eikä kova (ei vaikka olisin tehnyt syntiä) vaan ehdotonta rakkautta. Joskus hetkellisesti on tuntunut jopa että kehoni ei kestä niin suurta iloa ja rakkautta joka minuun virtaa. Kai se on jonkinlainen mystikon tie tämä, näin olen päätellyt siitä mitä olen varhaiskristillisten aj keskiaikaisten mystikoiden elämästä ja kokemuksista lukenut. Se ei ole kaikkien tie, miksi, ehkä sen tietää yksin Jumala.

Myös minä olen aina kokenut Jumalan kuvaamallasi tavalla. Kartan kaikkea dogmaa, koska se paljastaa aina inhimillisen luonteensa ja sivutarkoituksensa saada kaikki ajattelemaan samalla tavalla.



T: Ap

Kiitos Jumalalle, olet uskossa!



Voit rukoilla, että Jumala ottaa nämä "tuntemukset" pois, jos ne eivät ole hänestä. Oletko täyttynyt Pyhällä Hengellä?



Mene vain rohkeasti niihin paikkoihin, joissa sinulla on rauha, hyvä olla ja jossa julistetaan evankeliumia oikein. Rukoile ja lue sanaa. Pyydä joka päivä syntejäsi anteeksi Jeesuksen nimessä. Ja usko ne saaneesi.



Näin pysyt tiellä, etkä eksy.



Minä tunnen melkein aina, kun rukoilen, että rauha laskeutuu minun sydämeen, tulee lämmin ja hyvä olla. Ja jos rukoilen jonkun ihmisen puolesta kätten päälle panemisella, tunnen käsistäni virtaavan voimaa. En tiedä, onko tuo voiman kokeminen Herrasta vai omaa mielikuvitustani. Mutta hyvä mittapuu on se, viekö rukous ihmistä Golgatan ristin juurelle vai ei.



Sinun lapsesi on nyt taivaassa. Hän odottaa siellä äitiään ja te näette pian toisenne. Ja sitten iloitaan. Näen hengen silmin, miten kirkkaudessa valkoisin vaattein juokset lastasi vastaan ja otat hänen syliin, pyörität häntä ihanassa valossa ja olet onnellinen.



Jeesus tulee pian. Kaikki ajan merkit viittaavat siihen. Olkaamme valmiit ja raittiit, häntä odottamassa.



Ole siunauttu. Lohdutettu ka rohkaistu. Jeesus on kanssasi. Muistan rukouksin.

Yksi varoituksen sana, rakkaudella sanon tämän, sinun parastasi ajatellen: Älä kysele neuvoa meedioilta tai tietäjiltä. Se on kiellettyä Raamatusta ja sieltä voimme lukea kaihistuttavia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat näin tehneet.



Rukoillen ja sanaa lukien alat pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä Jumala tahtoo sinulle sanoa ja mihin sinua johdattaa.



Ole siunattu.

Myös minä olen aina kokenut Jumalan kuvaamallasi tavalla. Kartan kaikkea dogmaa, koska se paljastaa aina inhimillisen luonteensa ja sivutarkoituksensa saada kaikki ajattelemaan samalla tavalla.

T: Ap

Minulla myös on paha "dogmaongelma". Ei se minulle ongelma ole mutta muille. En viitsi nykyisin edes sanoa itseäni kristityksi, koska jos sanon, alkaa heti oikeaoppisuuden kriittinen tarkastelu kyselemällä ajatuksiani vaikka lunastuksesta, kolminaisuusopista, Jumalan läsnäolosta luomakunnassa, ihmisen perisyntisyydestä tms. Ja minulla ei oikein ole mitään varmoja käsityksiä noista asioista, ei enää. Usein sanon vain, että uskon Jeesukseen mutta siitä mitä sanotaan kristinuskoksi en ole niinkään varma.

Eikä minulla ole edes mitään tarvetta saada vastauksia opillisiin kysymyksiin, en minä tietoa janoa vaan Jumalaa itseään; ei teorioita Jumalasta vaan elävää kokemusta Jumalasta. Minä en tule paremmaksi ihmiseksi omaksumalla oikeamman käsityksen vaikka kolminaisuusopista (ja kukapa olisi se tuomari joka voi absoluuttisesti edes sanoa mikä on oikea käsitys), mutta jos koen olevani täynnä Jumalan rakkautta ja rauhaa, minussa on vähemmän halua vihaan ja pahaan.

Kai minä määrittelisin nykyisin itseni uskonnottomaksi hengelliseksi etsijäksi. Käytän usein kristinuskon termistöä koska se on minulle historiastani tuttua, mutta nykyisin tuntuu että voisin ihan yhtä hyvin puhua erilaisille ihmisille samoista asioista ei-teistisin termein tai vaikka buddhalaisuuden tai hindulaisuuden termein jos tuntisin niiden uskontojen pyhiä tekstejä tarpeeksi hyvin.

t. 11

Ihan vedet tuli silmiin tästä kohtaamisesta, kiitos.

Tämäkin on johdatusta, varmasti.



Meediot ja muut sellaiset olen aina kokenut itselleni haitallisiksi, enkä sellaisen pakeille ole koskaan eksynyt, vaikka mieleni olisi monesti tehnyt. Nyt sain vahvistusta pysyä uskollisena intuitiolleni.



