Mä vihaan mun lapsia :(

Kuulostaa, ettet ap saa koskaan "vetää henkeä" noiden lasten kanssa. Luulen, että jos saisit joskus parin päivän lepotauon, voisit miettiä noita tilanteita rauhassa ja saisit niistä paremman otteen. Nyt selvästi vaan reagoit siihen, mitä lapset tekee, etkä ohjaa ja ennakoi heitä tekemään kuten sinä haluat.



Meillä on esikoinen superhelppo, kuopus on toista maata. Esikoisen kanssa pärjää humaanilla ja humoristisella otteella, kuopuksen kanssa käytössä on koirankoulutusmeininki selkeine käskyineen ja välittömine syy-seuraussuhteineen. Jos meillä ois esikoinen ollut näin vahvatahtoinen, en varmaan ois saanut hänestä otetta, koska en ois vaan uskaltanut olla riittävän jämäkkä.

Ootko kotiäiti? Jos, niin ala ainakin suunnittelemaan töihin menoa ja lapset kipin kapin syksyllä hoitoon.



Olet tosiaan varmasti ihan yliväsynyt ja joutunut tavallaan kierteeseen että aamulla jo on valmiiksi vähän kireänä lapsiin ja siitä se seuraavan päivän oravanpyörä onkin valmis.



Tiukka kuri päälle ja säännöt. Tietenkin sun lapset on vielä aika pieniä että sen mukaan pitää mennä sääntöinen mutta kuitenkin.



Ja tarkat nukkumaan menoajat yms.

perhesurmat kehittyy. Tällaistako niiden perheiden elämä on ennen kun käämi palaa lopullisesti.



Ilmoitit jo otsikossa vihaavasi lapsiasi.



Ette jumalauta voi olla noin nössöjä että 5 v vie teitä kun litran mittaa ja 3 v perässä.



Ottakaa johto perheessä te aikuiset.

..Että miten lapset saavat tuollaisen vallan kotonaan??

Se "perse" pyyhitään paskalla käynnin jälkeen ja PISTE! Jos ei mukelo sitä itse pyyhi niin sitten sinä, tai miehesi, pyyhitte ja PISTE.

Ja jos tapana käydä pesulla ison hädän jälk niin sitten pesulle ja PISTE. Ja kaikkeen tuohon ei 15min kauempaa aikaa laiteta.

Ei TOD mitään paskaisella pyyhkimättömällä perällä juoksentelua pitkin kotia, tsiisus sentään:/

Ja iltatouhut aloitetaan ajoissa ja toistetaan rutiininomaisesti joka ikinen ilta, poikkeusillat asia erikseen mutta pääsääntöisesti rutiininomaisesti ja PISTE.

Rutiinit tuovat lapsille turvaa, vaikka ne aikuisista niin tylsiä olisikin.

Klo20 ollaan punkassa, luetaan iltasatu ja nukkumaan, huoneessa hiljaisuus viim klo21.

Kokonaan toinen tarina tuo miksi heräilevät öisin, ei kuulosta sekään normaalilta tuon ikäisten kyseessä ollessa ja ainakaan se illan show ei asiaa helpota, päinvastoin!

Ryhtiä, tiukkuutta, kuria, rutiineja, toistoa! niiden myötä koittaa se auvo että voi ottaa huomattavastikin löysemmin ja venyttää liekaa tarvittaesssa, mutta ei vielä tuon ikäisten kohdalla ainakaan jos ovat jo tottuneet tuohon "lapsi pompottaa meillä aikuista"-showhun.

-Äitix2-

Kuulostaa, ettet ap saa koskaan "vetää henkeä" noiden lasten kanssa. Luulen, että jos saisit joskus parin päivän lepotauon, voisit miettiä noita tilanteita rauhassa ja saisit niistä paremman otteen. Nyt selvästi vaan reagoit siihen, mitä lapset tekee, etkä ohjaa ja ennakoi heitä tekemään kuten sinä haluat.

