REKRYTOIJAT! Sanoka nyt sitten s...na miksi hyvinkoulutettukaan ei kelpaa töihin!?

Mun työnantajan firmassa on tarjolla monenlaisia tehtäviä - monia jopa noille kympin suorittajatytöille, ei kaikissa töissä tarvita paineensietokykyä. Joissakin tarvitaan vaan pikkutarkkaa nipottamista klo 8-16 välillä. :=D

töitten tekemiseen ei juurikaan vaikuta tutkinnot vaan ihan muut asiat.



On osoittautunut, että useimmiten sellaiset ihmiset jotka ovat viihtyneet ja menestyneet koulussa oikein hyvin eivät pysty ollenkaan tekemään sellaisia työtehtäviä joita työmaailmassa vaaditaan.



Ihan on omakohtaista kokemustakin sellaisista työtovereista joilla on hyvät tutkinnot ja arvosanat mutta kaikki aika menee teorioitten pyörittämiseen eikä valmista vaan kertakaikkiaan tule millään eikä mistään.



Paineensietokyvystä en sanoisi juuri mitään, mutta vaatimukset on työelämässä aivan erilaiset kuin kouluissa ja yliopistossa.



Työelämässä pitää oikeasti osata se työ, koulussa riittää kun osaa pohtia sen tekemistä eri katsantokannoista..

Työelämässä pitää oikeasti osata se työ, koulussa riittää kun osaa pohtia sen tekemistä eri katsantokannoista..

Eli työnantaja haluaa mitään kyseenalaistamattoman robotin, joka tottelee kiltisti työnantajan käskyä.

Työelämässä pitää oikeasti osata se työ, koulussa riittää kun osaa pohtia sen tekemistä eri katsantokannoista..

Eli työnantaja haluaa mitään kyseenalaistamattoman robotin, joka tottelee kiltisti työnantajan käskyä.

Kyllä, työnantajan käskyjä pitää totella. Monissa töissä robottimainen suorittaminen on kaiken a ja o, mutta ei kaikissa. Kumma, kun ette ymmärrä, että töitä on monenlaisia, töillä on monenlainen luonne. Kaikki työt eivät ole samanlaisia.

yliopistossa menestyin erinomaisesti, työelämä ollut yhtä pätkätyötä kymmenen vuotta. Nyt hain jatko-opiskelijaksi...yliopisto on näemmä mun paikka, jos siellä tällaista osaamista arvostetaan. :)

ne jotka menestyneet hyvin koulussa ovat liian "täydellisyyteen" tähtääviä. Ja nyt puhun niistä ns. "10-tytöistä". Ja tämä johtaa siihen, että:



a) Halutaan tietää kaikki ja aina kysytään miten menee ja meneekö nyt varmasti näin jne. sen sijaan että tartuttaisiin toimeen ja uskallettaisiin itse tehdä sitä työtä, varsinkin kun arvosanojen (ja joskus työkokemuksenkin) perusteella se työ pitäisi osata. Ja toki apua saa ja pitää kysyä, mutta ei olla koko ajan kysymässä ja sitten vielä päälle varmistuttamassa "onhan tää nyt hyvä?".



b) Ei kestetä ns. epävarmuutta, eli sitä ettei olla sen tilanteen herroja. Joskus on tilanteita missä pitää kohtada asiakas tai yhteistyökumppani ja koittaa viilata jotain juttua. Noihin tilanteisiin ei mennä valmiin vuorosanalistan kanssa, vaan pitää ottaa se tilanne haltuun ja neuvotella ja pärjätä. Vaikka osaisi kaiken maailman kokoustektiikat ulkoa ja olisi puhuttavat asiat perinpohjin selvittänyt, niin se ei ratkaise asiaa. Pitää olla ns. pelisilmää ja ehkä tietynlaista rohkeuttakin ehdottaa jotain sellaista mitä kukaan ei osaa odottaa jne.



c) Sellainen ns. maalaisjärki on tärkeämpää kuin liian teoreettinen äly. Moni sellainen suorittaja ihminen on myös kirjaimellisesti suorittaja, eli aika kuiva ihmisenä. Tiimiin halutaan yleensä sellainen henkilö, joka antaa jotain siihen. Eli selainen joka tulee ja tuo oman itsensä ja panoksensa sen sijaan että epävarmasti kyselee muilta olisko tää hyvä juttu. Lisäksi moni suorittaja odottaa käskyjä ns. ylemmiltä tahoilta, olkoon sitten opettaja, pomo tai työkaveri. Tuollaisen henkilön lähettäminen messuille tmv. on riski, koska siellä pitää saada se homma rullaamaan, vaikka kaikki ei menisi niinkuin pitäisi vaan tulee vastoinkäymisiä esim. tekniikan kanssa. Homma pitää ottaa haltuun, ei soitella muille mitä mä nyt teen.

joita rekrytoijilla on. Se että ihmisellä on kaksi korkeakoulututkintoa ei tarkoita, että hän olisi epäkäytännöllinen teoreetikko tai jotain muuta noista luettelemistanne asioista, jotka katsotte hakijalle viaksi. Aika mustavalkoista tehdä sellaisia päätelmiä.



