Miksei koliikkivauvoja hoideta kipulääkkeillä?

Kun antaa lapselle gavisconea kun se itkee. jos auttaa useamman kerran, on kyse todennäköisesti refluksista. Ja tämä ohje on ihan neuvolasta.

Gavisconea myydään apteekissa käsikauppatavarana, annostus oli meillä ( vauva 6kg) 2ml max.4xpäivässä.

Lääkäri muuten todetessaan refluksin kertoi, että hänen käsotyksensä mukaan noin puolella koliilkivauvoista on refluksi.

Kannattaa olla aktiivinen ja etsiä apua vauvalle, eikä luottaa siihen että vauvat nyt vaan on itkuisia...

Eivät särkylääkkeet muutenkaan ole mitenkään vatsaystävällisiä.

Mahakipuahan koliikkivauvat useimmiten itkevät.



Jos jollekin vauvalle särkylääkkeestä kuitenkin on apua, niin sehän on hyvä asia.

Hei!

Meidän esikoisella oli koliikki ja 8 viikkon itkuun ja lääkkeiden kokelun jälkeen menimme vyöhyketerapiaan. 3 kertaa tehtiin ja kaikki loppui. Lämpimästi suosittelen!

No kyllä särkylääkkeet auttavat mahakipuun siinä missä muuhunkin kipuun ihan sillä perusteella että ne vaikuttavat aivojen kipureseptoreihin.

Vatsakipuun paras on paracetamol koska se ei ärsytä vatsaa lisää.

Meillä pojalla oli todella pahoja koliikkikipuja. Ei auttanut oikein mikään valmiste, kokeiltiin moniakin. Lääkäri antoi neuvon: Lapsi selälleen sängylle, tukeva ote nilkoista ja nosto varoen ylös, siten, että pää jää rippumaan alaspäin... näin muutama sekunti kerrallaan ja vot, seurauksena valtava röyhtäys tai pieru ja auttoi...

Sokerivettä (teollisesti valmistettua tosin) annetaan kyllä vauvoille edelleenkin sairaalassa, samoin Panadolia annetaan jo vastaysyntyneille. Koliikista en osaa sanoa mitään, mutta olisikohan Panadol-pakkauksissa ikäraja sen vuoksi että ne yleensä mielletään ensisijaisesti kuumelääkkeeksi ja vastasyntyneen kuume on aina syy lääkärissäkäyntiin. Kotilääkitys ei siis siinä kohtaa ole ensisijainen hoito.



Kyllä pienenkin lapsen kipua tulee hoitaa ja syy selvitää.

Tarkoitin, että refluksiin on huomattavasti tehokkaampia hoitokeinoja kuin panadol. Gaviscon on lääkkeistä lievemmästä päästä, tehokkaampiakin on.



Voihan sitä itsekin testata kun närästää. Voi ottaa särkylääkettä tai närästyslääkettä ja arvioida kummasta on hyötyä.



Ilmeisesti on silti vielä osa koliikkia, jolle ei löydy selitystä. Ei ole refluksia, ei vatsakipua tai ilmavaivoja. Joku teoria oli, että synnytyksessä voi vaurioitua joku hermo, joka aiheuttaa koliikki-itkun. Se korjaantuu itsestään 3-6 kk iässä. Pointti siis on se, että koliikin syytä ei tiedetä aina, siksi sitä in vaikea hoitaa. Ja ilmeisesti juuri näihin tunnistamattomiksi syihin tavan kipulääkkeillä on huono vaste. Ei siis auta joku burana tai pronaxen.



Jos vauva on itkuisa, ei pidä tyytyä siihen koliikkiin ennen kuin on aivan kaikki muut syyt tutkittu. Neuvolalääkärit on huonoja tunnistamaan refluksia tai allergiaa.

koko jutun pointti on se, että kun on itkuinen lapsi, niin lääkäri/neuvolan th vaan toteaa, että lapsella on varmaan koliikki ja kyllä se siitä joskus lakkaa.



Koliikkihan on vaan nimitys sille, että vauvalla on jotain ongelmaa, jota ei voida tietää, kun vauva ei voi sanoa, mihin sattuu.



