Erakkoluonteiset tai joilla on puoliso joka aristaa sosiaalisia tilanteita!!

Tein vain ihan vertailun vuoksi testin. Olen erittäin sosiaalinen ja kuin kala vedessä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

että mun pitäisi soittaa KAHDELLE tuntemattomalle ihmiselle, enkä vaan saa aikaiseksi! Muka etsin numeroa netistä, vaikka tiedän ihan hyvin, mistä ne löytää... :D Itkeäkö vai nauraa?



47?

ja tuntemattomat numerot kännykässä ovat pahoja. en vastaa. mulla on myös hirveän vaikea selvitä vaikka hammaslääkäriin soittamisesta.



minäkin selviän vaikeista tilnateista, ihan yllättävnä hyvin, mutta se edellyttää esittämistä ja aikaa valmistautua. ja se paniikin tunne ja ahdistus on aina jälkeenpäinkin valtava, vaikka asiat olisivatkin menneet hyvin.



t. se joku polttari- ja hääleikkikammoinen

Ja inhoan kaikkia "hauskoja" hääleikkiä ja juhlia ym. Yllätyksistä en tosiaan osaa nauttia, ja kaikki pitää tietää etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Mies ei voi sitä käsittää, vaikka on 30 vuotta oltu yhdessä. Aina hän on yllätyksiään järjestämässä ja minä itken ja ahdistun. Lahjoista tykkään. Mun aikuinen poika on ihan kuin minä. Armeija-aika oli sitä, että minä sain tsempata, että kyllä sä pärjäät, ja tunnollisena pärjäsikin, vaikka lomilla itkua vääntikin. t. 138 pistettä saanut (vastasin tuolla alkupäässä tähän ketjuun).

koska uudet asiat nyt vaan ON pop :) Sen sijaan jos *tuttu* soittaa tai tulee käymään yllättäen, mietin aina muutaman sekunnin, olisinko kotona vai en ja jaksaisinko puhua vai en.



t. 53 / ADHD-tapaus

Hassua kun olette kirjoittaneet ihan samoja kauhistuksen aiheita kuin minulla on. Helppoa on nimetä kaksi elämäni kauheinta päivää: häät (isot, mitä en missään nimessä olisi halunnut) ja polttaripäivä. Kun sulhanen ryöstettiin niin minun aivoni menivät niin tyhjiksi että olin purskahtaa itkuun. Yllätysmatka olisi suuri järkytys, minkä mieheni onneksi tietää (juuri vähän aikaa sitten oli tällaista yllätystä järjestämässä, mutta onneksi kertoi sitten etukäteen suunnitelmistaan koska satuin juuri päivittelemään kuinka kamala tuollainen yllätys olisi). Puhelimella soitot, vastaamiset ja ovikellon yllättävät soimiset saavat pulssin korkealle.



Outoa elämässäni on se, että työkseni puhun/esiinnyn sadoille ihmisille. Olen mm. pitänyt luentoja esiintymisjännityksestä. Toimin kokouksissa puheenjohtajana ja juttelen mukavia kaikille "rennosti". Otan siis roolin, joka on täysin erilainen kuin oikeasti sisimmältäni olen. Kukaan ei varmasti uskoisi kuinka järkyttävän paljon jännitän vaikkapa puheluja, kun sitten sen puhelun hoidan ihan kunnialla.

mutta usein olen todella uupunut kun olen vetänyt sitä roolia muutaman tunnin saati muutaman päivän jos olen ollut kyläreissulla. Energiatasoni on tosi matala myös kyläreissuilla. OIkein välillä hävettää kun en meinaa millään jaksaa osallistua esim. ruuanlaittoon yms. vaan olen ihan lamaantunut mutta onneksi suu kyllä toimii ja puhe luistaa tässä kyläily-roolissa.



Nyt alan kyllä pohtimaan että kuka mä itseasiassa oikeastaan olen jos nää roolit riisutaan päältä pois?



Mutta ihanan terapeuttinen ketju tästä on tullut!

Mutta pisteet 91 eli ei A. Jos testistä saa paljon pisteitä, niin kyllä se varmaan sitten lähelle osuu, jos normi-erakko saa kuitenkin vähän pisteitä. Eli lähtisin kyllä selvittämään asiaa enempi, jos diagnoosin / apua haluaa.

tai jopa joidenkin luonteenpiirteide perusteella. Esim se ettei vastaa tuntemattomaan numeroon tai pidä yllätysvieraosta on todella yleistä. Aspergeria on alla prosentilla väestöstä ja heistäkin 3/4 on miespuolisia. Eli en oikein usko että täällä olisni noin paljon aspergereita. Enemmänki kerrotut piirteet kertovat ujoudesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta.



