Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mua niin hävettää

Vierailija
03.06.2012 |

miten tunteesta pääsee yli?



Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

löysin tästä mielestäni tosi inhimillisen oloisesta keskusteluohjelmasta, jossa aiheena tässä jaksossa: Häpeä, syyllisyys ja syyllisyyden tunne http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-051-w.MP4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ben Malinen jo mainittiin. Kolmantena vielä Salme Blomster.

Vierailija
4/6 |
03.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ben Malinen jo mainittiin. Kolmantena vielä Salme Blomster.


Salme Blomster: Musta, valkoinen häpeä

(Ote kirjan takakannesta:

"Tämä kirja auttaa erottamaan väärän syyllisyyden ja häpeän oikeasta ja kutsuu lukijaa vapautumaan turhista taakoista.

Parhaimmillaan häpeäntunne suojelee ihmistä: se auttaa erottamaan oikean ja väärän. Pahimmillaan häpeä sairastuttaa. Persoonallisuuteen syöpynyt häpeä sitoo, jähmettää ajattelun ja käytöksen ja johtaa lopulta henkiseen ja hengelliseen kuolemaan. Häpeäihminen kokee syvää arvottomuutta, jonka vain täydellinen rakkaus pystyy parantamaan.

Kirjan kirjoittaja Salme Blomster on kokenut toimittaja sekä terapeutti ja kouluttaja. Hänen kirjansa käsittelevät monia tunteita, kuten pelkoa ja vihaa.")

Vierailija
5/6 |
03.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kouluttaja Salme Blomster:

Itsensä häpeämisestä voi eheytyä



Kouluttaja kirjailija Salme Blomsterin luennot häpeästä, syyllisyydestä, vihasta, ja anteeksiantamuksesta olivat suosituin Hengen uudistuksen kesäjuhlien yhdeksästä opetuskanavasta Rovaniemellä, aihe kiinnosti liki 500:aa osallistujaa.



Luennoillaan Blomster puhui häpeäihmisestä, jonka koko identtuiteettiä leimaa kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Ihminen kokee häpeää omasta olemassaolosta eikä ole tiedostanut omaa arvoaan ihmisenä. Elämä koetaan vaillinaisena, eivätkä kaikki lahjat ole päässeet esiin, koska koko elämä on tullut jollain tapaa mitätöidyksi. Häpeästa voi kuitenkin eheytyä, vakuuttaa Blomster.



Häpeä syö elämän voimat



Salme Blomsterin mukaan yksittäisen ihmisen elämässä häpeä näkyy monin tavoin itsetunnon alueilla. Häpeäihminen pelkää koko ajan tekevänsä väärin. Hän on ankara itselleen ja vaatii itseltään liikaa, koska hänellä ei ole sisään kirjoitettua tuntoa, että olen ok.



Joukossa häpeäihminen haluaa jäädä taka-alalle ja olla huomaamaton, mutta samalla hän kokee sisimmässään suurta yksinäisyyttä ja kaipuuta yhteyteen., koska uskallus vuorovaikutukseen puuttuu. Hän elää jatkuvassa sisäisessä ristiriidassa ja ahdistuksessa, josta voi kehittyä masennusta ja toivottomuutta.



Häpeäihminen pyrkii miellyttämään muita ja selviämään yksin. Rakkaus on vastavuoroista kauppaa. Hän kokee, ettei ole auttamisen arvoinen.



Häpeäihmisen elämä on ansaitsemista. Elämä on raskasta, koska hän ei ole levossa missään tilanteessa, Blomster hahmotti luennollaan.



Mikä muovaa ihmisestä häpeäihmisen?



Kaikenlainen rakkauden puute. Blomster sanoo pelkistävän lyhyesti.

Pieni lapsi on kokenut, ettei ole tullut täydellisesti hyväksytyksi sellaisena kuin on. Identiteetti vinoutuu, koska teot yhdistetään virheellisesti ihmisen persoonaan, ja lapsi oppii väärällä tavalla häpeämään itseään esim. siitä että on kömpelö, erilainen kuin muut tai ei täytä vanhempien odotuksia. Häpeää olisi paljon vähemmän jos opittaisiin erottamaan teot ja arvo sinällään, Blomster muistuttaa.