Meillä on esikoinen superhelppo, kuopus on toista maata. Esikoisen kanssa pärjää humaanilla ja humoristisella otteella, kuopuksen kanssa käytössä on koirankoulutusmeininki selkeine käskyineen ja välittömine syy-seuraussuhteineen. Jos meillä ois esikoinen ollut näin vahvatahtoinen, en varmaan ois saanut hänestä otetta, koska en ois vaan uskaltanut olla riittävän jämäkkä.

Juuri illalla puhuin miehelle, miten tilanne on ihan luisunut käsistä ja reagoidaan siihen mitä tapahtuu, eikä suinkaan hallita tilannetta etukäteen. Musta tuntuu, ettei mulla ole ikinä aikaa ajatella, mitkä olisi hyvät rangaistukset, mikä marssijärjestys ja mikä toimisi parhaiten. Syöksyn vaan kiireellä aamulla töihin, töistä kotiin ja yritän pitää kaikki kasassa.

Mä en ehdi ollenkaan ajatella, miten mun kannattaisi toimia missäkin tilanteessa.

Nuoremman kanssa pärjää (uhmasta huolimatta) huumorilla ja tiukalla katseella. Isommalle ei voi antaa _yhtään_ löysää. Mun mielestä mies antaa liikaa periksi ja odottaa, että minä komennan isompaa. Eilinenkin läht siitä, että mies meni pyyhkimään, 5 veelle ei kelvannut - ja mies tulee pois. Minä huudan makkarista, että ei toedllakaan pompotella noin ja sait avun ota se vastaan. Minusta miehen olsi pitänyt vaan pyyhkiä se takapuoli ja sillä hyvä. Mutta hän laahustelee edestakaisin vessan ja makkarin väliä ja odottaa, että minä annan käskyt :( Ei kai tuollaisen jääräpään kanssa muuta tarvita siihe, että sota on päällä :(

Mies on kyllä ihana ja hyvä isä, mutta kurinpidossa aivan toivoton tossu. Kaikki paskapääasiat jää mun harteille toteuttaa loppuunasti ja sitten tulee ylilyöntejä.

suree ap

niin se auttaa paljon. Sekä päivällä, että yöllä. Eikä liian pitkiä päiväunia. Alussa rutiinit on syytä pitää tiukasti, että lapset oppivat.

kun ei osata eikä haluta. Mutta niitä sinappikoneita on PAKKO tehdä, vai?! Sitä saa mitä tilaa....

Katsopas nyt peiliin ja herää, sinä toimit itsekin väärin ja löysästi. Ja oikein odotat siltä lapselta "huonoa" käytöstä, koska "hänhän nyt vaan on sellainen toisin kuin ihana kuopus".

Joopajoo ja lehmät lentää, voi ollakin ns vaikeampi persoona mutta silloin se vanhemmuus vasta mitataankin ja et todellakaan voi vain levitellä käsiäsi ja selitellä miten lapsi on hankala ja mies on vätys ja plaaplaaplaa.

Olet saanut paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä mutta etpä niihin reagoi mitenkään etkä korvaasi lotkauta, siispä jatka vain suossasi rämpimistä, ja vihaamista.

Kuulostaa, ettet ap saa koskaan "vetää henkeä" noiden lasten kanssa. Luulen, että jos saisit joskus parin päivän lepotauon, voisit miettiä noita tilanteita rauhassa ja saisit niistä paremman otteen. Nyt selvästi vaan reagoit siihen, mitä lapset tekee, etkä ohjaa ja ennakoi heitä tekemään kuten sinä haluat.

Meillä on esikoinen superhelppo, kuopus on toista maata. Esikoisen kanssa pärjää humaanilla ja humoristisella otteella, kuopuksen kanssa käytössä on koirankoulutusmeininki selkeine käskyineen ja välittömine syy-seuraussuhteineen. Jos meillä ois esikoinen ollut näin vahvatahtoinen, en varmaan ois saanut hänestä otetta, koska en ois vaan uskaltanut olla riittävän jämäkkä.

