Voi juma että tolle miehelle on vaikeaa huolehtia kunnolla!!

Sanokaa miten laitan tän mieheni kuriin?! En päästä sieltä missä aita on matalin, pistän miehen hoitamaan paljon, ja jopa yöllä herätän väkipakolla auttamaan lasten kanssa jos ovat kipeitä, vaikka sillä samalla vaivalla hoitaisin itse. Ja olen puhunut, vaatinut, selittänyt, kertonut, opastanut.

Mies hoitaa, pesee, lukee, leikkii, tekee vaikka mitä ja on lapsille tärkeä mutta jumankekka se ei vaan ota sellaista jämptiä otetta. Että olisi satavarmasti luotettava ja turvallinen.

vaan tarttette jotain ulkopuolista tahoa, auktoriteettia, opastamaan miestä terästäytymään. Muuten kyllä kuulostaa tosi hyvältä, että mies osallistuu perheen ja lasten muihin toimintoihin, ei siis ollenkaan mikään pataluha kaveri kyseessä. Muistelen että MLL:llä olis jotain kursseja, mutta varmaan neuvolasta vois vaikka kans kysyä jotain tukiopetusta" :).

Täältä löytyy ainakin tosi monenlaista vinkkiä ja ohjetta erilaisiin tilanteisiin, mutta en toki tiedä, olisko just tuohon tilanteeseen jotain: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/

t: aiemmin kommentoinut miehensä patistelija :)

No sittenhän onkin ihan ok, että lapsi juoksee auton alle, hukkuu ojaan tms. isän vahdissa!

Ei ne reppanat voi osata. Parempi vaan että äidit huolehtivat yksin niistä lapsista tästedes. Kaikki vaan valjaisiin, mies mukaanlukien, niin selviää ulkoiluista ja kauppareissuista hengissä.

sellaista hoivaviettiä kuin naiselle. Mies ei osaa luontaisesti (rankka yleistys) olla huolissaan niistä asioista, mistä nainen osaa luontaisesti olla huolissaan.

Turha sitten jälkikäteen selittää, että mies oli kyllä vahtimassa, mutta...





Se on ihan tyhjän kanssa, jos aikuinen ei ole oikeasti läsnä ja vahdi silmäkovana sitä villiä lastaan. Oikeasti jos lapsi on vilkas, ja "tohottava" sattuu ja tapahtuu. Jokainen vilkkaan pienen pojan äiti, tietää tarkkaan mitä tarkoitan: lastan on vahdittava herkeämättä esim. uimarannalla, kiipeilytelineiden läheisyydessä jne.

Nimen omaan. Se on ihan tyhjän kanssa jos isukki on paikalla mutta unohtuu tuijottelemaan jotain muuta tai jos puhelin soi niin jättää lapsen omalle vastuulleen ja unohtuu puhumaan puhelimeen. Miten voin koskaan luottaa että vahtii?



Ja on totta, että lapsia on erilaisia. Näenhän minäkin, että tuolla puistossa on lapsia jotka lappavat hiekkaa ämpäriin tai tutkivat palloa rauhakseen, eivät hötkyä ja kiipeile ja juokse ja sähellä..mutta on sitten myös näitä meidän lasten kaltaisia säntäilijöitä, joiden kanssa on valitettavasti oltava jatkuvasti tarkkana ja liikkeellä. Ja aina sattuu ja tapahtuu. Isän olisi vaivauduttava huolehtimaan siinä missä äidinkin.

sulla 1,5v ja toinen..? Etkö edes kotona pysty antamaan vahdittavaksi ja teet jotain kotitöitä? Sitten vähän sivusilmällä katsot miten pärjää, miten touhuaa jne. Onhan isän pakko "kasvaa" olemaan lastensa kanssa ja oppia miten heidän kanssa touhutaan. Siinä saaa olla valppana melkeinpä jatkuvasti, sitä se vaan on! TAi eikö miehesi voisi toisen lapsen kanssa lähteä puistoon tms.? Saisit ehkä hetken oltua vähän rennommin! Meilläåä kyllä mies touhuaa ja pärjää lasten 1v ja 3v kanssa. Melkeinpä enemmän tarkka kun minä ;) JA luulen että miehesi osallistuu enemmän, kun lapset vähän kasvavat.. kun ei tarvi ihan jatkuvasti juosta perässä :)

