8v "ihastunut" isäpuoleensa? Vaikea ja itselleni hyvin

tapaavat ihastua isäänsä oidipaalivaiheessa, onko se nyt joskus 4-5v tienoilla. Pojat samaten äitiin. Jos tytöllä on jäänyt se vaihe elämättä, mahtaisiko hän läpikäydä sitä nyt jälkikäteen turvalliseksi kokemansa isähahmon kanssa? En tiedä, voisiko olla noin. Jos juttelisit kouluterkkarin kanssa asiasta?

ihan normaalia oireilemista. Oidipus-vaihe jäänyt elämättä siinä kolmi-nelivuotiaana ja tulee nyt vasta.

Yrittäkää kestää te aikuiset, osoittakaa lapselle, että teidän väliinne hän ei pääse, mutta että hän on myös isäpuolensa mielestä ihana ja kaunis ja rakas. Tytärpuolena.

Tuo oidipaalivaihe tuntuu jotenkin liian simppeliltä selitykseltä. Yksi selitys voisi olla myös se, että tyttö on kääntänyt mustasukkaisuuden ja vihan tunteensa muka päälaelleen ja negatiiviset tunteensa kieltääkseen on kehitellyt jotain paisuteltuja positiivisia tunteita. Ehkä hän on kokenut, ettei "saisi" olla vihamielinen (siis vaikka sinä et olisikaan sanonut asiasta mitään) ja uskottelee nyt itselleenkin tykkäävänsä isäpuolesta oikeasti tosi paljon.



Itse palvoin vauva-ikäistä pikkuveljeäni 7-vuotiaana, siis todella PALVOIN. Sain sitä kautta vanhemmilta niin paljon positiivista palautetta. Olen vasta jälkeenopäin, aikuisena, tajunnut, että se veljen jatkuva ihailu ja ihastelu johtuivat itse asiassa siitä, että kielsin ja peittelin sillä mustasukkaisuutta ja kielteisiä tunteita - joita ei kotona oikein voinut näyttää, eivätkä vanhemmat osanneet käsitellä tilannetta minun kannaltani.

on todella sitä, että lapsi kääntää ne sisaruksen syntymästä johtuvat negatiivista palautetta saavat tuntemukset ja tunteiden ilmaukset (mustasukkaisuus, viha) äidin auttamiseksi. Eli ottaa sen roolin jonka vanhemmat hyväksyvät. Varmaan riippuu paljon tilanteesta onko vahingollista lapselle.



AP:n tapauksessa ehkä hakeutuisin ihan vaikka vaan konsultaatioon jonkin ammattilaisen suuntaan. Että miten tähän tilanteeseen voi puuttua.

pidä aikuisten liian vakavasti ottaa, eikä ainakaan tehdä mitään numeroa, se menee ohi. Lapset ihastuvat opettajiin ja idoleihin, se kuuluu asiaan, ja niitä ihastumisen tunteita voi näin harjoitella turvallisesti ilman riskiä, että toinen osapuoli tekisi mitään.



Niin että anna olla, äläkä nolaa lasta.

jos lapsi yrittää pyörittää koko perhettä ikään kuin pikkunaisena. Tai siis onhan tapauksia, että lapsi tunkee tuonkin ikäisenä sänkyyn ja ajaa jomman kumman vanhemman sohvalle nukkumaan tai on muuten (sairaalloisen) mustasukkainen toisesta vanhemmasta. Niin pitäähän vanhempien panna rajat sellaiselle käytökselle, toki hellästi mutta määrätietoisesti. Juurikin osoittaa lapselle että hän ei riko sitä aikuisten suhdetta eikä lapsi määrää aikuisten asioista, vaan hänellä on se oma roolinsa lapsena.

Teidän pitää laittaa rajat niin että käytös pysyy soveliaitten rajojen sisäpuolella.

Mulla oli sama tilanne kun aloin seurustelemaan nykyisen avovaimon kanssa. Tämän silloin 9-vuotias tyttö "ihastui" minuun ja aikoi mennä kanssani naimisiin jne. Halusi aina olla kahdestaan kanssani ilman äitiä ja roikkui kiinni. Se vaihe onneksi meni ohi, mutta tuo oidipaalivaiheen väliin jääminen voisi tosiaan olla järkeenkäypä selitys tuohon. Tässäkin tapauksessa yhteys omaan isään on lähinnä nimellinen.

Jätä se sika

Minunkin, nyt viisi vuotias tyttö, on sanonut menevänsä naimisiin minun mieheni kanssa, mies siis isäpuoli tytölle.

En loukkaantunut tuosta, ymmärrän hyvin että hän rakastaa miestäni, kun oma isänsä ei taida paljoa välittää tytöstä,kun tyttö on isällään...isäpuolensa taas leikkii ja hassuttelee tytön kanssa.