Koulukiusaajatkin on LAPSIA.

en minä tuollaista arvostaakaan voi. Lapsikin on IHMINEN, sanoineen ja tekoineen.

Eräs tuolla toisessa ketjussa kutsuu kaikki boikotoimaan jotain blogia, koska kirjoittaja on tunnustanut olleensa joskus koulukiusaaja.

En ymmärrä mitä tarkoitat boikotoimisella mutta

Entäs kaikki av-palstan kiusaajat, jotka tekevät samaa AIKUISENA eivätkä ole vieläkään kypsyneet niin että ymmärtäisivät olla muille ystävällisiä?

Jos vasta 8. luokalla aivo alkaa toimia, ei tuollaisille ole muuta käyttöä kuin saunan taa vain.

Jos vasta 8. luokalla aivo alkaa toimia, ei tuollaisille ole muuta käyttöä kuin saunan taa vain.

5-8 luokilla tuo kiusaamiseksi laskemani käytös oli sitä, että en puolustanutkaan jos vaikka joku pojista sivulauseessa kommentoi heikkolahjaiselle luokkakaverille. 1-4 luokilla taas sitä, että kartoin tiettyjä ihmisiä, koska koin, että "en halunnut olla heidän kanssaan" sekä sitä, että toisille ihmisille (ei kiusatuille) annoin takaisin jos tekivät jotain. Mielestäni olen näiden perusteella kiusaaja, mutta en ole ansainnut tuollaista tuomiota ;)

Se on pahempaa kuin älykäs ilkeys. Juuri sinunlaistesi takia esimerkiksi natsi-Saksa menestyi.

Vaikka itsekin olen ollut lapsi, ei mulla ole koskaan ollut tarvetta kiusata ketään.

Kiusaajat on alinta kastia ja kuten joku tossa totesikin, niin saunan taakse vaan. Ei tuu ikävä!

Minua jonkin verran kiusattiin, seuraani kartettiin, nimiteltiin. En osannut puolustaa itseäni.



On vaikea jälkeenpäin (20-vuotta myöhemmin) nimetä kiusaajia, koska lähes kaikki siihen luokalta syylistyi, ne puolustajat on helpompi laskea yhden käden sormilla.



Mutta nykyään entisiä koulutovereitani tavatessani tervehditään jopa niitä kiusaajia. Silloin oltiin lapsia ja kaikki tyhmiä ja ehkä jopa itsekin kiusasin toisia ainakin ajatuksen tasolla.



Mennyttä ei voi muuttaa tulevaisuutta voi.

Nytkö minua pitäisi boikotoida? :D

Kaadu horo portaissa ja imase paskaa. Olet pohjasakkaa. Odotat hyväksyntää. Arvaa tuleeko. Olkoot tämä opetuksena sinulle ja muille.

Ei ne kiusaajat vahingossa kiusaa, vaan ihan silkkaa ilkeyttään. Lapset ei ole tahdottomia imbesillejä, jotka saavat syyntakeettomina kaiken anteeksi.

Ei ne kiusaajat vahingossa kiusaa, vaan ihan silkkaa ilkeyttään.

keskenkasvuisuuttaan? Kyky tuntea empatiaa kehittyy eri ihmisillä eri tahdilla, joillakin ei koskaan.

Minua jonkin verran kiusattiin, seuraani kartettiin, nimiteltiin. En osannut puolustaa itseäni.

On vaikea jälkeenpäin (20-vuotta myöhemmin) nimetä kiusaajia, koska lähes kaikki siihen luokalta syylistyi, ne puolustajat on helpompi laskea yhden käden sormilla.

Mutta nykyään entisiä koulutovereitani tavatessani tervehditään jopa niitä kiusaajia. Silloin oltiin lapsia ja kaikki tyhmiä ja ehkä jopa itsekin kiusasin toisia ainakin ajatuksen tasolla.

Mennyttä ei voi muuttaa tulevaisuutta voi.

