Voi juma että tolle miehelle on vaikeaa huolehtia kunnolla!!

Ja siis kun lapset ovat olleet tosissaan kipeitä, vaikkapa rs-virus pienellä ja vaikea saada edes happea, mies nukkuu tyynesti huolehtimatta. Joudun pakottamaan osallistumaan.

Itse herään pieneenkin rasahdukseen. En ymmärrä miten joku voi nukkua kuin tukki.

Mutta etenkään en ymmärrä, miten ihminen (aikuinen, lapsen vanhempi) voi tyytenä nukkua läpi yön vaikka oma lapsi olisi miten kipeä.

mies ei pysty keskittymään lasten hoitoon. Jso esim. kännykkä soi, niin lapset unohtuu. Juuri viiem vkolla 1,7 kk juoksi keinun alle, kun mies puhui toiselle aikuiselle.

Jaan tunteesi, niin raskasta.

Onneksi meillä esikoinen jo vanhempi ja huolehtii sitten jo pikkuveljestä.

Ja se, että olen väsyksissä ja ihan hirveästi kaipaisin toiselta aikuiselta aktiivista järkevää lastenhuolehtimista. Mutta laitanko pienet villit lapset tällaisen isän kanssa ulos, ja jännitän miten menee? Ovathan he, välillä sitten mies tulee ja kertoo että isompi ehti juosta autotien poikki ja eihän hän pienen kanssa päässyt tai että keinu kolahti pienen kasvoihin tai jotain.

Vitosella, huojentavaa että muillakin tällaista :( Mä olen tosiaan hermot kireällä ja väsyksissä, kun en pysty luottamaan toiseen ja koen että olen itse aina vastuussa. Olen puhunut asiasta miehelle monesti, ei tunnu ymmärtävän. Tokaisee vihaisena että hoida sitten kokonaan yksinäs jos hän ei kelpaa.

Vaikka lapset kasvavat ja tämä helpottaa, jotenkin pohja on pois kun raskaimpana aikana ei voi täysillä jakaa tätä toisen kanssa. Menee maku koko miehestä ja parisuhteesta. luottaminen ja kunnioittaminen.

Minä joudun päivisin vahtimaan lapsia vaikka mies olisi kuinka läsnä ja öisin minua ei saa kirveelläkään ylös jos mies on kotona....



Mutta meillä tämä toimii...

Miten teillä muilla, ette tunnista tällaista ongelmaa? Vai onko meillä niin villit lapset että sattuu ja tapahtuu ja vaativat tavallista enemmän vai minäkö liian vaativa vai missä tässä on vika. Mies saattaa vaikka tutkia mainoksia eikä huomaa että isompi kiusaa vieressä pienempää ja kohta jo sattuu.

lapsuus on vaarallista aikaa ja kaikki oppii kantapään kautta. En ole koskaan kuullut, että kukaan lapsi olisi kuollut kun on tippunut keinusta tai kinannut sisaruksensa kanssa. Tietenkin pitää katsoa ettei kiipeile katolle eikä puukkoja haeta laatikoista tai muuta vastaavaa, mutta tekemällä se lapsi oppii. Ei voi loputtomiin vahtia ja varjella eikä niin myös koskaan opi rajoja eikä tule tolkku päähän mitä pitää varoa. Neuvoisin sinua hölläämään vähän.

Mäkin oon yrittänyt puhua, ei auta, vaan seuraa tämä loukkaantuminen ja hoida ite -kommentti. Viimeksi toissa viikolla isäntä istui itse ruokapöydässä ja antoi nuoremman pudota syöttötuolista, kun tämä siinä nousi seisomaan. "Ei vo ruokailua kesken jättää".

Olen päättänyt, että hoidan ja jaksan itse, koska kai tätä nyt vielä 2 vuotta jaksaa. Hommaan aina sitten jonkun luotettavan hoitajan, kun oikeasti on menoa.

En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos jotain vakavaa sattuisi, vain sen takia, etten just silloin jaksanut. Onneksi kotona melko turvallista ja nukkuvat sentään päiväunet.

Olen myös luonut sellaiset rutiinit, että illalla ajoissa nukkumaan, jotta minulle jää omaa aikaa.

Mullakin nk. luottamus hieman rakoilee, mutta en nyt sentään mitään eroa mieti. Eihän tuollaiselle voi edes viikonlopuksi lapsia antaa, ilman valvontaa. :)

mies ei pysty keskittymään lasten hoitoon. Jso esim. kännykkä soi, niin lapset unohtuu. Juuri viiem vkolla 1,7 kk juoksi keinun alle, kun mies puhui toiselle aikuiselle.

Jaan tunteesi, niin raskasta.

Onneksi meillä esikoinen jo vanhempi ja huolehtii sitten jo pikkuveljestä.