Tunnen monia kaksi tutkintoa suorittaneita ja aivan normaaleja ihmisiä ja työntekijöitä ovat.



Hankkiutukaa rekrytoija eroon ennakkoluuloistanne! Pätee moneen muuhunkin asiaan. Voitte jopa onnistua paremmin työssänne kun vapaudutte niistä.

Kun kerran haukutte kahden korkeakoulututkinnon ihmiset osaamattomiksi painetta kestämättömiksi näennäissuorittajiksi.

Rekrytointi on nykyään täyttä pelleilyä. Firmat syytävät rahaa siihen että joku rekrytoija keksii mahdollisimman kummallisen tekosyyn sille että tehtävään valitaan joku muu kuin papereiden perusteella paras. Ainakaan omassa työpaikassani en ole ikinä nähnyt että tuollaisella vähemmän koulutetulla joka tehtävään valitaan olisi oikeasti jotakin sellaisia työelämätaitoja jotka kompensoisivat hänen asiaosaamattomuuttaan.

mutta työelämässä ainoa tapa ansaita palkkansa on saada jotain valmista tehtyä. Jotain sellaista joka on myyty tai saadaan myytyä.



Kaikenlaiset pohdinnat ja teoriat ei tuo liikevaihtoa eikä siten myöskään rahaa firman kassaan.



Itse teen it alalla töitä eikä se tosiaankaan ole kyseenalaistamattoman robotin työtä. Pikemminkin päinvastoin, eli kaikkea pitää kyseenalaistaa ja keksiä että saadaan valmista kohtuullisessa ajassa.



Tälle alalle on erittäin tyypillistä, että on olemassa hyvin koulutettuja ihmisiä, joilla on kaikki teoreettinen osaaminen näistä asioista mutta eivät silti kykene saamaan valmista softaa aikaiseksi.

Kun kerran haukutte kahden korkeakoulututkinnon ihmiset osaamattomiksi painetta kestämättömiksi näennäissuorittajiksi.

Rekrytointi on nykyään täyttä pelleilyä. Firmat syytävät rahaa siihen että joku rekrytoija keksii mahdollisimman kummallisen tekosyyn sille että tehtävään valitaan joku muu kuin papereiden perusteella paras. Ainakaan omassa työpaikassani en ole ikinä nähnyt että tuollaisella vähemmän koulutetulla joka tehtävään valitaan olisi oikeasti jotakin sellaisia työelämätaitoja jotka kompensoisivat hänen asiaosaamattomuuttaan.

Vastaukseksi ei riitä, että sinä tunnet muutaman tällaisen ihmisen.

Jos ihmisellä on vaikkapa kaupallisen alan tutkinto ja sitten esimerkiksi ohjelmistoalan tutkinto niin miksi hän olisi jotenkin aikaansaamattomampi kuin joku toinen, jolla on vain toinen noista? Osoittaa melkoista tietämättömyyttä väittää, että opiskelu tekisi sellaiseksi. Onko ihan outo ajatus, että joku voi haluta kehittää osaamistaan?

Tälle alalle on erittäin tyypillistä, että on olemassa hyvin koulutettuja ihmisiä, joilla on kaikki teoreettinen osaaminen näistä asioista mutta eivät silti kykene saamaan valmista softaa aikaiseksi.

Rekrytointi on nykyään täyttä pelleilyä. Firmat syytävät rahaa siihen että joku rekrytoija keksii mahdollisimman kummallisen tekosyyn sille että tehtävään valitaan joku muu kuin papereiden perusteella paras. Ainakaan omassa työpaikassani en ole ikinä nähnyt että tuollaisella vähemmän koulutetulla joka tehtävään valitaan olisi oikeasti jotakin sellaisia työelämätaitoja jotka kompensoisivat hänen asiaosaamattomuuttaan.

siellä et välttämättä pääse koskaan koulutusta vastaavaan töihin ja voit loppuikäsi pyöriä työpaikkaa esimässä tai tyytyä matalapalkkahommiin.



Lue sellainen kirja kuin barbara ehrenreich'in petetty keskiluokka.



Kammottava tarina siitä, kun toimittaja yrittää peiteidentiteetillä hakea koulutusta vastaavaa työtä. Kirjan maailmaan verrattuna meillä on asiat vielä hyvin, mutta selvästi suuntaus on sama. Syyt siihen, miksi joku työllistyy ja toinen ei, eivät selvinneet ton kirjan kirjoittajallekaan.



Mut yksi on varmaa: suhteet jylläävät

tuleeko nykyään rekryfirmojen ja psykotestien aikana suhteessa yhtään enempää onnistuineita rekrytointeja kuin silloin, kun firmat otti itsevat työntekijät ilman välikäsiä ja höpöhöpö-testejä. Veikkaan että ei.

