Veljeni yritti itsemurhaa
perjantai-yönä. Äitini soitti ja kertoi. Ahdistaa :´(
Kommentit (21)
Toivottavasti sinullakin on joku ystävä tai ihminen läheisistäsi, jonka kanssa voit asiasta jutella. Voimia sinulle ja perheellesi! Ja toivottavasti veljesi saa elämäntahtonsa ja -ilonsa takaisin.
t. Yksi veljensä menettänyt ja sitä ennen puoli vuotta ahdistuksissa ollut jatkuvien suicide-uhkailujen takia.
vieläkin ahdistaa ja vituttaa että miksen osannut häntä ajoissa auttaa:(
Kuntoutuspaikkoja ei ole tarjolla, mielenterveyspalvelut sysätään avohoidon puolelle: tässä tulos. Ei auta, jos vastaanottoaika annetaan kahden viikon päähän kun apua tarvitsisi juuri nyt!!!!! Surullista katsottavaa 23-v nuori mies.
ap
Surullista että ihmiset tuhoaa itsensä huumeilla.
terveydenhuollon vähiä voimavaroja.
Toiseksi ranteita nirhaamalla ei itseltään saa henkeä pois kuin elokuvissa.
Luulisi hoitohenkilökuntaa turhauttavan nämä hörhöt.
Autoitte kovasti paskaa oloani.
Tiedättekös, että jokainen narkki tai juoppo on myös jonkun rakas läheinen. Mä en nyt jaksa tätä keskustelua käydä, hauskaa päivän jatkoa vaan sinnekin.
ap
Tosin ei saanut mitään reseptejä tai muutakaan. Pääkaupunkiseudulla mielenterveyspalvelut on syvältä ja poikittain.
Ei ole apua ei. Läheinen ystävä on kärsinyt pahasta masennusksesta jo kauan. Aina välillä tekee mutkan sairaalaan vatsahuuhteluun ja taas kotiin. On se kumma että sitä apua ei saada kunnolla edes
niille joilla on todella paha olla ja vaaraksi itselleen.
Siellä on mielenterveysongelmaiset ihan heitteillä. Itsekin yrittänyt suostutella siskoa tulemaan pois sieltä, että alkaa saada kunnon hoitoa.
mutta kyllä minusta itsetuhoiset narkomaanit pitääkin jättää toiselle sijalle. Siellä osastolla ei varmaan ole tilaa, ja kyllä siellä pitääkin etusijalla olla ne joiden masennus johtuu esim raiskauksesta yms.
Minä olisin myös aikoinaan tarvinnut apua, vakavaa masennusta oli takana vuosia (johtuen vuosien seksuaalisesta hyväksikäytöstä), itsemurha yrityksiä pari ja apua ei herunut koska osastot ovat täynnä just noita narkomaaneja.
sori vaan ap.
Diagnoosini oli työuupumus ja masennus. Olin jo sairaslomalla, kun eräänä iltana mieheni lähti yövuoroon. Silloin päähäni tuli ajatus, että määhän olen yksin koko yön kotona. Nythän olisi hyvä mahdollisuus tappaa itsensä. Ajatus oli todella kirkas ja tuntui oikealta.
Silloin en sitä tehnyt, mutta vastaava ajatus tuli mieleeni monesti seuraavalla viikolla. Aloin jo suunnittelemaan tapojakin. Onneksi työterveydessä heti sairaslomani alettua minut määrättiin psykologille kerran viikossa sairaslomani (2kk) ajan. Hän tajusi seuraavalla viikolla rivien välistä tilanteen ja tilannetta alettiin purkamaan oikealla tavalla. Tällä ajanjaksolla tapasin monesti psykologin, terveydenhoitajan ja lääkärin.
Ilman näitä lukuisia keskusteluja ulkopuolisten kanssa tuskin olisin päässyt takaisin normaaliin elämään kiinni. Toipuminen oli pitkä, mutta palkitseva.
Nyt surettaa, koska työnantaja poisti nämä " palvelut" meiltä työntekijöiltä. Tulin varmaan niin kalliiksi. Harvalla on varaa yksityiselle mennä.
Nuoruuden virheistäkö pitäisi kärsiä loputtomiin?
Mielenterveysongelmat ja masennus voivat johtua miljoonista eri syistä. Mikä sitten lie aina syy ja mikä seuraus(masennus->päihteet->masennus)? Kyllä olen minäkin verorahoja pulittanut sen verran tälle valtiolle, että todellakin olettaisi apua löytyvän silloin kun tarvitaan.
ap (joka jaksaa aina hämmästyä uudelleen ja uudelleen av:laisista)
Toisaalta mikään hoito ei auta jos potilas on päättänyt riistää hengen itseltään. Tiedän yhden tapauksen, jossa eräs nuorehko mies oli yrittänyt itsaria ja odotti päivystyspolilla pääsyä suljetulle.
Mies käyttäytyi erittäin asiallisesti ja vaikutti hoitomyönteiseltä. Hän pyysi päästä tupakalle pihalle ja lupasi, ettei poistu pääsisäänkäynnin läheltä.
Koska mies oli käynyt itsenäisesti vessassakin, hoitajat antoivat hänelle luvan mennä ulos tupakalle. Kukaan ei taatusti arvannut, että mies tulee hyppäämään pää edellä 5m korkuiselta rampilta, jonne ambulanssit ajavat.
Mutta niin teki ja hengen sai itseltään. Ei sitä miestä olisi voinut kukaan auttaa.
Huumeidenkayttökin voi olla seurausta lapsuudenaikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kyllä kaikki apua tarttee.
Mutta apua ei anneta, lääkettä vaan mukaan ja kiitti hei.
Mulla samankaltainen ongelma pikkuveljeni kanssa. Kaikki alkoi paniikkihäiriöstä ja siitä aiheutuneesta alkoholiongelmasta, joka johti a-klinikan kautta lääkekierteeseen.. Välillä kaikki oli aivan helvettiä ja olin jo mielessäni hyvästellyt hänet. Tällä hetkellä jälleen uusi hoito-ohjelma aluillaan. Toivoa on, JOS vaikka tällä kertaa se jatkuisi alkua pidemmälle.
tsemppiä ja toivotaan, että apu löytyy ja tulevaisuus kirkastuu
Ensiavussa oli ranteet sidottu ja annettu kolme reseptiä kouraan ja lähetetty kävelemään kotiin.
Äitini sitten vei psykan päivystykseen, jossa nyt pähkäilevät mahtuuko osastolle. Apua ei saa vaikka pyytää ja kertoo olevansa itsetuhoinen.
Toivon todellakin, että ottavat sisään.
ap