Kuulostat ainakin siltä että menee :) Toivon itsekin, että niillä joita luokkamme ei ottanut mukaan juttuihin menee nykyään hyvin ja olen heidän kanssaan jutellutkin aikuisiällä (ei ole tullut sieltäkään tuollaista saunan taakse -kommenttia kuin tässä ketjussa enemmistönä olevilta ihmisiltä, jotka eivät ole tehneet mitään väärää ja jotka ovat varmasti jo päiväkodissa osanneet huomioida kiusatut eivätkä ole mihinkään lähteneet mukaan).

positiivisemmat välit minulla entisiin kiusattuihin nykyisin on kuin niihin, jotka olivat samalla lailla massaa ja kanssakiusaajia (syrjiviä) kuin minä, mutta nykyisin kiillottavat sädekehäänsä eivätkä ikinä myöntäisi tehneensä mitään väärää.

mistä seurauksena on ollut mm. taistelu huonon itsetunnon kanssa, mutta silti olen aika samaa mieltä kuin ap. Tai onhan tosi rankkaakin kiusaamista olemassa, mutta suuri osa on kiusaamisen sallimista, mukana nauramista jne. En ymmärrä, miksi ihmisen pitäisi kärsiä tällaisesta lapsellisuudesta koko ikänsä? Ja jos kiusaus on rankkaa, kiusaajalla itsellään on luultavasti vastaavasti vaikeammat ongelmat, ja niihin pitäisi lapsen ehdottomasti saada apua. Eri asia on, jos joku aikuinen puolustelee omia kiusaamisiaan nauramalla, kun "olit niin avuton" tms. Silloin en tunne mitään empatiaa! Mutta noin yleensä sanoisin, että kiusaajan vanhemmat ja opettaja boikottiin!

Täällä on osa kirjoittajista varmasti vielä sen ikäisiä että tuo kiusaaminen on heille ajankohtaista, joten siihen ei saa sillä tavalla etäisyyttä että voisi hyväksyä kiusaajankin ihmiseksi jolla on vain omat puutteensa. Itse olen näin aikuisena huomannut että toiset kiusaajat ihmistyvät ja järkevöityvät, mutta toiset todellakin jatkavat tuota jopa aikuisena työpaikoillaan. Ihminen on yksilö.

Lapsilla kun vaan ei ole vielä aivot kehittyneet, ne kehittyvät lopullisesti tosi myöhään, vasta yläasteen jälkeen. Ja se on biologiaa. Viimeiseksi kehittyy ne osa-alueet jotka pystyvät muodostamaan eri asioista kokonaisuuksia, siihen asti omakin toiminta on hajanaista ja ei pysty vielä näkemään asiaa isona kokonaisuutena.



Ja sitten täytyy ottaa huomioon vanhemmat ja kasvatus. Tiedän tälläkin hetkellä äitejä, jotka eivät korjaa lapsensa väärää käyttäytymistä ja nämä ovat koululaisia. Esim. lapsi aiheuttaa tahalleen toiselle lapselle kipua ja vaan nauraa ja lällättää päälle, niin vanhempi ei puutu milläänlailla. Jotkut vanhemmat eivät tunnu tajuavan miten lapsia kasvatetaan ja mitkä ovat ne kohdat jossa pitää ohjata lapsen käytöstä. Onko silloin tahalleen satuttaminen vanhempien vika vai lapsen? Eikö lapsen boikotoiminen ole väärin? Eikö tällöin pitäisi boikotoida vanhempia?



Kiusaamis-asiassa on nyt menty ojasta allikkoon. Nyt on otettu se linja että kiusaamiseen vastataan kiusaamisella. Se ei tule tuottamaan tulosta. Kaikkihan sen tietävät että väkivalta lisää väkivaltaa. Ja en itsekkään ole kiusaajan hyysäämisen puolella, mutta en kannata lynkkaamista niinkuin monet nyt tekevät. Kannatan kiusaajan opettamista, ohjaamista, valvomista jne.



Minusta vastuu siirrettävä kiusaajan vanhemmille. He puuttuvat tosissaan asiaan silloin, kun joutuvat itse kärsimään oman lapsensa toiminnasta. Eli minusta olisi hyvää käytäntö että myös vanhemmat joutuisivat terapeutin/poliisin jne. juttusille ja sakkojakin alettaisin jakamaan vanhemmille. Silloin alkaisi vanhempia kiinnostamaan kun joutuisivat ravaamaan useita kertoja terapiassa yms. Vanhemmat myös vastuutettaisi saattamaan ja hakemaan kiusaaja koulusta oman työajan kustannuksellakin. Uskokaa pois niin loppuisi kiusaaminen.