Olen itsekin periaatteessa sitä mieltä ettei koulutus ole pääasia ja että kouluttamatonkin voi olla se paras mahdollinen työntekijä, mutta käytännössä noin ei tapahdu.



Yleensä kouluttamattomalla joka saa paikan ohi paremmin koulutettujen on suurin ansio harvinainen röyhkeys ja narsismi sekä se että pärjää työelämässä kun osaa teetättää omat hommansa muilla itse lusmuillessaan. Erityisen yleisiä tällaiset valinnat ovat silloin kun työnhaussa käytetään rekrytointifirmaa.

Noin karkeana yleistyksenä sanoisin, että saatat olla ylikoulutettu. Rekrytoijalla tulee herkästi olo, että tuskin viihdyt tarjolla olevassa työpaikassa pitkään.



Lisäksi olennaista on työkokemus. Oman vuosikurssini opiskelijakavereista moni ajautui 1990-luvun alun lamassa opiskelemaan tosi pitkään, koska töitä ei alalla ollut tarjolla. Tutkintoja oli niin maan perheleellisesti, mutta ei juuri lainkaan alan työkokemusta. Ja rekrytoijia taas ei akateemiset saavutukset niinkään kiinnosta, enemmän arvostettaisiin rautaista ammattitaitoa (olen siis tiedotusopin maisteri ja toimittaja).



Mutta toisilla aloilla taas tutkinnot ovat tärkeämpiä. Silti: työkokemustakin pitäisi olla.



Minä en ikinä arvioisi kahden tutkinnon haltijaa näennäissuorittajaksi. Kyllä tutkintojen teko vaatii ahkeruutta ja suorituskykyä - mutta kuten sanottua, se ei silti välttämättä ole juuri sitä, mitä ko. rekrytoija hakee nimenomaiseen työtehtävään.



Älä ap luovuta!

ja kesken jääneet datanomiopinnot. Mulla on ollut vakiduuni viimeiset 13v, olen välillä vaihtanut työpaikkaa sujuvasti ja yt-neuvotteluissakin on tullut kenkää vain yhdesti, silloin yhdeksästä jäi paikalle enää yksi, joten papereista se ei ollut kiinni.Pitää olla sellainen joka hoitaa hommansa ja koko ajan opettelee uutta ja itse ainakin olen aikaa sitten opetellut "myymään" itseni työhaastattelussa, eli turha vaatimattomuus pois. Jos tiedät olevasi hyvä työssäsi niin se pitää myös kertoa.

Itse olen sairaanhoitaja amk ja yhden mielenkiintoisen asian olen huomannut. Vaikka alalla on pulaa hoitajista, niin kaikki ei silti kelpaa. Valmistuneissa hoitajissa kun on aina sellaisia paperinpyörittäjiä ja pikku hoitotieteilijöitä seassa. Teoriaa jauhetaan koko ajan ja hoitosuunnitelmia pyöritellään, mutta käytännön asiat ei vaan onnistu ja homma seisoo. Hoitoala vaatii nimenomaan ihmistä, joka osaa toimia käytännössä, eikä jauhaa paskaa kansliassa. Sitten kun huomataan että tyyppi ei oikeasti kykene käytännön töihin, niin sanahan siitä leviää ja mikään toinen osastokaan ei mielellään ota sijaisuuksiin tällaista henkilöä.

Hyvillä papereilla voi saada erittäin hyvän työntekijän tai sitten ei. Samoin huonoilla papereilla.



Oma kokemukseni työelämästä on se, että rekrytoijia on helppo sumuttaa. Ne on juuri näitä "dynaamisia tekijöitä", jotka puhuvat suut silmät täyteen soopaa. Rekrytoijat ja johtajat ovat aivan häikäistyneitä, mutta he eivät ehkä pääse näkemään todellisuutta - tai se todellisuus paljastuu heille viiveellä.



Tällaisia "dynaamisia tekijöitä" on ollut työtovereinani. Heillä on yleensä suuret puheet, mutta hyvin pienet teot. Lisäksi he yleensä laittavat, jos ovat sellaisessa asemassa, "tylsät suorittajat" tekemään työn puolestaan. Jos dynaaminen tekijä saa jatkaa valituksista huolimatta työssään, lähtee lopulta tylsä suorittaja toiseen työpaikkaan ja mitä jää edelliselle työnantajalle käteen: juuri sitä mitä hän halusikin.

kuuntelin radiosta kun toimittaja puhui jostain tutkimuksesta, jossa todettiin että koulun ohella työskentelevät yleensä työllistyivät heti, mutta parhaimmilla arvosanoilla/lopputyöllä valmistuneet keskimäärin vasta 5 (?) vuoden päästä.



Itse en ole työpaikkaa vaihtanut, mutta asiakkaita sitäkin enemmän ja asiakkaille joutuu vakuuttelemaan omaa osaamistaan jotta keikka tulisi.