Tyttäreni "poikaystävä" huolestuttaa

sun ap kannattasia alkaa huolehtimaan omista asioistasi. Ja löysätä niitä esiliinannauhoja:D

- äiti, jonka 24 v. tytär seurustelee 41 v. NAISEN kanssa

kenenkään normaalin 37-vuotiaan mielestä. Ja oli miten oli, ihmisillä on oikeus omiin virheisiinsäkin.

Ei hyvää päivää, tän on oltava provo! Eli 24v on täysi-ikäinen mutta ei aikuinen sun mielestä? Eikä tässä tilanteessa saa tehdä vieläkään omia päätöksiään? Sä olet idiootti.

joilla on vielä isompi ikäero?

Avopuolisoni on 40-vuotias NAINEN

:-)

ja vasta silloin se rakkaus punnitaan. En olisi huolestunut, vaan antaisin 24-vuotiaan aikuisen nauttia suhteestaan.

niin voit korostaa hänelle asioita, jotka tekevät hyvän parisuhteen: luottamus, arvostus. Sano myös tytöllesi, että tärkeintä on, että hän on onnellinen. Jos siis nuo asiat ovat kunnossa, heillä on hyvä suhde, yhteinen tulevaisuus tiedossa ja tyttö on onnellinen, miksi olisit huolissasi?



Jos suhde on huono suhde, ei sinun tuomitsemisesi auta, koska kaikki tekevät lopulta omat ratkaisunsa. Myös läheisten jyrkkä asenne voi vaikeuttaa huonosta suhteesta irrottautumista ja tyttösi voi pitää häpeänä, että suhteensa on huono. Keskity sen vuoksi ennemmin puhumaan siitä, että sinulle on tärkeää, että tyttösi on onnellinen.

Kyllä yhteiskunta (neuvola yms.) kohteli minua ihan aikuisena, vaikkakin nuorena äitinä. Se on kuitenkin totta, että täysi-ikäisyys ja aikuisuus ovat eri asioita. Älä puutu väleihin, jos huolena on vain ikäero. Pahennat välejä tyttäreesi ja ehkä myös heidän suhdettaan.

en ymmärrä nyky-yhteiskuntaa. 10-vuotiaat tytöt pukeutuvat kuin aikuiset naiset, leikit lopetetaan usein jo varhain ja ollaan niin "aikuisia" että. Mutta alle kolmekymppinen on toisaalta vielä vain "leikkiaikuinen", jolta ei voi vaatia mitään ja jolla ei selvästi äidin mielestä ole mitään aikuisen oikeuksiakaan. Harva 18-vuotias onkaan kovin kypsästi ajatteleva, mutta kyllä 24-vuotias on jo AIKUINEN.

olin 19v. kun aloin seurustella 32v. miehen kanssa.



Kun olin 22v. meille syntyi eka lapsi ja menimme naimisiin. Kun oli 25v. meille syntyi jo kolmas lapsi :)



Edelleen olemme onnellisesti naimisissa, nyt olleet yhdessä jo 15v.



Muistan kun oma äitini ensin oli vähän kauhuissaan meidän ikäerosta, mutta muutaman vuoden päästä sanoikin minulle, että olenpa löytänyt rinnalle loistavan miehen ja mikä isä hän lapsille onkaan! On ollut alun järkytyksen jälkeen hurjan onnellinen puolestamme.



Älä siis suoraan tuomitse ikäeron takia. Tyttösi on aikuinen, joka tekee omat päätöksensä. Heillä voi olla oikein ihana, lämmin suhde. Ei se aina ikää katso.



Minä pidin miehessäni alusta asti siitä, että hän oli rellestämisensä rellestänyt. Ei ollut enää mikään "pikkupoika" vaan aikuinen, järkevä, ihana mies!

seurustelee myös 10vuootta itseään vanhemman kanssa, ja kaiken kukkuraksi tuoll amiehellä on jo 4 LASTA !!!!!!!!!!!!!! ELI IHANKAUHEAA.....'''



ei nuoren tulisi joutua tuohon tilanteeseen, ei koskaan :(

muttta miehet on sikoja, ja mielellään iskevät nuoria viattomia naisia.





mikähän siinä on, että niin moni nuori nainen hakeutuu noiden lipevien vanhojen ukkojen seuraan ?

ovatkohan niin hyviä puheissan? seksissä ? vai missä mättää ??



kuka nyky nuori oikeesti on valmis 4 lapsen ÄITI PUOLEKSI ????????





ei kovinkaan moni....





tuon ikäisen pitäisi saada nauttia, mennä, matkustella... jne jne



ei olla hellan ja ukon välissä, toisten lapsia hoitamassa :((((





vaan minkä teet???

mikään puhe, ei edes asiallinen ja kannustava tms auta ????





äitinä vaan odotan ja rukoilen, että tyttäreni silmät aukeaisivat, ja vaikka jossain tulisi vastaan ihana ikäisensä nuori fiksu poika : )))





eli stemppi sinulle ap





ja parempaa aikaa odotellessa....