hei kätilö, kerro vähän työstäsi, millaista se käytännössä on, onko sinulla kovat paineet

Minä täällä ihmettelen, että jos noin monella on huonoja kokemuksia koko hoitoketjusta (ennen synnytystä, synnytys, lapsivuodeaika), niin kai olette antaneet palautetta osastoille? Kyllähän nykypäivänä reklamoidaan kaikesta muustakin. Toivottavasti olette täällä nurinan lisäksi ilmoittaneet tyytymättömyytenne myös kyseisiin paikkoihin!

tuolla kommentoi tälläiseen kysymykseen jos ainut koke´mus kätilön työstä on joku kälyinen harjoittelu.



Luulisi ammattitaitoisen sh:n tietävän että se mitä näkee jossain lyhyessä harjoittelussa ei kerro koko totuutta, tuskin murto-osaakaan siitä.

Synnytin Tays:issä ja sekä kätilö, että osaston kätilö-hoitajat olivat erittäin tympeitä. Muutama ihana hoitaja sentään oli. Mutta kiire tuntui olevan, minä joka en mitään pyytänyt/valittanut sain kyllä olla ihan ulkopuolinen ja unohdettu sängyssäni. Vierustoveri soitti kelloa joka-asiasta ja sitä kyllä jaksettiin hyysätä. Mutta eipä kukaan kysellyt haluaisinko jotain apua, neuvoja tms. Jäi todella paljon synnytysreissu kaivamaan mieltä.

Tosin en ole odottanutkaan että joku muu vauvan hoitaisi kuin minä ja mieheni.



Kaksoset syntyivät ensimmäisestä raskaudesta ja niin synnytysosaston kuin lapsivuodeosaston kätilöt olivat todella palveluhenkisiä ja asiansa osaavia.

Meille järjestettiin perhehuone,vaikkemme sellaista pyytäneetkään. Imetykseen panostettiin ja kaikki vauvan hoito jutut opastettiin kädestä pitäen niin minulle kuin miehellekkin.



Kolmas kun syntyi hoitajat olivat ihan yhtä ihania. Kysyivät tarvitksenko lastehoitoohjeistusta, mutta en sitä enään tarvinnut. Imetyksen opettelemiseen panostivat todella. Kaksosten imetysura kun tyssäsi sitten kotona.



Aivan ihanaa porukkaa, ja panostivat meihin äiteihin sen mitä kiireeltään ehtivät.



Eikö teillä jotka ette edes suihkuun päässeet niin ole miestä??? Mä kävin suohkussa aina kun mies oli sairaalassa. Ja vauva tuli syömään mukaan, niinkuin kaikilla muillakin äideillä.



Musta on hullu ajatus että kätilöiden pitäisi vahtia vauvaa sillä aikaa kun äiti syö. Toimitaanko teillä kotonakin niin että äiti ei voi syödä jos ei ole ketään katsomassa nukkuvaa vauvaa????

Ei kättärillä ainakaan kukaan jättänyt vauvaa yksin huutamaan huoneeseen vaan niissä vauvakärryissä kuskattiin ympäriinsä.



Itsekkin olen vaihtamassa alaa ja kätilöksi haaveilen pääseväni. Taitaa olla vaan niin hankalaa kun helsingissäkin hakijoita on todella paljon ja vähän sisään otettavia. Mutta jospa joskus:)

ja omien vuodeosastokäyntien verran kokemusta vuodeosastotyöstä. Ja joka röyhkeästi haukkui vuodeosastotyötä suojatyöpaikaksi. En nyt tiedä miten tämän rautalangasta vääntäisin, mutta:



* Synnyttäneistä äideistä ja vastasyntyneistä luojan kiitos suurin osa on hyvässä kunnossa ja terveitä. Muualla sairaalassa asiakaskunta on lähtökohtaisesti sairasta. Hyvävointinen ja terve äiti ja vauva tarvitsevat vähemmän hoitoa kuin monisairaat ja kipeät asiakkaat muilla osastoilla. Synnyttäneiden vuodeosastolla äidit ovat harvemmin yksin kuin muilla osastoilla. Isillä on mahdollisuus auttaa synnyttänyttä vaimoaan, perheille vierailuajat ovat avoimet. JOssain isä voi jopa yöpyä tuoreen äidin vierellä osastolla. Muilla osastoilla omaisten hoitoon osallistuminen ei onnistu samalla lailla 24/7.



