Olenko ainoa joka EI tykkää käydä häissä?

Tylsiä tilaisuuksia ja tekopirteää pakkopullaa. Ei paljon kiinnosta joku aikuisen naisen "päivä prinsessana" ja vielä maksaa siitä (lahjat, matkat, vaatteet..)

Et ole ainoa.

Ei yhtään innosta, en tykkää mistään isommista juhlista. Luonnollisesti itsellänikään ei ollut kuin aivan pienet intiimit maistraattihäät.

Jos tiedän, että niissä on jotain leikkejä tai kilpailuja, en edes mene koko häihin.

Minä kieltäydyn aina kohteliaasti hääkutsuista.

Mentiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. Ravintolaan syömään hyvin ja yöksi miehen kanssa hotelliin. Ihan hyvin meni ilman sitä jumalatonta hössötystäkin.



Eilen taas yhdet häät joissa vihkimisen jälkeen jo alkoi vilkuilla kellosta että koska kehtaisi poistua. Joo ei ole tosiaan pakko mennä enkä kyllä enää menekään.

Tosi läheisen ihmisen häissä on ihan mukava käydä, mutta kyllähän nekin on yleensä enimmäkseen tylsät. Suurin osa ajasta on vaan odottelua....



Odotetaan kirkossa; odotetaan, että se vastaanottotilaisuus alkaa eli kaikki vieraat saapuu; odotetaan, että hääpari saapuu; odotetaan, että ruokailu alkaa; odotetaan että juhlat alkaa (yleensä ne ei ala :O); odotetaan, että typerä ohjelma ja ne leikit loppuu; ja ennen kaikkea, ihan häiden alusta lähtien... odotetaan, että ne loppuu ja pääsee kotiin ;)

jotka haluavat aina olla se keskipiste.

Anoppini on keksinyt keinon jolla pääsee puheenaiheeksi joka häissä ja synttäreillä; hän pyörtyy, tai siis melkein pyörtyy. Johan tulee vipinää ja morsian/päivänsankari jää kakkoseksi.

Kyllä tv:n Satuhäät aina oikeat voittaa. On niissä niihn hulvaton meno. Minä en muuten white trash- häitä pääsisikään näkemään.

Mutta ystävien häihin todellakin menen.



Ei kaikki häät olet samanlaista pakkopullaa, on niitä rennompiakin juhlia. Riippuu varmaan ystäväpiiristä. Olen kyllä ollut ihan kamalissa ylimuodollisissa ja jäykissä hääjuhlissa. Sellaiset ahdistavat ja siksi jätän vähemmän tuttujen häät väliin.

jotka haluavat aina olla se keskipiste.

Anoppini on keksinyt keinon jolla pääsee puheenaiheeksi joka häissä ja synttäreillä; hän pyörtyy, tai siis melkein pyörtyy. Johan tulee vipinää ja morsian/päivänsankari jää kakkoseksi.

:D

Mutta tottakai sitä kohteliaisuudesta menee ihmisten juhlahetkiä todistamaan.



(ja inhoan myös keskipisteenä olemista, joten se vain kommentiksi jollekin yleistäjälle)

Itse menimmekin salaa naimisiin.

Ainakaan jos niissä on jotain mukamas hauskoja leikkejä, jotka kestää ikuisuuden.

Lasten kanssa (siis omien) ne vasta kammottavia ovatkin.



Itse menimme pienessä seremoniassa naimisiin saarella, jonne kutsuttiin vain yhteensä 20 ihmistä ja yövytiiin. Sinnekään ei olisi kenekään ollut pakko tulla.

Mieheni olisi halunnut "satuhäät", itse kieltäydyin.