Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo viettää äitienpäivän oman äitinsä kanssa.
03.05.2012 |
Kysyi kuitenkin minulta kohteliaasti, haluanko tulla mukaan. Menevät siis siihen ravintolaan syömään, missä mies piti häät eksänsä kanssa ja missä anoppi aina muistelee "maailman kauneinta morsianta" ja niitä ihania häitä.
Anoppi on minua kohtaan ollut aina aika kylmäkiskoinen. Äitienpäiviä on viettänyt kanssamme ennenkin. Yksi päätyi siihen, kun anoppi "vahingossa" peruutti koirani päälle pihalta lähtiessään.
Kommentit (26)
Mun anoppi lopetti entisen miniänsä muistelun mun kuullen, kun sanoin sille suoraan, ettei kiinnosta.
Miehesi on taas pelkkä pelle. Onko teillä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eikö ÄITIENpäivänä olla juuri äidin kanssa? Etkö toivo, että omat lapsesi aikuisina muistavat sinua äitienpäivänä vai saavatko/pitääkö heidän pysyä puolisoidensa rinnalla?
siinä lounaalla muistella sun vanhoja sulhoja.
siinä lounaalla muistella sun vanhoja sulhoja.
Tai niiden mutseja.
jos ei oman äitinsä?
Minulla on omia poikia. Kyllä vähän ihmetyttäisi, jos viettäisivät äitienpäivää ainoastaan vaimojensa kanssa. Äitienpäivästähän silloin on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on tosi törppöä jankuttaa eksistä uuden miniän kuullen. Kaikki ei vain tajua käytöstavoista mitään. Voit ihan hyvin sanoa, että et halua kuunnella ja tuollainen käytös on loukkaavaa ja tahditonta. Turha kiristellä hampaita selän takana.
minäkin äitienpäivänä käyn sekä oman äitini että anoppini luona vierailulla. Mies ei yleensä ehdi, kun on töissä, mutta minä ja lapset. Mutta en minäkään sietäisi, jos anoppi ruokapöydässä muistelisi mieheni entisiä tyttöystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä lounaalla muistella sun vanhoja sulhoja.
Tai niiden mutseja.
Aika ratkaiseva tekijä tuossa on se, onko ap:lla lapsia miehensä kanssa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei oman äitinsä?
Minulla on omia poikia. Kyllä vähän ihmetyttäisi, jos viettäisivät äitienpäivää ainoastaan vaimojensa kanssa. Äitienpäivästähän silloin on kyse.
Mun mielestä on täysin asiaan kuuluvaa, että perhe (äiti, isä ja lapset) viettää äitienpäivää ja isänpäivää keskenään. Mummot on aikanaan saaneet omat bileensä.
Jos taas poikiensa vaimot ei ole vielä lapsia pojillesi synnyttäneet, niin noina päivinä on luontevaa käydä molempien lapsuudenkodissa.
Silti mä äitinä toivon, että saan viettää äitienpäiväni aivan kuten itse haluan. Mieheni menee varmasti lähellä asuvan äitinsä luokse vähintään päiväkahville, mutta ottaa lapset mukaansa. Mä olen pelkästään tyytyväinen, jos mun ei tarvitse lähteä anopille istumaan äitienpäivänä, vaan saan jäädä yksin kotiin ja tehdä mitä itse haluan. Toivon vaan kovasti, ettei anoppi pyydä meitä lounaalle äitienpäivänä...
Mun äitini asuu kaukana, joten sinnekään mun ei ole pakko mennä :)
Eli mies saa mennä lasten kanssa äidilleen aivan rauhassa, kunhan mun ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuodesta toiseen ja äitien- ja isänpäivästä toiseen minua jaksaa ihmetyttää tämä sama mussutus. "Äitien kanssahan sitä kuuluu viettää, ei puolison" "Mieheni ei ole minun isäni, enkä siksi muista häntä isänpäivänä" Kuka näin kummallisia sääntöjä on kehittänyt...
Jos lapsia on siunaantunut, niin äitiä ja isiä ne puolisotkin ovat, eikö? Ja äitien- ja isänpäivät ovat kaikkia äitiä ja isiä varten.
On meillä nyt 3-vuotias poika ja toinen lapsi tulossa.