Olen itse kiusannut ylä-asteella jokusen kerran. Toisaalta olen myös ollut se, jota on ihan keskusradiosta kuulutettu laukaisemaan tilanne kun jotain on kiusattu ja hän ei esim. suostu poistumaan vessasta. Näitä tilanteita oli useita. Olen siis todella konkreettisesti auttanut kiusattuja. Olen myös vienyt kiusattuja turvaan kiusaajilta omaan kotiini. Aika harva teistä on ihan oikeasti mennyt näin pitkälle kiusattujen puolustamisessa. Mutta eihän sillä ole väliä, eihän? Koska olen itsekkin kiusannut jokusen kerran, minuakin on boikotoitava. Ja olen paha ihminen. Asioilla tapaa olla montakin eri puolta ja ihmisillä on useita erilaisa rooleja.



Itse haluaisin edelleen olla kiusaamisen vastaisessa työssä. Mielellään esim saattaisin kiusattua kouluun jne. Olen eläkkeellä ja minulla olisi aikaa tehdä tätä. Myös lapseni joka joskus haukkuu toisia ja jota on myös kiusattu olisi valmis kavereidensa kanssa hakemaan kiusatun kouluun. Kukaan vaan ei halua! Hänen luokallaan oli poika jota syrjittiin mutta he mieluummin vaihtoivat koulua kun olisivat ottanut apua vastaan.



Järki päähän ja muistakaa ihan oikeasti että lapset ovat lapsia, he eivät ole aikuisia.

Kiltit tytöt kasvatetaan ymmärtämään. Pitää ymmärtää, että kiusaaja on keskenkasvuinen lapsi ja sillä on varmasti vaikeaa kotona. Samoin sillä kusipääpoikaystävällä, jonka vähän vanhempana saat, on huono itsetunto ja pettymyksen kokemuksia naisten kanssa. Siksi se kohtelee sua kuin paskaa. Ja työkaveri, joka on inhottava, silläkin on vaikeaa kotona ja selkää särkee. Siksi sitäkin pitää ymmärtää, vaikka se on niin kusipää, ettei edes tervehdi työkavereita. Ei saa inhota ketään, vaan antaa anteeksi ja ymmärtää, että muilla on niin kovin vaikeaa. Ne ovat uhreja. Ole sinä aina sen yläpuolella, ymmärrä ja anna anteeksi.

Erilaisuuden hyväksyminen ei näytä aikuisiltakaan onnistuvan hyvin. Loistavana esimerkkinä kaikki keskustelupalstat, alkaen muka fiksusta IS-nokittelusta Suomi24-rääväsuukiroiluun. AV-mammat haukkuvat toinen toisensa lähes joikaisessa keskustelussa.



Kun erittäin monien aikuisten asenne on muita tuomitseva ja omaa erinomaisuutta ja oikeassa olemista korostava, niin mistä ne lapset silloin saavat mallia toisten hyväksymiselle?



Aikuiset puhuvat halveksuen, lapset ottavat mallia ja kypsymättöminä vievät halveksunnan jopa väkivaltaiseksi kiusaamiseksi.

kiusaajan aivot eivät ole kehittyneet, ne kehittyvät lopullisesti tosi myöhään ja useimmilla ei koskaan ja sen kyllä huomaa.

lapset sullotaan valtaviin yksikköihin keskenään (ala-asteellakin suuri osa päivästä menee täysin ilman aikuisen valvontaa ja läsnäoloa) ja sitten ihmetellään että voi voi kun ne siellä kiusaa. Olisin erityisen ihmeissäni jos ei kiusattaisi. Lapset tarvitsevat ohjausta ja valvontaa, ei vankilamaista massasäilömöä, jossa jäävät pakostakin heitteille. Luokassa ei tarvitse olla kuin yksi häiriintynyt lapsi, niin koko luokan henki on pilalla, koska valvonta on niin heikkoa.

Yhteiskunnan vika! Tai ihan mikä vain. Kunhan ei kasvattajien ja kusipäisen kersan itsensä vika!

Minä kiusasin ala-asteella ollakseni kuulimpi. Olen joutunut sekä kiusatuksi, että kiusannut.



Niinkuin suurin osa meistä. Pitääkö mut nyt ylentää vai kivittää?



Lastani on kiusattu ja siihen on puututtu, mutta on vain ajan kysymys, että jää kiinni kiusaamisesta.



t. realisti