Mutta se, ettei julkisella puolella olla mitenkään kiinnostuneita asian selvittämisestä tai oikean lääkityksen etsimisestä, on ihan järkyttävää. Kipuisia vauvoja ei vaan lääkitä, koska he eivät osaa sitä vaatia.



Vanhemmille nämä ammattilaiset sanovat vaan, että lapsellanne on koliikki ja se on ohimenevä vaihe.

voi kun ois joku gaviscon joskus edes hetkeksi helpottanut. Helvetti... vauvaa huudatettiin yöt ja päivät 6 kk ikään asti kun "on ihan normaalia, että vauvat itkee ja pulauttaa. Jos ei gaviscon auta niin ei ole refluksia". Nyt on sitten pojalla ruokatorvi syöpynyt ja jatkuvassa tulehdustilassa, lääkkeinä Nexium, Gaviscon, Prepulsid ja maitona Neocate + sakeuttaja. Ei siltikään ole hyvä. Tähänkin tilanteeseen päästiin vasta nyt, poika 11 kk. YKSI AINUT LÄÄKÄRI OTTI ASIAN VAKAVASTI JA LÄHETTI TUTKIMUKSIIN. ja kyllä minä taistelin ja taistelin joka ikisen lääkärin kanssa....



Käytin äsken poikaa päivystyksessä ja todettiin korvatulehdus. Lääkäri oikein käskemällä käski, että antaa kipulääkettä, koska ei ole mitään järkeä antaa vauvan kärsiä kivusta... Kyllä olis ollu makiaa kun olisivat ajatelleet tuota silloin kun itkin ja itkin kuinka varma olen vauvan refluksista ja kuinka kipeä meidän poika oli. Mutta enhän minä mitään tiedä. Tämähän on ENSIMMÄINEN LAPSENI... anteeksi avautuminen. Nousi vanha viha esiin.

Newsflash, kipu tokenee kipulääkkeellä. Lasten kipua yms. on aina totuttu jotenkin vähättelemään, tästä syystä esim. nielurisaleikkauksen jälkeen mammat eivät"varmuuden vuoksi" anna kipulääkettä lapselleen.



Että siis niin kuin mitä? Suomessa on aiheesta tehty ihan väitöstäkin vai oliko tohtoritutkilema, Hannu Kokki lääkäri joka on erikoistunut lasten kipuun. Tai jos ei nyt erikoistunut, on muistaakseni anestesialääkäri, niin tietää siitä aika paljon. Googlaapa mitä hän sanoo.

Ainoa on vaan se, että apteekin lääkkeissä, burana ja paracetamol, on joko ikäraja (3kk) tai painoraja (olisko ollut 6 kg)



entäs jos avun tarvitsija on pienempi/nuorempi?

Koliikista ei ole kokemusta, mutta meidän vauvat saivat syntymänsä jälkeen morfiinia ja myöhemmin sitten tarpeen mukaan parasetamolia ja sokerivettä. Keskosena syntyivät.



Ja toki myös lääkkeettömät kivunlievitykset oli käytössä, käsikapalo jne.

Osa koliikista on diagnosoimatonra refluksia, siihen ei särkylääke auta juurikaan.

...eikä koliikista ole kokemusta, mutta toi nyt kuulostaa aika ontuvalta perustelusta. Siis että kun osaa vauvoista ei voida helpottaa lääkkeellä, niin ei sitten anneta sitä kenellekään.

Osa koliikista on diagnosoimatonra refluksia, siihen ei särkylääke auta juurikaan.

Silloin kun me mammat olimme vauvoja, itkevää ja ehkä koliikista kärsivää vauvaa hoidettiin antamalla sokerivettä.

Näin teki anoppini, siis lasteni mummo aikanaan.



Siitä on kai tehty joku oikea tutkimus, että siitä voi olla apua. Sokeri ihmiskuntaa vanhempana luonnontuotteena on kuitenkin kohtuullisen vaaraton lääkkeenä, ja varovaisesti annosteltuna.