Mieheni ja hänen keksänsä erosta on kulunut jo yli 6 vuotta aikaa, mutta anoppi edelleen elättää toiveita yhteenpaluusta. Niin ja miehelläni ei ole eksänsä kanssa yhteisiä lapsia, joiden takia eksästä olisi ymmärrettävää puhua minun tai lastemme kuullen jatkuvasti.
Anoppi syyllistää miestäni kurjasta elämästään ja aloitti äitienpäivästä soittelun jo maaliskuussa. Kun mies kieltäytyy tekemästä anopin mielen mukaan, saattaa anoppi todeta, ettei kukaan häntä rakasta ja hän voisi jo kuolla pois. Mies tietysti ahdistuu.
Hirveä tilanne tämä on, kun toisaalta kyseessä on miehen äiti, mutta kun toisaalta tiedän, ettei anopilla ole mitään motivaatiota käyttäytyä minua kohtaan kunnioittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja miehelläni ei ole eksänsä kanssa yhteisiä lapsia, joiden takia eksästä olisi ymmärrettävää puhua minun tai lastemme kuullen jatkuvasti.
Miten niin olisi ymmärrettävää? o_O
Vuodesta toiseen ja äitien- ja isänpäivästä toiseen minua jaksaa ihmetyttää tämä sama mussutus. "Äitien kanssahan sitä kuuluu viettää, ei puolison" "Mieheni ei ole minun isäni, enkä siksi muista häntä isänpäivänä" Kuka näin kummallisia sääntöjä on kehittänyt...
Jos lapsia on siunaantunut, niin äitiä ja isiä ne puolisotkin ovat, eikö? Ja äitien- ja isänpäivät ovat kaikkia äitiä ja isiä varten.
viettää vain omien vanhempiensa kanssa :)
Meillä siis äitienpäivää (ja isänpäivää myös) vietetään koko perheen kesken ja mieheni antaa minulle lahjan kiitokseksi siitä että olen hänen lastensa äiti, päinvastoin myös tietysti isänpäivänä. Lisäksi muistamme molemmat omia äitejämme, minun äitini luona käymme koska hän asuu tarpeeksi lähellä. Omalle äidilleen mies lähettää kirjeen/soittaa.
Ap:n tapauksessa ihmettelen, että meneekö miehellä äitinsä kanssa syömiseen tosiaan koko päivä ettei ehdi sinuakin huomioimaan? Lisäksi pidän mieheltä tökerönä mennä väkisin ko. ravintolaan jos siellä on niin paljon exään liittyviä muistoja (olettaen että hän tietää mielipiteesi). Anopilta myös törkeää käytöstä muistella exää tuolla tavalla.
jos näitä sisaruspuolia olisi. Kyllähän mieheni entinen silloin kuuluisi elämäämme lastensa kautta. Tähän nykytilanteeseen en oikein osannut varautua, kun niitä yhteisiä lapsia ei tosiaan miehelläni ja hänen eksällään ole.
ap
No voi kauheata! Onko tässä takana jotain naisten keskinäistä nokittelua?
niin ilmoitin molemmille yhdessä, että en aio olla kanssaan missään tekemisissä. Ei jouluna, en äitienpäivänä, en kesällä, en talvella. He ovat nyt perhe. Minä en kuulu siihen perheeseen.
En halua kuulla yhtäkään rutinaa siitä, että miehen on pakko käydä vanhaa äitiään katsomassa, kun se vaatii ja ruikuttaa. Kiitos ei sitä kohtaloa minulle. Mieluummin olen loppuikäni näkemättä poikaani kuin kuuntelen tämän tästä, mitä taas olen tehnyt väärin. Herranjumala, soittanut väärään aikaan pojalleni ja voi kauhistus sentään, ostanut liian halvan lahjan lapsenlapselle...
jos näitä sisaruspuolia olisi. Kyllähän mieheni entinen silloin kuuluisi elämäämme lastensa kautta. Tähän nykytilanteeseen en oikein osannut varautua, kun niitä yhteisiä lapsia ei tosiaan miehelläni ja hänen eksällään ole.
ap
Sittenkö olisi ok jankuttaa kauniista morsiamesta ja mennä ravintolaan jossa avioituivat joskus sata vuotta sitten? Tai yleensäkin puhua sun kuullen jatkuvasti eksästä kuten itse asian ilmaisit? Sä olet yhtä sekaisin kuin anoppisi.
vainohrhaisesta miniästä ja puolisosta päästään eroon. Varaavat paikan johonkin lepokotiin, jossa on oikein kiva henkilökunta.