Tapoja lähestyä Jumalaa on varmasti useita. Ehkä tärkeintä on se, että pysyy uskollisena sille, minkä itse kokee oikeaksi ja itseä rakentavaksi - Jumalaa lähentäväksi.



Siunausta teille siskot!



T: Ap

Kerrankin tapaa ihmisiä, jotka ajattelevat samoin kuin minä! Otsikon perusteella ajattelin, että en halua mitään hörhöilyä. Itsessäni löytyy sitä jo tarpeeksi. Mutta voinkin allekirjoittaa kaiken, mitä yllä on puhuttu. Uskon - enkä pelkästään usko, vaan tiedän kokemuksesta - Jumalaan ja enkeleihin. Jonkin verran myös mietityttää, etten eksy oikealta tieltä.



Ap:lle totean, että usko. Usko, että Jumala johdattaa sinua. Kun pyydät johdatusta, usko siihen. Pidä silmäsi valossa ja Kristuksessa, niin pysyt oikealla tiellä.

paljon olemattomiin asioihin uskovia vaan löytyy.

Mikä teitä vaivaa?

Jumalat ovat ihmisen mielikuvitusta eivätkä mitään muita.

paljon olemattomiin asioihin uskovia vaan löytyy.

Mikä teitä vaivaa?

Jumalat ovat ihmisen mielikuvitusta eivätkä mitään muita.

Mistä tiedät, että olet oikeassa? Onko sinun "näkemisesi" kaiken mittari? Eli jos sinä itse et näe, niin kukaan muukaan ei voi nähdä?

Minä en usko, vaan tiedän. Tietoni perustuu omaan kokemukseen. En voi tyrkyttää omaa kokemustani sinulle, vaikka haluaisin. Älä siis sinäkään tyrkytä minulle omaa kokemustasi.

paljon olemattomiin asioihin uskovia vaan löytyy.

Mikä teitä vaivaa?

Jumalat ovat ihmisen mielikuvitusta eivätkä mitään muita.

Minä uskon omasta kokemuksesta. Ei, en minä ole kohdannut mitään valkopartaista ukkoa tai kuullut jylisevää puhetta taivaasta tai mitään sellaista.

Henkilökohtainen kokemus jumaluudesta lienee jotenkin aina mystinen ja sanojen ulottumattomissa, mutta siitä olen varma että mielikuvitusta se ei ole, siitä syystä että mieli ei tunnu olevan kovinkaan osallinen koko kokemuksesta. Mieli ja ajattelu ovat yleensä hiljaa silloin kun vahvimmin koen jumaluuden, on vain hiljainen säteilevä tietoisuus täynnä rakkautta. Jonkinlainen syvempi näkeminen, kuin näkisi kaikessa uuden ulottuvuuden, mutta heti kun sitä alkaa sanallistaa ja teoretisoida, itse kokemus livahtaa käsistä kuin märkä saippua.

sydämenne. Harvoin voi käydä rehellistä keslustelua tänäpäivänä vailla pätemisentarvetta ja egoilua. Suvaitsevaisuus etenkin vaikuttaa kaikesta näennäissuvaitsevaisuudesta huolimatta olevan häviämässä.



Kaikkea hyvää teille ja johdatusta elämäänne!



T: Ap

Koen vahvasti, että kyseessä ei ole persoona, vaan juurikin Jumala. En vain ymmärrä, että miksi asioita ei selitetä enempää. Olen asian kanssa kamppaillutkun elämässäni. Lähes aina kokemukset ovat rakastavia, vaikkakin hyvin voimakkaita. Ennen pelkäsinkin välillä.



Koen myös, että minulla on apureita. Enkeleitä? Ehkä ennen syntymäänsä kuollut lapseni myös?



Ehkä minun ei ole tarkoituskaan tietää enempää? Ihmettelen vain, että miksi kaikki ihmiset eivät koe näitä asioita, vaikka olenkin tietoinen, etten todellakaan ole yksin kokemuksineni.



Viime yön tapahtumien jälkeen jäin vaan taas asiaa miettimään. Ehkä toivoin löytäväni jonkun kokeneemman, joka osaisi nähdä tilanteeni selkeämmin.



T: Ap

nyt: olet sekaisin. Mene lääkärille juttelemaan tuntemuksistasi.

Mitään tuonpuoleista, enkeleitä tms ei ole olemassa. Näin ollet et voi siis saada sieltä mitään tuntemuksia, viestejä tms.

Asiat ovat kuten ovat, erilaisia energioita on kaikkialla. Sinulla on kyky aistia niitä, itse uskon että pohjimmiltaan kaikilla on mutta useimmat suuntaavat tietoisuutensa tämän hetken reaalitodellisuuteen niin vahvasti että ne jäävät huomaamatta.



Koetko että joku persoona antaa sinulle energiaa? Jos näin, voisiko siltä ihan sydämessään kysyä kuka hän on? Tai sitten vaan olet saanut yhteyden kaikessa läsnä olevaan ja kaikkea ylläpitävään henkeen jota voi vaikka Jumalaksikin kutsua ja saat energiaa suoraan lähteeltä :)

niin saat vastaukset kysymyksiisi!