Juuri illalla puhuin miehelle, miten tilanne on ihan luisunut käsistä ja reagoidaan siihen mitä tapahtuu, eikä suinkaan hallita tilannetta etukäteen. Musta tuntuu, ettei mulla ole ikinä aikaa ajatella, mitkä olisi hyvät rangaistukset, mikä marssijärjestys ja mikä toimisi parhaiten. Syöksyn vaan kiireellä aamulla töihin, töistä kotiin ja yritän pitää kaikki kasassa.

Mä en ehdi ollenkaan ajatella, miten mun kannattaisi toimia missäkin tilanteessa.

Nuoremman kanssa pärjää (uhmasta huolimatta) huumorilla ja tiukalla katseella. Isommalle ei voi antaa _yhtään_ löysää. Mun mielestä mies antaa liikaa periksi ja odottaa, että minä komennan isompaa. Eilinenkin läht siitä, että mies meni pyyhkimään, 5 veelle ei kelvannut - ja mies tulee pois. Minä huudan makkarista, että ei toedllakaan pompotella noin ja sait avun ota se vastaan. Minusta miehen olsi pitänyt vaan pyyhkiä se takapuoli ja sillä hyvä. Mutta hän laahustelee edestakaisin vessan ja makkarin väliä ja odottaa, että minä annan käskyt :( Ei kai tuollaisen jääräpään kanssa muuta tarvita siihe, että sota on päällä :(

Mies on kyllä ihana ja hyvä isä, mutta kurinpidossa aivan toivoton tossu. Kaikki paskapääasiat jää mun harteille toteuttaa loppuunasti ja sitten tulee ylilyöntejä.

suree ap

Se jämpti vanhemmuus tulee ikäänkuin itsestään niissä vaikeissa tilanteissa ja jos ei tule niin sitten kuunnellaan muiden neuvoja ja otetaan niistä onkeen.

Ei se lapsi ajattele että jaahas nyt äiti on saanut ½h aikaa miettiä miten toimia kun olen hankala joten nyt voinkin olla hankala.

Halooo!!

Hei, ymmärrän sua hyvin, olen itsekin ns.kiltti tyttö, joka inhoan kinastelua ja meteliä, tykkäisin vain olla rauhassa ja lukea kirjoja.

Millaiset teillä on tarkalleen ottaen illan rutiinit? Entä nukkuuko lapset päiväkodissa (liian pitkät) päikkärit, ja sen vuoksi sitten jaksavat vielä illallakin riehua? Entä oletteko jakaneet miehen kanssa illan vastuualueisiin, niin että mies hoitaa esimerkiksi noi iltapesut lasten kanssa, ja sinä saat olla hetken rauhassa sen aikaa? Vois toimia, jos tuo ilta ois yhtä tarkasti aikataulutettu kuin päiväkin. Minulle ainakin on tärkeää tietää, että joka ilta kello 7 mulla on oma pieni hetki jolloin mies huolehtii lapsista ja vie heidät pesulle ja minä saan tehdä mitä haluan.



Kovasti voimia sulle ap, ei ole helppoa kun ei koskaan saa hoitoapua.

Sopikaa yhdessä esim.tuon vessareissun oikea marssijärjestys.



Ja pitäkää siitä kiinni. Mies ei voi siirtää auktoriteettiaan sinulle vaan hänen on se vessahomma hoidettava loppuun. 5v ei pomota eli se peppu pyyhitään vaikka väkisin. 5veelle voi tosin antaa mahdollisuuden selkeästi varoittamalla ja kertomalla, mitä tapahtuu, jos ei vapaaehtoisesti siihen suostu.



