Koulukiusaajatkin on LAPSIA.
Ihmeellistä, kuinka moni aikuinen on sitä mieltä, että jonkun henkilön elämästä pitäisi tehdä helvettiä koska hän on ollut koulukiusaaja vaikkapa 20 tai 30 vuotta sitten. ..ja kierre on valmis.
(Jotain se kiusaajakin on aikoinaan kompensoinut.)
Olin lapsena hyvin lievä koulukiusaaja - minua kiusattiin ja kiusasin muiden mukana tiettyjä ihmisiä, luokan mukaan oli niin helppo lähtä. Olin silloin kuitenkin itsekin vielä LAPSI, ja lopetin tuon siinä vaiheessa kun itselläni kasvoi järki päähän ja aikuistuin (olisiko ollut 8. tai 9. luokalla). Nytkö minua pitäisi boikotoida? :D
Kommentit (28)
Yhteiskunnan vika! Tai ihan mikä vain. Kunhan ei kasvattajien ja kusipäisen kersan itsensä vika!
kiusaajalla on todennäköisesti huono itsetunto ja se voi olla ihan synnynnäistä.Kaikki ovat olleet koulussa myös passiivisia kiusaajia eli sivusta seuraajia.
Tosiasia on, että jokainen saattaa joskus kiusata muita. Ei sellaista lasta olekaan, joka ei siihen sortuisi, jos tilanne antaa siihen mahdollisuuden.
Moni kiusaaja on myös itse ollut kiusattu. Joten häntä pitäisi sääliä ja auttaa... mutta eikö sittenkään, vaan paheksua ja boikotoida?
Minä en puolustele kiusaamista, siihen pitää aina aikuisten puuttua. Mutta minä sälytän kyllä vastuun nimenomaan aikuisille, joiden velvollisuus on seurata tilanteita koulussa, kotona ja päiväkodissa.
On todella naiivia ja myös täysin hedelmätöntä kuvitella, että kiusaajat ovat joku ulkoavaruudesta tullut pahis-rotu, "meistä" erillinen ryhmä "ne". Kun se ei oikeasti tutkimustenkaan mukaan niin ole, vaan tilaisuus houkuttaa ihmisestä esiin kiusaamisteon. Kun lapsi/aikuinen kokee, että hän saa itselleen etua tietyssä ryhmässä siitä, että polkee/syyllistää toista, ja kiinnijäämisen ja rankaisun/paheksunnan riski on olematon, hän saattaa kiusata.
Tämä ketju on oiva esimerkki siitä. Osa vastaajista selvästi kiusaa ap:ta, eli haukkuu häntä henkilönä ilman, että viitsisi keskustella itse asiasta.
Menkääpä siis itseenne.
siinä missä kasvattajienkin. Tunnen aika paljon lapsia, ja heistä suurin osa on taipuvaisia kiusaamiseen, syrjintään nyt vähintäänkin. Ilman valvontaa ja ohjausta he syrjivät ja kiusaavat. Vaikka äiti kasvattaisi kullannuppuaan koko illan, seuraavana aamuna koulussa tämä sama kullannuppu kiusaa jotakuta ellei sitä koulussa erityisesti estetä. Ja monesti ei estetä, joko siksi, että kukaan aikuinen tai vastuuntuntoinen lapsi ei tilannetta näe, tai sitten siksi, että sanktiot ovat liian heikot.
Tämä nyt kuitenkin kääntynyt niin et entiset kiusatut alkaneet kiusata myös kiusaajia niin eikös se tarkoita sitä et nämä entiset kiusatut kiusaajat, toivotaan heidänkin lapsilleen kiusatuksi tulemista. Hieno kiertokulku!
ja olen itse aikoinani hyvin rankasti koulukiusattu 1-9. luokalla, sekä fyysistä että psyykkitsä kiusaamista (osasta jopa pysyvät jäljet, kun puukäsityötunnilla kiusaajat polttivat kolvilla selkääni jälkiä joitsa jäänyt arpia).
En kuitenkaan pysty enää aikuisena vihaamaan kiusaajiani tai toivomaan heille mitään pahaa, koska hekin tosiaan olivat vain lapsia. Heillä oli oma historiansa perheissään, omat mielen ja olosuhteiden ongelmansa, eivät he olleet itse valinneet kasvaa ihmisrääkkääjiksi. Monet heistä onneksi ovat aikuistuttuaan järkiintyneet ja ovat nyt tavallisia perheenäitejä- ja isiä, pahin kiusaajani tosin alkoholisoitui jo alle kolmikymppisenä. Hän oli alkoholistien perheestä ja poltti ja joi jo ala-asteen viimeisillä luokilla.
miksi ap rinnastaa "tehdä elämästä helvettiä" ja jonkun helkutin blogin boikotoimisen?
miksi ap rinnastaa "tehdä elämästä helvettiä" ja jonkun helkutin blogin boikotoimisen?
Kyse on eri kommenteista, hän nostaa siis esiin useampia kuin yhden esimerkin.
ja kyllä minulle oli selvää jo ala-asteella miksi toisten kiusaaminen on väärin!
Olet joko kypsynyt tosi hitaasti tai sitten sinulla on ollut pahoja ongelmia - mutta ongelmatkin ovat huono puolustus sillä huomattava osa lapsista jotka tulevat ns. onmgelmallisista perheistä EIVÄT kiusaa.
En sano että entisen koulukiusaajan elämästä pitäisi tehdä helvettiä, mutta oikeudenmukaistahan olisi jos jollain lailla joutuisi vastaamaan teoistaan ja jos mahdollista, niin jotenkin hyvittämään tekojaan kiustuille (edes anteeksipyynnöllä).