Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaille sopeutuminen
25.05.2012 |
Ulkomaille sopeutuminen on varmasti kaikissa tilanteissa raskasta. Muutimme vuoden alussa miehen työn perässä. Minulle vaan ei löydy töitä, päivät menevät kuin sumussa. Lapsia ei ole. Mitä keksisin?
Kommentit (50)
itse sopeuduin hyvin keski-eurooppalaiseen pikkukaupunkiin, vaikkei töitä aluksi ollutkaan melkein vuoteen ja lapsikin oli koulussa päivät.
Kuljeskelin ympäriinsä kameran kanssa, aloin pitämään (suljettua) blogia tutuille, kuntoilin, opettelin kokkaamaan monia uusia ruokia ja kokeilin paljon paikallisia reseptejä ja ruoka-aineita, tein vaatteita, maalasin. Ostin itseopiskeluun tarkoitetun kielikurssin mikä toi myös tekemistä. Kotityötkin tuli hoidettua tosi särmästi :)
Aluksi paikalliset tutut olivat miehen työkavereita + heidän puolisoitaan, kun sain töitä tutustuin itsekin uusiin ihmisiin.
En valitettavasti oikein osaa antaa mitään sen konkreettisempia neuvoja, kun itse olen viihtynyt ja päiviin löytyi tekemistä ennen töitäkin. Johonkin se aika vaan meni puuhastellessa, nyt kun on töitä tuntuu ettei ehdi tehdä mitään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään muita suomalaisia. tuntuu että en sopeutuisi kotirouvien kerhoonkaan, luulen että kaikilla on pieniä lapsia.
Alussa teinkin kaikkea ja tutustuin uusiin paikkoihin, nyt on varmaan alkanut masentaa kun en saanut töitä niin nopeasti kuin toivoin.
epätoivoinen, monet päivät roikun vain netissä ja AV:lla! :(((
En tunne ketään muita suomalaisia. tuntuu että en sopeutuisi kotirouvien kerhoonkaan, luulen että kaikilla on pieniä lapsia.
Alussa teinkin kaikkea ja tutustuin uusiin paikkoihin, nyt on varmaan alkanut masentaa kun en saanut töitä niin nopeasti kuin toivoin.
Eli nko mitään. Mitä voisit tehdä ammattisi eteen ilman ulkopuolista työnantajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaille sopeutuminen on varmasti kaikissa tilanteissa raskasta. Muutimme vuoden alussa miehen työn perässä. Minulle vaan ei löydy töitä, päivät menevät kuin sumussa. Lapsia ei ole. Mitä keksisin?
Voisit saada parempia vinkkeja kun "ulkomaat" on niin iso alue.
Kertomalla asuinmaasi saisit parempia vinkkeja - ulkomaat on liian laaja kasite.
Ala kuitenkaan tuhoa avioliittoasi ihan kevein perustein tyyliin "kun on niin tylsaa". Oletettavasti olet vastuullinen aikuinen ihminen, etka teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja sehän tässä "hävettää", etten voi vedota kielitaidottomuuteenkaan, en osaa täydellisesti eli akateemiset oman alan työt ilmeisesti liian haastavia kun en pääse mihinkään.
Suomessa olen ohjannut jumppaa, mutta nyt se tuntuu hankalalta.
En kai tuhoa avioliittoani, ellei mies sitten kyllästy kun makoilen vain kotona ja hän käy liikelounailla ja kissanristijäisissä myös iltaisin.
...ja sehän tässä "hävettää", etten voi vedota kielitaidottomuuteenkaan, en osaa täydellisesti eli akateemiset oman alan työt ilmeisesti liian haastavia kun en pääse mihinkään. Suomessa olen ohjannut jumppaa, mutta nyt se tuntuu hankalalta. En kai tuhoa avioliittoani, ellei mies sitten kyllästy kun makoilen vain kotona ja hän käy liikelounailla ja kissanristijäisissä myös iltaisin.
kutsutaan vaimot mukaan. Mina etsisin lahimman paikan missa voisin kohentaa kielitaitoani.
Suurin pulmasi nayttaa olevan se etta sinulla ei ole "aikataulua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin rytmi olisi saatava. Aluksi sainkin käytyä jumpassa, lenkillä ja joogassa, mutta se aloi tuntua turhanpäiväiseltä, eikä siihen kulu kuin pari tuntia. Liikunta on siis jäänyt :(
On kutsuttu välillä mukaan miehen työjuttuihin, mutta en koe olevani mikään "edustusrouva" enemmänkin maanläheinen tyyppi. Ja jos illalla myöhään onkin joku meno, olen päivässä sen 8-10h yksin kuitenkin.
En tiedä, alko koko kirjoitus tuntua hienostorouvan herneeltä patjan alla, mutta en koe olevani sellainen.
...ja sehän tässä "hävettää", etten voi vedota kielitaidottomuuteenkaan, en osaa täydellisesti eli akateemiset oman alan työt ilmeisesti liian haastavia kun en pääse mihinkään.
Suomessa olen ohjannut jumppaa, mutta nyt se tuntuu hankalalta.
En kai tuhoa avioliittoani, ellei mies sitten kyllästy kun makoilen vain kotona ja hän käy liikelounailla ja kissanristijäisissä myös iltaisin.
Irlanti!