Ensi alkuun kannattaa yrittää mennä helpolla, koska kuri on ollut varmaan jonkin aikaa jo hukassa. Tarrataulu tai takavarikoitu lelulaatikko, jonne niitä leluja laitetaan, jos on tuhmasti ja josta niitä saa, jos on ollut kiltisti, on helpoin tapa motivoida 5v. Isompi palkkio voi olla näin kesäaikaan esim. huvipuistoretki. Lyhyet aikavälit esim.kun viisi iltaa on sujunut hienosti putkeen, niin tulee iso palkkio. Pienistä kitinöistä ei välitetä, mutta asioiden on hoiduttava aikuisten tahtiin.



Sopikaa säännöt keskenänne. Myös tuo fyysinen pakottaminen eli jos on pelko, että satuttaa, niin toinen aikuinen tulee siihen avuksi, ettei mene överiksi. Olen kerran kaverin 7veetä kantanut jaloista ja kaveri käsistä, kun tyttö luuli olevansa pomo perheessä. Yksin äiti ei olisi pärjännyt potkivaa ja riuhtovaa lasta vastaan ja se olisi saattanut mennä painimiseksi ja satuttamiseksi. Puhe ei tehonnut, joten kannettiin lapsi sitten rauhoittumaan.



Tärkein on se, että teillä on yhteiset säännöt, joita noudatatte, yhteiset rutiinit, joista ei lipsuta näin alkuun yhtään. Kun rutiinit ovat sujuneet viikkokaupalla, voitte varovaisesti kokeilla jotain poikkeusiltaa, mutta voi olla, että lapsenne eivät näin pitkän ajan jälkeen kykene pitämään poikkeusiltoja vaan ne menevät riehumiseksi. Meillä esim. kesä on poikkeusaikaa mutta lapset eivät ole kovin tarkkoja rutiineista ja iltatoimet sujuvat lähes samaan tyyliin kuin talvisinkin, aika vain on eri. En kuvittelisikaan muuttavani rytmiä kesäisin, jos lapset sen takia hyppisivät silmille. Eli ei kannata lipsua rutiineista kuin äärimmäisen pakon edessä- ainakaan nyt kesällä.



Kaiken ei tarvitse sujua oppikirjan mukaan. Vanhemmuus on haasteellista eikä kannata itseään soimata, jos joku ilta ei mene ihan malliesimerkin mukaan. Mutta ottakaa opiksi. Mikä meni pieleen? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Tärkeintä on, että tavalla tai toisella (ja ilman väkivaltaa) aikuinen pitää langat käsissään ja hermot kurissa.



Nukkuvatko lapset samassa huoneessa? Voisi toimia se, että 5v näkee, että nätisti nukkumaanmenosta saa tarran ja tämä 3v sitten keräilee niitä, niin ehkä motivaatio nousisi 5veelläkin.



Muistakaa yksi vinkki: kertokaa etukäteen, mitä odotatte lapsilta. Ohjeistakaa pitkin iltaa, että ensin syödään iltapala, kohta pestään hampaat. Hetken päästä, nyt on syöty ja on hampaiden pesun vuoro, sitten laitetaan yöpaita päälle jne.



Tsemppiä! Eka viikko on vaikea, sitten varmaan jo sujuu. Yöheräilyt jäävät, jos nyt kesällä vietätte ennen nukkumaanmenoa aikaa ulkona. Meillä lapset ovat ihan puhki, kun ilta kuluu trampoliinilla tai pyöräillessä.

Koitan muistaa vastata kaikkeen.

Ei ole tarkoitus dissata neuvoja, vaan hyödyn niistä todella.

Eikä kaikki ole miehen vikaa, ei todella. Mun vikahan se on, jos hermot menee eikä paketti ole yhtään kasassa.

Mutta kyllä se vituttaa, kun olemme juuri jakaneet joka toisen illaln miehelle ja joka toisen mulle, että vuoropäivin saisi hengähtä ja sitten mun pitäisi kuitenkin asettaa se viimeinen raja omina hengähdysiltoina. Että varmaan meissä molemmissa miehen kanssa on yhtälailla vikaa. Mies pakenee ja minä painan höyrypäällä eteenpäin ajattelematta.



