perustuuko moni liitto vaan lasten takia yhdessäoloon ja omaisuuteen?

Monethat täälläkin kirjoittaa että eroaisi jos ei olisi lapsia, tai että ei halua eroa koska ei tiedä kuinka tulisi taloudellisesti toimeen. Mun mielestä sellainen on vain laiskuutta, itsekkyyttä ja vastuun pakoilua. Kärsitään itse ja ennen kaikkea annetaan lasten kärsiä huonosta perheestä ja parisuhteesta, ja jos väittää ettei lapset muka huomaa mitään, valehtelee.

Monethat täälläkin kirjoittaa että eroaisi jos ei olisi lapsia, tai että ei halua eroa koska ei tiedä kuinka tulisi taloudellisesti toimeen. Mun mielestä sellainen on vain laiskuutta, itsekkyyttä ja vastuun pakoilua. Kärsitään itse ja ennen kaikkea annetaan lasten kärsiä huonosta perheestä ja parisuhteesta, ja jos väittää ettei lapset muka huomaa mitään, valehtelee.

Ei lapset siitä välttämättä kärsi jos ei ole riitaisaa kotona ja ei mitään kummempia ongelmia suhteessa. Jos on vaan todettu että kipinä kuollut kahden ihmisen väliltä ja ollaan ystäväpohjalta yhdessä lasten takia tai rahan takia tai molempia. En mä näe että siinä kukaan mitenkään kärsii silloin. Ei ole kiinnostusta uutta parisuhdetta hankkia ja rakastaa puolisoaan niin oma valinta ja yhteinen sopimus tällainen.

Että ollaan yhdessä vaan lasten takia? Meillä minulla kipinä kadonnut jos sitä ollutkaan koskaan. Lasten takia minua mm. vanhempani houkutelleet pysymään yhdessä ja myöskin rahan. Mutta jos puhuisin siitä miehelleni niin hän suuttuisi. On siis minuun rakastunut. =(



ap

Vain avioliitossa saa kuoleman sattuessa leskenedut. Muuten olisi ihan sama olemmeko naimisissa vai ei.

siitä, että vanhemmilla on keskenään ihan ok-välit, ja ovat ystävällisiä toisilleen? Ei lapsia kiinnosta tietää, kuinka usein vanhemmilla on seksiä tai ovatko he aina tosi onnellisia. Lapsiin vaikuttaa riitely, väkivalta ja epävarmuus, ei se että vanhemmat on ensisijaisesti kumppaneita, ei rakastavaisia.



Minusta aikuisen ihmisen elämään kuuluu tietty realismi; tietyn ajan jälkeen elämä ei voi olla minä-lähtöistä elämysmatkailua, jos on ottanut vastuuta myös toisista ihmisistä. Pitkällä tähtäimellä kaikessa elämässä tulee myös pettymyksen kausia ja vähemmän onnellisia kausia. Ei se tarkoita, etteikö edessä voisi samoissa olosuhteissa olla myös onnellisempia kausia, samojen ihmisten kanssa.