Kysymys laihduttajille!
Kummin tekisit seuraavalaisessa tilanteessa:
Iltapäivällä olisi synttärikemut, joissa siis tiedossa ihania herkkuja: pullaa, kakkua, keksiä, namia, piirakkaa ym.
A)aamulla ja lounaaksi syöt oikein tukevasti, ettei vain sortuisi noihin herkkuihin (maha täynnä)
VAIKO
-syöt aamulla kevyesti ja jätä lounaan väliin ja käyt vielä lenkillä/jumpassa siinä välissä ennen juhlia, jotta SAAT syödä niitä herkkuja reippaammin paremmalla omalla tunnolla
Kummin sinä teet/tekisit?
Kommentit (14)
Meillä oli eilen synttärit ja teinkin just noin kun ap eli aamupalalla söin vaan n. 4p, sitten jumppaan, lounaaksi 5p verran ja sitten hyvällä omalla tunnolla kakkua ja pullaa:) Olen siis painonvartijoissa ja lasekn pisteitä.
Hulluksihan sitä tulisi, jos vierestä joutuisi kattelemaan muiden mussutusta...
Söit sitten paljon tai vähän pullaa, palaat vain huomenna takaisin ruotuun niin mitään ei ole menetetty. =)
se on psykologinen juttu. Ei tietenkään laihis kaadu siihen, jos viikossa onkin tullut 100g lisää tai paino pudonnut ' vain' 300g herkuttelen takia. Mutta se SYÖ MIESTÄ, kun ei millään malttaisi...
Eli yksikin herkkupäivä ja vit varautua siihen, että tulos on siltä viikolta heikompi kuin olisi ILMAN tätä herkuttelua...niin se vaan on.
mut ainakin mulle painontarkkailu tulee geenien takia (siis lähisuvussa useita ylipainoisia ja itsellä taipumus lihota helposti) olemaan ikuisuusprojekti. En voi ajatella et nyt oon laihiksella ja kun paino pudonnut tiettyyn kilomäärään alan taas herkutella. Eihän se toimi! Olen siis itselleni sikäli armollinen että viikonloppuisin saa syödä herkkuja (syödä-ei ahmia älyttömästi!) ja viikolla taas pelkkää arkiruokaa ja paljon kasviksia. Jos kuitenkin esim. viikolla synttärit niin silloin lupa herkutella. Varsinkin hiihtoloman jälkeen oli vaikea palata arkeen mut PAKKO koska muuten paino vaan karkaa.
5 kiloa tänä keväänä laihduttaneena: liikkuisin ennen juhlia, söisin aikas kevyesti ja söisin KOHTUUDELLA. Illalla söisin kotona lisää kevyesti, vähän jumppaa.
Yhden päivän herkuttelu ei tosiaan kaada maata, mutta kohtuus tarttee muistaa.
Itse koitan syödä kevyesti muutaman tunnin välein että masulla riittää puuhaa ja verensokerit ei pompi.
Eli mää en söisi tukevasti tai skippaa ruokaa. Normaalisti ruokaa, liikkumistä ja katson etten mässää, otan pienemmän palan kakkua ja lasken etten napostele viittä keksiä ja kolmea pullaa.
Kroppa tarttee energiaa; makeesta sitä tulee paljon vähästä. Ja ne palaa nopeesti ja kohta on taas nälkä ja tarttee syödä lisää. Jos menet tyhjin mahoin paikalle on tilanne aikas kamala kun valmiiksi tyhjään mahaan isketään sokeria joka palaa nopeesti; illalla on jo kamala nälkä ja riski mässäilyyn kasvaa.
Ja sulle tulee olo että laihduttaminen on kamalaa.