Rutiinit on,

19.15 iltapala

19.45 iltapesut ja pisut

20.00 sängyssä lukemassa iltasatua

20.15 rauha



Aikataulu pitää suht koht hyvin, mutta itseään joutuu toistamaan koko ajan ja hermostumaan.

Lapset nukkuu päiväkodissa. Olen sanonut, että ei saa antaa nukkua tuntia pidempään, koska illat riehutaan muuten. Epäilen, että siitä huolimatta välillä nukutaan pidempään. Ei muuten 3v esim jaksaisi valvoa 22.30 asti ja herätä klo 6.00.



Hyvä idea tuo takavarikoitu lelulaatikko! tarratauluja on ollut, ne toimi aika hyvin myös. uskon, että tästä päästäisiin, kun meillä miehen kanssa olsi joskus vaan aikaa isua rauhassa, jutella ja miettiä näitä asioita yhdessä.

Pitkään on menty vaan niin, että heti kun lapset saa nukahtamaan, painun itsekin sänkyyn, kun olen niin kuoleman väsynyt.



ap

Ei riitä myötätuntoa sinulle.Kuvittele toi ruljanssi infernaalisen iskiaskivun kanssa.Sellaisen joka "vie" koko vasemman jalan ja on kestänyt nyt enemmän ja vähemmän invalidisoivana 9kk=(

varmaan on vaikeeta. Sun myötätunnon antaminen on varaamn sulta itseltäsi pois? Kun et sitä jakaa halua.

Näistäkö ne perhesurmat kehittyy. Tällaistako niiden perheiden elämä on ennen kun käämi palaa lopullisesti.

Ilmoitit jo otsikossa vihaavasi lapsiasi.

Ette jumalauta voi olla noin nössöjä että 5 v vie teitä kun litran mittaa ja 3 v perässä.

Ottakaa johto perheessä te aikuiset.

Kyllä me varmaan ollaan aika nössöjä sitten. Toivotaan nyt, ettei perhesurmiksi kehity sentään, hui kauhistus. Mä kyllä luulen, että perhesurmissa takana on jo mt-ongelmia ja aika paljon muutakin häikkää, kuin väsymystä pikkulapsiarkeen ja ajankäytön hallintaongelmia.

Oliko sulla vielä joku kehittävä idea antaa, miten pääsisin tästä eteenpäin? Ihan konkreettinen ehdotus?

Ap

mitään vanhemman raivaria. Vaan rauhallisesti ja johdonmukaisesti kerrot, että nyt toimitaan näin ja jos lapsi ei tottele, seuraa rangaistus. Tämänkin kerrot etukäteen, että lapsi tietää mitä tottelemattomuudesta seuraa. Rangaistuksina lelujen poisottaminen tai joku muu lapselle tärkeän asian takavarikointi. Tai mikä teillä nyt toimisikin. Mutta tärkeää on se, että nuo tilanteet eivät aiheuta huutokonserttia eikä raivareita, vaan että lapsi tietää ettei saa sen enempää huomiota tottelemattomuudella, vaan siitä tulee aina automaattisesti rangaistus. Ei mistään kakkapyllyn pesusta lapsen kanssa neuvotella, se pestään ja piste. Kyllä 5v:n tämä täytyy jo ymmärtää. Ei muuta kuin johdonmukaista toimintaa, niin lapsi rauhoittuu kyllä.

kun tuollaisia on 24 samassa huoneessa, ja ne täytyy saada hiljaisiksi, rauhallisiksi, omaksumaan uutta tietoa, harjoittelemaan sitä tehtävien parissa ja saamaan ne vielä tekemään kotonakin jotain. Opettajilla on tuo sama taistelu x 24 joka ikinen päivä. He ovat lomansa ansainneet, vai jaksaisiko ap taistella samat asiat 24 lapsen kanssa? Muuten monet opettajat ja lto:t jäävät vapaaehtoisesti lapsettomiksi, elleivät ole ehtineet tehdä lapsia ennen työelämään astumista. Miksiköhän, hmm...