Yhteiskuntamme on todella medikalisoitunut!!

Suurinta osaa aspergerista ei diagnosoida joten se on todella paljon yleisempää mutta suurin osa pärjää ihan ok elämässä siitä huolimatta. Kyllä noi korkeat pistemäärät nyt jotain kertoo. Eikä musta noiden piirteiden vähättely nyt auta yhtään.

pojalla on as-diagnoosi, ehkä minullakin pitäisi olla

Av-kävijöihin nähden joita on ties kuinka paljon ja kysyttiin erakkoluonteisia niin ei tuo nyt niin kauhean paljolta kuulosta. Ja tosiaan varmaan puolet Asperger-tapauksista jää diagnosoimatta. Mitä hyötyä toisaalta onkaan lääkärin tekemästä diagnoosista, valottihan tuo testikin aika paljon. Samanlaisia menetelmiä varmaan lääkärikin käyttää? Minusta on kuitenkin hyvä saada selitys ongelmilleen vai onko se taas jollekin ongelma :)?

Minkäänlaista kuntoutusta tms. ei nimittäin ole ja useimmat pärjäävät arjessa ihan hyvin. Mitä nyt tulevat välillä huijatuiksi kun ovat niin hyväuskoisia. Paljon on kiinni siitä, onko osannut valita itselleen sopivan ammatin ja puolison.

pistettä sain eli nippa nappa selvisin että tulos siis "normaali". Yläraja oli siis 110 Olen enemmän syrjäänvetäytyvää tyyppiä enkä tosiaan missään joukoissa viihdy.

Eli ei aspergeria, vaikka olenkin enemmän syrjään vetäytyvä kuin ylisosiaalinen. Seurustelen mielelläni kavereiden/ystävien kanssa, mutta en pidä tilanteista joissa joudun uusien tuttavuuksien kanssa tekemisiin, tutustuminen ja small talk väsyttävät ja ärsyttävät minua. Ystävieni kanssa ollessani olen jopa puhelias. Teen työni mielelläni yksinäni ja olenkin työskennellyt tutkijana, joka sopii minulle. Tyhmät ihmiset (eli ihmisten tyhmät puheet/kommentit/mielipiteet) suututtavat helposti. Lisäksi viihdyn kotona (hiljaisuudessa, ei tv tai radio päällä) erittäin hyvin.



Ihmispaljoudessa oleminen ahdistaa, sanotaan nyt esim. ruuhkaisessa kaupassa käyminen. Samoin kova häly/meteli ahdistaa. Nämä lasken enemmänkin paniikkihäiriön oireiksi, joskus voi tulla jopa pakokauhu ruuhkaisissa paikoissa.

Muutama kohta tuossa osui kyllä kuin nenä päähän. Toisaalta arastelen uusia ihmisiä toisaalta nautin suunnattomasti hyvästä seurasta vaikka porukkaa olisikin paljon. Sitten taas yksinoleminen ei tuota mitään vaikeuksia. Voisin lähteä viikko kausiksi jonnekkin kairalle yksin vaeltamaan. Mulla on ollut aina todella vilkas mielikuvitusmaailma. Olen edelleen mitä suurimmassa määrin eskapeisti. Siis vaivun ajatuksiini ja päässä pyörii joku stoori koko ajan. Tässä pari kohtaa jotka erityisesti kolahtivat:



01. Lapsena olin harvinaisen rauhallinen ja hiljainen.

02. Sosiaaliset kontaktit ovat perusongelmani.

06. Luulen, että jotkut pitävät minua omituisena.

10. Aistini ovat herkkiä. Kuulen esim. joskus heikkoja ääniä, joita toiset eivät kuule.

12. On vaikea keskittyä sellaisiin tehtäviin, joista en ole kiinnostunut.

13. Olen tutkijatyyppi. Pidän yksityiskohtien pohdiskelusta.

Ujosgeeni on sensijaan kolmasosalla väestöstä. Ujous/syrjäänvetäytyvyys ei ole aspergeria.

Omasta mielestäni olen vain yksinäsyydessä viihtyvä.

Muita as-piirteitä ei ole.

Mä en ole osannut edes liittää näitä testi ominaisuuksia yhteen ja oli aikamoinen yllätys että minulla on todennäköisesti Asperger!