Ettei sulla lähisuku nyt vaan syö liikaa ja liiku liian vähän? Tottumus ja tapa on eriasia kuin geenivirhe!
ei laihis kaadu yhteen herkuttelupäivään. ei mulla ainakaan ole kaatunut. kerrankin kun oli paino jumittanut oitkään samassa ja pidin herkkupäivän niin lähti taas laskemaan. niinkun joku sanokin että ei voi ajatella niin, että kun tietty paino saavutettu niin voi alkaa taas syödä. ota " laihiksesta" elämäntapa ja nauti myös herkuista. ja vaikka lenkki ennen kemuja niin ei tule niin huono omatunto=)
eli siis pakko jotenkin ' kikkailla' ...mulla on usein tilanne, että samalle viikolle kertyy kolmetkin mässyjuhlat! Sillooin onkin tosi kyseessä ja vaaditaan sitä kuuluisaa suomalaista sisua! Viime viikolla oli mm. yhdet häät ja kahdet synttärit. Oli siinä laskelmoimista, että mitä syön ja milloin ja kuinka paljon ja miten liikun....Vedin 5 treenit viikolla enkä laskenut liikuntapisteitä mukaan päivän pisteisiin. Säästin sillä siis n. 15 pistettä. Ne meni häissä. Synttäriherkut säästin just tolleen aamupäivän aikana, säin vaan kaurapuuroa, mehukeittoa ja kuppikuuman. Iltaan jäi 18 pistettä!
Mun on tehtävä tälläistä arviota edelleen, vaikka jo 20kg laihduttanut olen. Tavoitteeseen 4kg:) Mutta siis painontarkkailu+hallinta jatkuu koko loppuelämän ja se jos mikä onkin haaste!!
Juu varmasti lähisuvulla myös vääriä ruokatottumuksia, enkä siis muistaakseni puhunut mistään geenivirhestä vaan geneettisestä (?) taipumuksesta lihota herkästi. Eli valitettavasti en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka voisivat syödä mitä tahtovat ja pysyä hokkina vaan joudun tarkkailemaan syömisiäni ja liikkumaan jotta pysyisin normaalipainossa ;)
Juhlissa söisin,mutta kohtuudella,päättäisin etukäteen mitä ja miten paljon saisin syödä juhlissa (esim yksi iso pala kakkua,ei limsaa/mehua van vettä juomaksi ja vähän karkkia tai jätskiä)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli eilen synttärit ja teinkin just noin kun ap eli aamupalalla söin vaan n. 4p, sitten jumppaan, lounaaksi 5p verran ja sitten hyvällä omalla tunnolla kakkua ja pullaa:) Olen siis painonvartijoissa ja lasekn pisteitä.
Hulluksihan sitä tulisi, jos vierestä joutuisi kattelemaan muiden mussutusta...
Minulla on äitini Painonvartijoiden keittokirjoja enkä ymmärrä mitä se yksi piste vastaa ja montako pistettä pitää kevyttä sisätyötä tekevän keski-ikäisen naisen saada. Osassa kirjoja on värillisiä palloja. Voiko joku kertoa minulle lyhyesti, että mitä ne tarkoittavat? Reseptit ovat kyllä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
eli siis pakko jotenkin ' kikkailla' ...mulla on usein tilanne, että samalle viikolle kertyy kolmetkin mässyjuhlat! Sillooin onkin tosi kyseessä ja vaaditaan sitä kuuluisaa suomalaista sisua! Viime viikolla oli mm. yhdet häät ja kahdet synttärit. Oli siinä laskelmoimista, että mitä syön ja milloin ja kuinka paljon ja miten liikun....Vedin 5 treenit viikolla enkä laskenut liikuntapisteitä mukaan päivän pisteisiin. Säästin sillä siis n. 15 pistettä. Ne meni häissä. Synttäriherkut säästin just tolleen aamupäivän aikana, säin vaan kaurapuuroa, mehukeittoa ja kuppikuuman. Iltaan jäi 18 pistettä!
Mun on tehtävä tälläistä arviota edelleen, vaikka jo 20kg laihduttanut olen. Tavoitteeseen 4kg:) Mutta siis painontarkkailu+hallinta jatkuu koko loppuelämän ja se jos mikä onkin haaste!!
Minulla on ongelmana makea siinä mielessä, että pelkkää makeaa syödessä tulee vain paha olo. Minä yritän aina löytää suolaista syötävää juhlissakin. Minulla on lapsuudestani inhottava muisto siitä kun olen mummoni mieliksi syönyt sokeroituja lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa ja puklannut sitten sen jälkeen. Sen vuoksi ei makea maistu enkä sitä syö kuin pakon edessä kohteliaisuudesta.
Kenellekään en voi kertoa makeaan liittyvästä ongelmistani, koska se on liian henkilökohtaista ja kiusallista.
kunhan vaan sitten heti seuraavana päivänä palaat ruotuun!