Siis mies on sellainen että touhuaa, leikittää tekee mitä vaan vaikka siivoaa ennemmin kuin jaksaa silmä tarkkana vahtia ja sitä pitkäpiimäistä ja rankkaa varuilla oloa. MUTTA just siihen minä tarvitsisin eniten apuja!!! Kyllähän minäkin nautin vaikka rauhassa siivoamisesta, jos vaan saa jakaa tuota ärsyttävintä ja kuluttavinta puuhaa eli pienten villikkojen vahtimista. Mutta siinä mies on niin löperö. Ei jaksa puuttua, ei välitä vaikka lapset painavat keskenään jonnekin (hiljaisuus tarkoittaa että kohta sattuu..). Ja tämä ei vaan mene perille miehelle.

Olin kotona lapsen kanssa ensimmäiset vuodet enkä muista että meillä olisi juuri ollut sellaista, että miehen olisi pitänyt vahtia lasta. Se oli minun tehtävä siinä vaiheessa, mies tuli kuvioihin vasta niillä main kun lapsella alkoi olla kolmisen vuotta ikää. Ja ihan hyvä isä miehestä kuitenkin tuli.



Se on jäänyt mieleen, että oli vaikea saada miestä vahtimaan lasta edes vähäksi aikaa. Olisin tarvinnut vaatteita joskus kun lapsi oli 2-2,5-vuotias eikä miehelle meinannut mennä jakeluun miksi minun pitää päästä yksin vaateostoksille. Ei hän osannut ajatella, että on vähän hankala tilanne kun olet sovituskopissa jotain vaatetta sovittamassa ja lapsi juoksee ympäri myymälää. Ymmärsihän mies sitten kun rautalangasta väänsin ja pääsin pariksi tunniksi ostoksille, mutta se taisi olla ainoa kerta.

onko siis ihan ok että lapsi juoksee esim autotielle kun mies puhuu mielummin kännykkäänsä tai onko ok jos lapsi tippuu kiipeilytelineeltä lyöden päänsä kun mies ihailee maisemia?

Meillä oli ihan samanlaista. Mies oli vaan kuin kaveri lapselle! Ei tosiaankaan herännyt yöllä lapsen itkuun (tämän toki varmisti sitten korvatulpilla, "kun sä nyt heräät kuitenkin"...), ei osannut katsoa perään, ei osannut lohduttaa jos (KUN!) jotain sattui... "Ei tullut jälkeä, ei voi sattua, jatkahan nyt matkaa". Ruokaa tajusi antaa, mutta jotain Hese-safkaa, ettei vaan tarvitse itse tehdä mitään.



En tiedä mitä miehelle tapahtui, luulin perustaneeni perheen vastuullisen miehen kanssa, mutta lapsen myötä siitä tuli ihan avuton.



Eli et tosiaan ole ainoa, oma lapseni on nyt jo 7 mutta pikkulapsiaikana puhuin tuosta muutamankin äidin kanssa ja totesivat samaa. Varmaan just tuo, ettei miehellä ole sitä "hoivaviettiä" eikä ehkä osaa ennakoida tilanteita tai pelätä pahinta (kuten äidit tekevät!), ei sillä että sen perusteella pitäisi päästä helpommalla, mutta ehkä se (joihinkin) naisiin on joku sisäänrakennettu juttu.



Ei varmaan auta paljon sua, mutta näin siis on. =) Onneksi lapsilla on kuitenkin sut! Jaksamista, kyllä se joskus helpottaa. (Siinä toinen huono lohdutusyritys, sori... =D )