Ulkomaille sopeutuminen

Missäpäin Irlantia asut, mä tiedän että Dublinissa ainakin asuu paljon nuoria suomalaisia aikuisia, tai jossei paljon niin ainakin jonkun verran.

expatrium.fi ?

Kiitoksia vastauksista.



En turistina istuisi 8-10h hotellissa, enkä istukaan silloin kun olen matkoilla vaikka vain naapurikaupungissa, saati sitten kauempana. Matkoilla menen ja tutkin kaiken...



kai se onkin se jutun juju, että täällä pitäisi elää arkielämää ja että kotiin jään homehtumaan helpommin kuin sinne hotelliin :P



Golfia en ole koskaan ajatellut, ei ole ollut kiinnostusta. En ihan heti tuomitse, mutta pitää miettiä saako välineitä vuokrata (en halua ostaa jos ei olekaan minun lajini) ja pääsisinkö julkisilla kentälle, autoa ei ole käytössä (en ole edes tietoinen, missä olisi kenttä kun en harrasta :)



Niin on vähän alkanut tuntua, että ei edes kannattaisi yrittää edistää työuraa, kun "ei paluumuuttajien ulkomaankomennus ketään kiinnosta", niin kuin se täällä suoraan sanottiin. Eli siltä kannalta on ihan sama, pelaisinko täällä pari vuotta golfia vai väännänkö työhakemuksia. Siksi tämä kova yritykseni tuntuukin hölmöltä.



Joku mainitsi verkko-opinnot. Niitä voisin mielelläni alkaa tekemään! Ja olisi ehkä hyötyä Suomeen palatessa joskus... Se olisi kotona tehtävää tosin.



Vapaaehtoistyötä voisin myös tehdä, oikein mielelläni.



Raskaaksi hankkiutumista joku ehdotti. Sekin on hetkittäin epätoivossa käynyt mielessä, mutta en tiedä onko se mikään ratkaisu.



Kyllä täällä suomalaisia olisi. Ehkä pelkään, että kaikki muut ovat joko töissä tai kotona hoitamassa lapsia ja minä en ole kumpaakaan :(



Pahoittelen "kotirouvien" leimaamista samaan kastiin. Ehkä olen törmännyt vain tietyn tyyppisiin hienostorouviin :D

Ap jatkaa...



Haluaisin että seuraava viikkoni olisi erilainen kuin nämä pari edeltävää kuukautta (jolloin lopetin urheilun ja kaikenlainen aktiivisuuteni väheni :( )



Viikonloppu on mennyt mukavasti kun kävimme päiväreissulla ja muuta yhteistä. Mutta huomenna aamulla, kun mieheni lähtee töihin, tuntuu että tarvitsisin oikean PÄIVÄOHJELMAN, jotta saisin mitään tehtyä. Ehdotuksia? :)

Kerroit ohjanneesi niitä aikaisemmin. Tätä kautta oppisit ehkä paikallisia tapoja, sanastoa, voist saada jonkun ryhmän vedettäväksi tai kuulisit jostain jumppaohjaajien kurssista... Ujuttautuisit siis samoihin piireihin, joista Suomessa lähdit. VOisit saada paikallisia ystäviäkin.



Kelpaako alkajaisiksi?

Valitettava fakta on tosiaan se, että ulkomaan työkokemusta ei pahemmin arvosteta vieläkään. Eli siinä mielessä on tosiaan aika lailla turhaa miettiä nyt uran edistämistä.



Mitä kuitenkin arvostetaan on jatkuva kouluttautuminen (varsinkin jos opinahjo on suomalainen ellei sitten kyseessä ole Harvard tmv). Suosittelen siis pohtimaan ja selvittämään löytyykö mahdollisuuksia tehdä jatko-opintoja verkkopohjaisesti suomalaiseen yliopiston tmv.



On tosiaan lähes sairasta, että 2v:n aukko CV:ssä selityksenä "olin miehen mukana ulkomaankomennuksella" on parempi kuin 2v:n mikälienee työnteko ulkomailla (vaikka se olisikin alaan liittyvää).

Aikaisin ylös ja aamukävelylle. Sen jälkeen suihku, siivousta ja järjestelyä tms. Museoihin, taidenäyttelyihin jne. Opiskelua. Jotain kiinnostavia päiväohjelmia tv:stä. Jumppaan tms.



Hyväntekeväisyys on loistoidea. Järjestöjä riittää.



Voit myös suunnitella teille kahdelle yhteisiä menoja ja tapaamisia.



Opinnot ovat paras idea!



Minä olen tällä hetkellä pitkään sairauslomalla syöpähoitojen takia, joten tiedän tyhjien päivien lamauttavan vaikutuksen. Liikun ja luen paljon, tapaan ystäviäni, shoppaan, käyn museoissa jne. Silti päivät tuntuvat joskus todella pitkiltä.



Toivottavasti löydät päivääsi paljon sisältöä. :)

Ok, uusi arki alkaa heti huomenna :)



Jumppaan voisin mennä jo fyysisen ja psyykkisen kunnon takia, ehkä katsoa ajan kanssa poikiiko siitä enemmän kuin harrastus. Nyt tarvitsen edes harrastuksen :)



Kiitoksia rekrytoijalle, joka muistutti että ehkä mun ei kannata istua kotona kirjoittamassa työhakemuksia ja stressata työkokemuksen saamisesta.



Herään huomenna aikaisin, käyn pienen kävelyn. Syön aamiaisen ja lähden joko museoon tai isoon puutarhaan kiertelemään. Syön lounaan ulkona. Siinä menisi puoli päivää.



Sitten otan tehtäväkseni selvittää verkko-opintojen mahdollisuudet ja paikalliset vapaaehtoistyön kuviot. Ehkä otan yhteyttä myös suomalaiseen yhteisöön jos on jotain tapahtumia tai kursseja tulossa.

Minun sormeni syyhyaisivat oppia tekemaan Aran villapuseron.

Kiva etta ollaan voitu olla apuna, kuulostat jo paljon aurinkoisemmalta.

Mita jos lounaan jalkeen shoppailisit muutaman kivan asun niihin yhteisiin iltamenoihin?

olette olleet avuksi :) Pari päivää sitten tuntui, että täällä minä tuhlaan elämääni ja "ura" menee pilalle, ja ahdistuneena ajattelin vain tuota.



Mutta tämäkin päivä on elämistä varten, teen sen minkä voin :)



Neulomisesta on vierähtänyt yli kymmenen vuotta... mutta nythän minulla olisi aikaa opetella :)

Open University on brittien avoin yliopisto, mutta toiminee Irlannistakin käsin. Valtavasti kursseja ja helppo suorittaa netissä. Ja paikallisten opistojen kieli- ja taitokursseja suosittelisin minäkin.



Irlannissa on varmaan myös kaikenlaisia expat-naisten verkostoja (ei siis pelkästään suomalaisten), sieltä voisit saada mielenkiintoista seuraa eikä ehkä niin kotiäiti/ura-painoitteistakaan? Ja käytännön kielitaitokin kohenisi!



Vapaaehtoistyö olisi aina hyödyksi ainakin oman mielihyvän kannalta, ja toisin kuin tuo ylläoleva rekrytoija, mä kyllä suosittelisin vaikka lyhyiden toimistokeikkojen hakemista temppifirmojen kautta; ei ehkä edistä uraa, mutta voisit saada tuntumaa paikallisiin työmarkkinoihin, mielekästä tekemistä ja ehkä kavereitakin. Itse kun vaihdoin täällä asuinmaassani Englannissa uraa, aloitin aika simppeleillä konttorihommilla, ja pikkuhiljaa ne poikivat fiksumpia oman alan duuneja. Täysin kokematonta ulkkaria kun ei helposti vakiduuniin ainakaan täällä oteta, jos ei ole paikallisia suosituksia. Vapaaehtoistyöstä niitä suositteiljotakin muuten saisi.



Onnea matkaan ja tehokasta maanantaita! :)

suomalaisia tms kotirouvia. urheilet, menet kielikursseille, teet kaikkea sitä, mitä et töissäkäydessäsi voinut tehdä.

ulkoile, lue, harrasta jotain kotona (jos kielitaidon puute estää ohjatut harrastukset)... Onhan se työttömyys tylsää olipa ulkomailla tai Suomessa mutta eiköhän sitä kestäkin jos pakko on.

Yritän selvittää myös paikalliset mahdollisuudet ja tuon brittien avoimen yliopiston.



Ehkä paras olisi keskittyä tähän päivään eikä miettiä onko tästä hyötyä tulevaisuuteen. Tai ehkä vähän, mutta ei ottaa siitä liikaa stressiä ja ahdistusta itselleni.



Tänne palstalle en huomenna tule :D Ehkä loppuviikosta voin raportoida, onko mieliala muuttunut.

tai vapaaehtoistoimintaan. Mars, mars

No ei vaan, toivottavasti sinua ja perhettäsi ei kohdella uudessa maassa yhtä huonosti kuin Suomessa ulkomaalaisia kohdellaan.

mihin tää nyt liittyy?

sitten ei välttämättä heti saa kontaktia paikallisiin.



Miehen työn kautta voisi kuvitella, että yhteisillä illallisilla tutustuisit paikallisiin rouviin, mutta siinäkin tietty auttaisi, että itselläkin olisi lapsi.

Monella alalla vaaditaan lisäkoulutus esim hoitsuilla että pitää tutkintoa jatkaa ikäänkuin lupa työskennellä muussa maassa.Jos miehesi on ulkomaalainen ja olette naimisissa,luulisi töiden ym.asioiden olevan sulle suht helppoja.Itse ainakin toivon just että kun menen naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa,jo se fakta,helpottaa sopeutumista.

ensimmäisellä kerralla ollut lapsia. Silloin menin Ranskan kulttuurikeskukseen opiskelemaan kieltä 5 päivänä viikossa, kävin kuntosalilla aina sen jälkeen, kirjoittelin lehtijuttuja ko. maasta ja myin niitä freelancerina.

Maassa oli myös kamalasti erilaisia naisten verkostoja kuten American women, mutta en ehtinyt osallistua niihin muilta toiminnoilta. Selvitä siis niitä. Et ole ainoa yksin oleva ulkomaalainen.

aina vaan kahville pyytämään, kun ajatteli, että mun täytyy olla sellainen tylsistynyt hienostorouva. laskin sen kotiini enkä ole vielä pois päästänyt.