Itse varmaan lenkkeilisin ja retkeilisin niin paljon kuin sielu sietaa. ;) Historiallisia kohteita, maaseutua, kirjallisuutta, musiikkia, kuvataidetta. Rakastan Irlantia, mutta ainahan se pysyva asuminen on tietenkin om ajuttunsa. Ehdottomasti kuitenkin kayttaisin ainutlaatuisen tilaisuuden saada tutustua tuohon tarunhohtoiseen maahan ja sen todelliseen arkeen niin hyvin kuin osaisin. Iiri on kiinnostanut jo kauan, samoin kaikki keltteihin liittyva. Netti on todella hyva liittolainen monessa suhteessa alkuun paasemiseen. Auttamiseenkin varmaan tarjoutuu tilaisuuksia, Irlantihan on myos talouskriisissa ja avuntarvitsijoita loytyy.
Nuo nyt aluksi. On kuitenkin varmaan luonnekysymys, mista pitaa.
Oletko lukenut Marika Burtonin kirjan "Ihana Irlantini" hanen Irlanti-vuosistaan?
http://www.bookcrossing.com/journal/10025892/
Jos teos ei loydy ihan helposti, ohessa Marika Burtonin nykyinen sivusto ja yhteystiedot:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin rytmi olisi saatava. Aluksi sainkin käytyä jumpassa, lenkillä ja joogassa, mutta se aloi tuntua turhanpäiväiseltä, eikä siihen kulu kuin pari tuntia. Liikunta on siis jäänyt :( On kutsuttu välillä mukaan miehen työjuttuihin, mutta en koe olevani mikään "edustusrouva" enemmänkin maanläheinen tyyppi. Ja jos illalla myöhään onkin joku meno, olen päivässä sen 8-10h yksin kuitenkin. En tiedä, alko koko kirjoitus tuntua hienostorouvan herneeltä patjan alla, mutta en koe olevani sellainen.
Tekemisen puute. Paikallisesta Community Collegesta loysin avun, olen kaynyt keittokursseja (kiinalaista ruokaa kadesta pitaen), digikamera kurssin ja fossiilinmetsastys retken. Ei ole kallistakaan, alle satasella oppii uuden taidon.
Mites jos vaikka ottaisitte koiranpennun ja sulle jäis sen hoito ja koulutus? Voisit vaikka mennä sen kanssa pentukurssille, silloin väkisinkin tekisit tuttavuuksia.
Jos tuo ei onnistu niin mitäs jos alat tekemään vapaaehtoistyötä? Siellä varmasti on kuitenkin jotain tarjolla mihin voisit mennä, kieli kun ei tunnu olevan ongelmana.
Kuulostaa vähän siltä että olet jo valmiiksi allapäin ja asenteella "mikään ei tule onnistumaan", mutta usko pois että noin ei sulle mitään kivaa edes tule tapahtumaan. Yritä korjata asennettasi ja ala miettiä että mistä nauttisit. Ota kontaktia ihmisiin, varmasti saat muutaman uuden ystävän.
Tsemppiä sinne :)
-Ulkomamma Hollannista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia vastauksista.
Ehkä odotin liikaa työllistymismahdollisuuksiltani, ja otin paineita "uran" edistämisestä. Työnhakukin vie aikaa siltä, että tekisin mukavia asioita ja kai ne lukuisat pettymykset ovat nyt syöneet itsekunnioitukseni.
Mietin jo, pitäisikö etsiä jotain koulutusta vastaamatonta duunarityötä, jossa kielikään ei olisi este, mutta luultavasti turhautuisin eikä se CV:tä koristaisi.
Kai minulla on vähän huono omatunto tästä tilanteesta, tuntuisi väärältä huvitella päivät kun mies on töissä. Vaikka ei tämä kärsiminenkään ketään auta.
minusta tuollaisella asenteella " ei niistä kotirouvista taida olla mulle kaveriksi" jää varmasti yksin. Aikamoiseksi massaksi niputat naiset ,voi pyhä yksinkertaisuus.. Kyllä meitä on joka lähtöön,yksilöitähän tässä ollaan ja jokaisella omat mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa,sääli,jos ajattelet,että kukaan ei ole tutustumisen arvoinen..
Täällä meidän kohdekaupungissamme olen tutustunut ja ystävystynyt useiden lapsettomien - tai jo lapsensa maailmalle saattaneiden naisten kanssa,rikkaus elämässä on mielenkiintoiset ihmiset!
ps.verkossa voi tehdä järkevääkin,esim. suorittaa lukuisiin Suomalaisiin yliopistoihin verkko-opintoja.
Varmasti sielläkin maassa tarvitaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Sitä kautta tutustut paikallisiin ihmisiin, saat itsellesi tekemistä ja pääset paremmin sisään maan tapoihin. Ja koet itsesi tarpeelliseksi!
Irlanti on golfarin unelma pelitaitoihin katsomatta.
M43
niin istuisitko hotellissa 8-10 tuntia paivassa?
Tuo "uran" luominenkin voi olla ihan yhta tyhjan kanssa kun Suomeen palaajien ulkomaankokemus ei ketaan kiinnosta.
Mutta mä asun Kaliforniassa, että jos joku sattuisi tietämään että mistä täältä niitä muita tylsistyneitä suomalaisia kotirouvia sattuisi löytymään?! Yhteen olen törmännyt, mut ei se ollu tylsistynyt tai lapseton, tarvitsisin sellaisen ihmisen jolla olis aikaa käydä kahvilla tai shoppailemassa joka viikko.
Sinäkö olet se "ulkosuomalainen ihmettelee"?
On sulla aikaa!