Lisää kuria. Kun äiti sanoo jotain, niin tehdään. Lapsi ei milloinkaan määrää, miten tehdään.

olla napakka ote arkielämään ja lapsiin? Jos sitä ei ole niin sit on just tuollaista uuvuttavaa. Mitä luulet, millasta se on sitten kun lapset kasvaa? Lue tämä: se PAHENEE vain.



Lapset kasvatetaan jo pikkulapsina kurilla, välittämisellä, etukäteisohjauksella, leikin varjolla ja vanhempien esimerkillä!!! Näin, jotta teini-ikä olisi mukavaa, antoisaa ja hauskaa kaikkine vitseineen!!

rajat ja niistä pidetään kiinni. Pylly pyyhitään vaikka väkisin eikä muksun anneta hillua niin kuin tellä annetaan.

Ei tarvitse montaa kertaa tiukasti toimia kun lapset tajuaa että heidän huonoa toimintaa ei hyväksytä.

Tiukka täytyy olla sellaissa asioissa jotka on vaan toimitettava, eli arkirutiinit.

Rutiinit antaa lapselle turvaa.

Olen kolmen lapsen äiti joten tiedän kasvatuksesta jotain.

Lasta ei suostutella tai maanitella "teetkö. tuletko, otatko" sanavalinnat on merkityksellisiä. Tule, tee, ota, asiat esitetään käskymuodossa ja lapselle ei anneta valinnan mahdollisuutta.

Tästä on kokemusta meiltä ja naapurista (heillä maanittelua ja elämä kuvaamasi kaltaista).

Aikuisella on oltava auktoriteetti ja johtajuus. Nykyisin roolit ovat monessa perheessä keikahtaneet päälaelleen.

On tehty tutkimuksia ja tuloksena mm. lapset tekee isoja päätöksiä perheissä, lomapäätöksiä, auton väriä yms. Pienet menee sekaisin ja hämilleen liiasta vallasta. Näistä tulee ne kouluhäiriköt ym. yhteiskuntaan sopeutumattomat.

Näistäkö ne perhesurmat kehittyy. Tällaistako niiden perheiden elämä on ennen kun käämi palaa lopullisesti.

Ilmoitit jo otsikossa vihaavasi lapsiasi.

Ette jumalauta voi olla noin nössöjä että 5 v vie teitä kun litran mittaa ja 3 v perässä.

Ottakaa johto perheessä te aikuiset.

Kyllä me varmaan ollaan aika nössöjä sitten. Toivotaan nyt, ettei perhesurmiksi kehity sentään, hui kauhistus. Mä kyllä luulen, että perhesurmissa takana on jo mt-ongelmia ja aika paljon muutakin häikkää, kuin väsymystä pikkulapsiarkeen ja ajankäytön hallintaongelmia.

Oliko sulla vielä joku kehittävä idea antaa, miten pääsisin tästä eteenpäin? Ihan konkreettinen ehdotus?

Ap

Oma 5-vuotiaani on siivosti kotona mutta päiväkodissa hän muuttuu apinaksi: yrittää pissata lavuaariin, sotkee ruokapöydässä, höpöttää tyhmyyksiä. Kaiken tämän tekee, koska kuria ei uskalleta pitää ja tädit tykkäävät KESKUSTELLA kaikesta. Ensin sätin poikaa, mutta sitten tajusin että tätien voimattomuuden vuoksi paikka on kuin eläintarha, olkoot. Joka kerta kun valittelevat esim. maitolasin kaatumista (tahalleen kaadettu), totean ihmeissäni että "jaa, ei se meillä kotona sotke tippaakaan".