Lapsen minuus syntyy vanhempien katseesta



Kelpaamisen tai kelpaamattomuuden tunne lähtee kasvamaan ihmisen sisimpään lapsen ensimmäisinä vuosina, jolloin rakentuvat lapsen identiteetti ja rajat. Blomster kertoo tutkimustietona, että minuus syntyy katsomalla. Sen mukaan lapselle on äärimmäisen tärkeää se, miten häntä katsotaan ja kosketaan tai millainen on lasta puhuttelevan ääni vauvan ensimmäisinä elinkuukausina. Siinä vaiheessa lapsi ei koe olevansa erillinen yksilö, vaan on yhtä kuin hänen äitinsä (elää sympioosossa).



Katsoessaan äitiinsä ja isäänsä lapsi katsoo itseensä. Silloin on äärimmäisen tärkeää se mitä vanhemmista näkyy. Se viestii olenko rakastettu vai epätoivottu, olenko katsottu ja kutsuttu elämään. Kaiken tämän lapsi havaitsee ja sisäistää oman identiteettinsä rakennusaineiksi, blomster kertoo.

Ehdotta hyväksyvä auttaa



Myös rajat ovat oleellinen osa lapsen itsensä rajaamisessa ja käsittämisessä. Sen tajuamisessa, mitä saa tehdä ja mitä ei.



Jos lapsi kokee tunnekylmien vanhempiensa myötä, ettei saa näyttää vihantunteita, hän alkaa tukahduttamaan omia tunteitaan ja mitätöimään omaa elämäänsä. Siinä hän alkaa kokea, ettei minun tarpeet ja tunteet ole tärkeitä. Käynnistyy oman elämän mitätöinti. Kaikki tällainen altistaa häpeäihmisen kasvua.



Kokemus vanhemmista ei välttämättä ole lopullisen peruuttamatonta. Lapsen elämäntie voi aueta toisenlaiseksi vaikkapa vain yhden ihmisen, esim. opettajan isovanhemman tai jonkun muun kautta, jolta lapsi kokee aidon ja ehdoitta hyväksyvän rakkauden, Blomster muistuttaa.



Eheytyminen on kasvuprosessi



Häpeämihmisen on mahdollista eheytyä. Blomster käyttää Raamatun kielikuvaa eheytymisprosessin edellytyksistä; ”Totuutta salaituimpaan saakka”. Totuuteen ja valoon tuleminen ovat kristillisen uskon pohja-ajatuksia, kristitty psykoterapeutti muistuttaa.



Se on koko oman elämisen ja oman minuuden pohja-ajatusten tiedostamista, valoon tulemista. Siinä prosessissa havaitaan, että totuus on jotain sellaista, joka vapauttaa.



Itseäni prosessissa on auttanut myös tietoinen valinta ja päätös. Luotan että aavikon alla on elävän veden virta. Haluan uskoa, että pimeäkin päättyy ja valo koittaa, blomster rohkaisee.



Blomster luottaa myös rukouksen avaavan salattuja teitä kohti eheyttä.



Nähdä itsensä Jumalan silmin



Blomsterin terapiatyössä saama kokemus kertoo, että eheytymisessä häpeäihmisen jumalakuva muuttuu. Se on usein sama kuin käsitys omista vanhemmista. Jumalakuvan muutoksen jälkeen muuttuu myös käsitys omasta itsestä.



Tiedetään, että pelottava, rankaiseva ja etäinen isä muovaa jumalasta samanlaisen.



Koko eheytyminen lähtee ajatuksesta, että pyhä Jumala on ensisijaisesti rakkaus, eikä rakkaus tee lapselle mitään pahaa. Kun tämän sisäistää, kokee samalla, että totuus on vapauttavaa, Blomster ketoo.



Kristillisessä terapiassa armo ja rakkaus, ts. ehdoton hyväksyntä tulee häpeän tilalle ja se oikeasti uudistaa. Minäkuva muuttuu siten, että näkee itsensä Jumalan silmin. Ainutkertaisena, arvokkaana jaehtoja vailla olevan rakkauden kohteena, Blomster vakuuttaa

Vierailija
6/6 |
03.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset