Mieheni pessimistinen mielenlaatu, viekö se perheemme tuhoon?

Jos et tunne asiaa googlaappa.

Etenkin mulle melkein aina vihamielinen. Ei tervehdi esim töistä tullessaan, ei vastaa kun kysyn jotain, jos vastaa niin vihaisesti jne. Lapsille ystävällinen tosin laiska- minä teen miltei kaiken yksin. Avunpyynnöistä ärsyyntyy. Ei pitäisi johtua ainakaan vain lapsista koska oli samoja oireita jo aiemmin, tosin ei näin pahoja. Masentunut on ollut vuosia mutta luulisin ettei ole enää, koska käyttäytyy muuten normaalisti (puhuu muille kuin mulle ystävällisesti jne.) Tosin omia vanhempiaan kohtaa on samanlainen ellei pahempi kuin mulle. Eli: mitä läheisempi ihminen sitä huonompi käytös.



Neuvoja???

Vierailija:

Etenkin mulle melkein aina vihamielinen. Ei tervehdi esim töistä tullessaan, ei vastaa kun kysyn jotain, jos vastaa niin vihaisesti jne. Lapsille ystävällinen tosin laiska- minä teen miltei kaiken yksin. Avunpyynnöistä ärsyyntyy. Ei pitäisi johtua ainakaan vain lapsista koska oli samoja oireita jo aiemmin, tosin ei näin pahoja. Masentunut on ollut vuosia mutta luulisin ettei ole enää, koska käyttäytyy muuten normaalisti (puhuu muille kuin mulle ystävällisesti jne.) Tosin omia vanhempiaan kohtaa on samanlainen ellei pahempi kuin mulle. Eli: mitä läheisempi ihminen sitä huonompi käytös.

Neuvoja???

Mutta miksi on samanlainen omille vanhemmilleen ja sisaruksilleenkin? Ja jos oiken suutun ja pistän kovan kovaa vastaan " säikähtää" ja on hetken asiallisempi mutta kohta tilanne taas ennallaan. :(



t.5

Sen vuoksi miehesi suhde vanhempiinsa on jotenkin tunnetasolla keskenkasvuinen, ja ehkä siten myös sinuun - ehkä edustat hänelle tiettyä vuorovaikutusmallia, tapaa olla ihmissuhteessa toiseen ihmiseen, joka on perua miehesti lapsuudenkodista? Onko miehesi aina kohdellut sinua noin? Vai onko hän kyennyt rakentamaan sinuun avoimen ja läheisen, tasa-arvoisuuteen perustuvan suhteen?



Joo, en ole psykologi, joten en tiedä oikeasti suhteestanne tai siitä mikä siihen on vaikuttanut. Ehkä kuitenkin miehesi ei ole kovin hyvä tunnetaidoiltaan ja käsittelemään tunteitaan? Ehkä hän välttelee joitakin tunteitaan ja kääntää ne siten vihamieliseksi käyttäytymiseksi?

Päällisin puolin vanhemmat ok mutta mistä sitä koskaan tietää... Kohtelevat vieläkin kolmekymppistä poikaansa kuin lasta; varovat tuottamasta pettymyksiä, kaunistelevat asioita, valkoisia valheita jnejne - näille yleensä yhdessä nauramme. Ovat curling vanhempia pahimmasta päästä vaikk a" lapsi" lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.



Joo, parempia aikoja on melläkin tietysti ollut. Positiivisia, iloisia. Tosin usein ne ovat liittyneet johonkin kriisiin, luulen että miehellä on kuitenkin se minun menettämiseni pelko taustalla. Kaikesta huolimatta.





Muotoilit asiat niin nappiin että mitä ehdotat avuksi? Terapiaa? En tiedä saanko miestä sinne lähtemään.

---------------------------------------------------------------------------------

Sen vuoksi miehesi suhde vanhempiinsa on jotenkin tunnetasolla keskenkasvuinen, ja ehkä siten myös sinuun - ehkä edustat hänelle tiettyä vuorovaikutusmallia, tapaa olla ihmissuhteessa toiseen ihmiseen, joka on perua miehesti lapsuudenkodista? Onko miehesi aina kohdellut sinua noin? Vai onko hän kyennyt rakentamaan sinuun avoimen ja läheisen, tasa-arvoisuuteen perustuvan suhteen?



Joo, en ole psykologi, joten en tiedä oikeasti suhteestanne tai siitä mikä siihen on vaikuttanut. Ehkä kuitenkin miehesi ei ole kovin hyvä tunnetaidoiltaan ja käsittelemään tunteitaan? Ehkä hän välttelee joitakin tunteitaan ja kääntää ne siten vihamieliseksi käyttäytymiseksi?

[/quote]