Lue keskustelun säännöt.
kiittämättömyydestä..
24.02.2007 |
Mieheni on luonteeltaan sellainen että on aina auttamassa muita jos apua kysytään ja tekee paljon asioita toisten hyväksi hyvää hyvyyttään -kieltäytyy tosi jos on estettä.
Omassa perheessäni on totuttu toimimaan eri tavalla. Harvemmin meidän apua pyydetään (esim. muuttoapua) ja vielä harvemmin sitä saadaan. Esimerkikisi vaikka asumme matkan varrella ei omat sisarukseni tarjoa heittämään autolla kotiin (vaikka pyytäisin..), tavaroita ei tarjota lainaksi yms. Itse olen mieheni kautta tottunut " hyväntekeväisyyteen" ja toimimme sisarusteni kohdalla samalla tavalla kuin muidenkin, mutta välillä pistää miettimään kun ystäväperheltä saa vastavuoroista apua paljon enemmän kuin omilta sisaruksiltani.. Kommentteja?
Kommentit (4)
voi auttaa jos vain suinkin pystyy. mä ainakin loukkaantuisin jos mun veli esim. ei heittäis mua kotiin jos kerran kulkee sitä kautta!!! itsekästä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tuntuu olevan harvassa sellaisia ihmisiä jotka hyvää hyvyyttää auttavat muita. esimerkiksi tavaraa viedää mielummin kaatopaikalla kun annataan ilmaiseksi sitä tarvitsevalle...
yritän parhaani mukaan aina auttaa jos joku tarvitsee apua. Jos vaikka kaveri tarvitsee lastenhoitoapua niin perun vaikka omat menot että voin auttaa. Olen kait liian kiltti. Ja itselleni on taas vaikeaa pyytää apua muilta. Kyllä harmitti kun olisi pitänyt päästä itse kiireesti lääkäriin ja kysyin kaverilta lastenhoitoapua niin ei käynyt kun oli menossa lasten kanssa puistoon.... Itse olen hänen lapsiaan monesti hoitanut ja nyt ekaa kertaa olisin tarvinnut vastapalvelusta. No, yritän kuitenkin ajatella että kun itse autan muita niin toivon mukaan saan itsekkin apua kun sitä tarvitsen. (vaikkei se aina niin menisikään)
kieltäytyä avustasi, mikäli vastapalvelus ei hänelle sovi.