Mitä kaikkea oletkaan valmis tekemään lapsesi vuoksi? (OV, ei herkille)

Kun lapseni oli vauva, seurustelin todella sairaan miehen kanssa. Kerran hän uhkasi repiä minulta hampaat irti. "aina kun huudat, murran vauvalta sormen". Istuin aivan kauhusta jäykkänä ja katselin vain vauvaa joka makasi sohvalla. Muistan kun ajattelin vain että jos se nyt kääntyy, se tippuu lattialle. En uskaltanut väittää vastaan, en mitään. Kun olisin tähän suostunut, mies ottikin vauvan, nosti ilmaan ja uhkasi tiputtaa lattialle. Rukoilin että älä, tee minulle mitä vaan. vauva huusi ja huusi, halusin vain ottaa syliin. Mies laski vauvan takaisin sohvalle ja tarttui minua tukasta, repi isoja tuppoja päästäni "huudatko, joko huudat". En huutanut, itkin. Vauvaa pelotti ja ojenteli käsiään, pieni halusi syliin. Tämän jälkeen mies tönäisi minut sohvalle, sain juuri kädellä vastaan etten kaatunut vauvan päälle. Mies lähti hakemaan keittiöstä kattilaa jossa oli juuri ollut tuttipullot kiehumassa. Huusi keittiöstä "polttomerkitään sitten". Olin sokissa, joku automaattinen reaktio sai minut kuitenkin nappaamaan vauvan ja juoksemaan suora päätä ulos, olin alusvaatteillani ja oli kevättalvi. Juoksin naapuriin, kiitos sinulle naapuri joka avasit oven ja soitit poliisin.



Tästä tapahtumasta on nyt 10 vuotta, tyttöni ei onneksi muista mitään. Minulla on uusi mies joka tuli elämääni 4 vuotta tämän tapahtuman jälkeen ja jota tyttäreni pitää isänään. Muuta kautta olen kuullut että tyttäreni biologinen isä on ilmeisesti muuttanut ulkomaille, en tiedä, onneksi ei hänestä ole tarvinnut kuulla. Vankilassa hän oli täällä useamman vuoden, pääsi vapaaksi ja päätyi uudestaan vankilaan. Silti pelko on että jos tuleekin takaisin, vaikka onkin erittäin epätodennäköistä. Meillä on uusi sukunimi, salaiset numerot ja uudet osoitteet. Entinen elämä on vain paha muisto. Tekisin mitä vain lapseni puolesta, mutta tuolloin pelkäsin että miten tytölle käy jos mies olisi minut tappanut.