Niin varmaan olen liian tiukkapipoinen, mutta kyllä tämä meidän 1½v tekee ihan hirveästi sellaista missä todella voi sattua. Kerran miehen kanssa tipahti liukumäestä ja suusta tuli verta, mies vaan oli ajatellut että kyllä se osaa mennä.. Lapsi on hirveän ketterä ja vikkelä mutta älyä ei tietenkään ole vielä yhtään. Ja nuo, että mies ei hoida tai huolehdi lapsista yhtään vaikka olisivat kipeitä.

Joo meilläkin lapsi on noussut syöttötuolissa pomppimaan isä syömässä vierellä mutta mies ei ole älynnyt ottaa lapsesta kiinni.



Samaa olen muuten ajatellut, etten voisi edes erota koska en kestäisi ajatusta että lapset olisivat viikonlopun isällä. Mitä jos sairastuisivat? Miten isä muuten selviäisi..ei kyse ole siitä ettei viitsi, se ei myöskään _ymmärrä_.

kuullostaa niin mun mieheltä, onkohan meillä sama?

Tsemppiä jatkoon, oikein tosi paljon!

että teidän miehet ei ole tajunneet vanhemmuuden velvoitteita ja vastuita. Vaan pieni lapsi vastaa marttyyrina "hoida sitten ite jos en kelpaa". Kysehän ei ole siitä, etteivät he kelpaisi teille, vaan ihan vaan siitä yksinkertaisesta faktasta, että se ei riitä lapsille. Se ei ole riittävän turvallista ja lapsilla TÄYTYY olla turvallinen vanhempi. Jotenkin kuulostaa, että miehillä (en nyt väitä, että miehenne olisivat tismalleen samanlaisia) on myös mahdollisesti jotain häikkää tunnesiteessä lapsiinne, mutta ainakin ihan varmasti ongelmia vanhemmuuden ymmärtämisessä noin ylipäänsä.



Olen pahoillani tuosta tilanteesta, se kuulostaa todella rasittavalle. Minä olen päätynyt jo alunpitäen siihen ratkaisuun, etten anna miehen mennä missään kohti sieltä missä aita on matalin, koska jotenkin tuntuu, että miehillä vaan on siihen luontainen taipumus. Vaadin itseltäni äitinä paljon, mutta vaadin myös mieheltä isänä paljon ja näin myös meidän arki toimii meidän molempien mielestä parhaalla mahdollisella tavalla.



Olisiko jostain esim MLL:n vanhemmuuskurssista tms oikeasti teille molemmille apua? En nimittäin usko, että tuo tilanne tulee koskaan muuttumaan miksikään ilman todella tiukkaa puuttumista. Entä millaisen mallin isyyteen miehenne ovat saaneet omassa lapsuudessaan? Voi olla vaikea ymmärtää vaatia itseltään jotain, mitä ei ole koskaan nähnyt isältä vaadittavan.

typeriä nuo kommentoijat, jotka käskevät höllentämään pipoa.

On siis ok, että lapsi juoksentelee isänsä vahdissa autotielle ym?! Haloo. Ei kenenkään tarvitse ottaa yksin vastuuta, kyllä puolison pitäisi kyetä sen verran keskittymään lapsen hoitoon, etteivät loukkaannu pahasti tai tapa itseään.

Kyllä olisi "höllennä pipoa"-mammalla eri ääni kellossa jos esim. perhepäivähoitaja antaisi hänen lapsensa viipottaa miten sattuu vahtimatta!

nuijat ne miehenne kuriin.

Sanokaa miten laitan tän mieheni kuriin?! En päästä sieltä missä aita on matalin, pistän miehen hoitamaan paljon, ja jopa yöllä herätän väkipakolla auttamaan lasten kanssa jos ovat kipeitä, vaikka sillä samalla vaivalla hoitaisin itse. Ja olen puhunut, vaatinut, selittänyt, kertonut, opastanut.



Mies hoitaa, pesee, lukee, leikkii, tekee vaikka mitä ja on lapsille tärkeä mutta jumankekka se ei vaan ota sellaista jämptiä otetta. Että olisi satavarmasti luotettava ja turvallinen.

Varmaan siitä että meidän isompi poika oli juossut autotien poikki eikä mies ehtinyt perään..

joka kyseli autotiestä!

Eikö todella sinun mielestäsi isien tarvitse osata vahtia omia lapsiaan?

T. 16

Ja se, että olen väsyksissä ja ihan hirveästi kaipaisin toiselta aikuiselta aktiivista järkevää lastenhuolehtimista. Mutta laitanko pienet villit lapset tällaisen isän kanssa ulos, ja jännitän miten menee? Ovathan he, välillä sitten mies tulee ja kertoo että isompi ehti juosta autotien poikki ja eihän hän pienen kanssa päässyt tai että keinu kolahti pienen kasvoihin tai jotain.

sellaista hoivaviettiä kuin naiselle. Mies ei osaa luontaisesti (rankka yleistys) olla huolissaan niistä asioista, mistä nainen osaa luontaisesti olla huolissaan.