* Synnyttäneiden vuodeosastolla lukemani perusteella kätilön aikaa kuluu niin paljon muutaman sectoidun äidin hoitoon(tässä ketjussa käytetty mm. tätä perustelua), että hyvävointiset äidit jäävät usein vähälle hoidolle. Mitenkähän mahtaa olla kirurgian osastoilla? Kun siellä suurin osa potilaista on leikattuja. Moni heistä vuotaa, on kipeä. Eivät pääse sängystä ylös. Tarvitsevat vuodepesuja, osa voi olla vaipoissa, asentohoidettavia. Kaipaavat apua ruokailussa. Moni heistä tarvitsee p.o, i.v ym. lääkkeitä. Kenet siellä jätetään oman onnensa nojaan?



* Vetoatte ohjaukseen. Miten siihen menee paljon aikaa. Silti moni äiti kokee jäävänsä ilman ohjausta. Luuletteko ettei muualla sairaalassa ohjata asiakkaita?! Jos olet esim. avanneleikattu, sairastunut juuria diabetekseen tai saanut infarktin. Luuletteko ettei hoitajilla mene aikaa ruokavalio-ohjaukseen, siihen miten asiakas lääkitsee itseään, jne. jne.



* Joku vetosi siihen, että kätilön aikaa menee paljon atk hommiin. Muillako osastoilla ei sitten aivan yhtä lailla mene aikaa hoidon suunnitteluun, arviointiin ja toteutukseen? sähköinen kirjaaminen on käytössä muuallakin. Samoin kuin aikaa menee labrojen tilaukseen, ja vastausten kyttäämiseen. Soitteluun lääkärille että nyt on vastaukset tulleet, mites tästä eteenpäin.



* Moniammatillista yhteistyötä tehdään fyssareiden, psykologien, kuntoutusohjaajien ym. kanssa. Heidän tarjoamansa ammattiapu on kullan arvoista, mutta harvoin homma menee niin, että jumppari käy potilaan luona ja lähtee pois. Hoitaja sinne soittelee, että nyt olisi tälläinen asiakas ja milloin pääsisit tulemaan. Ja kun jumppari on käynyt, fyssarin kanssa keskustellaan miten potilas on edistynyt, ja mitä hoitajat voisivat tehdä edesauttaakseen potilaan kuntoutusta. Näihin tapaamisiin kuluu aina aikaa.



* Joku kirjoitti, että vauvan vs mittaukseen menee paljon aikaa kun lasta kärrätään edes ja taas, ja jos vs matala voi vierähtää tunti. MITEN?! Jos kätilö menisi äidin vuoteen viereen ja nippaisi sen näytteen siinä, siihen että lasta kiikutetaan edes ja taas ei tuhlautuisi aikaa. Tämän lisäksi lapsi pääsisi heti näytteenoton jälkeen äitinsä rinnalle lohtua saamaan. Jos vs olisi matala, äidin käskettäisiin imettää, tai hörppyyttää lisämaitoa. Täällä on sen sata kertaa sanottu, että vanhempien tulee hörpyyttää lapsensa itse. Asiat voi tehdä joko helposti tai vaikeasti, on aivan itsestään kiinni miten asiat hoitaa!



* Kokonaisvaltaista hoitoa toteutetaan kaikkialla sairaalassa. Varmasti jokaisen osaston hoitotyönperiaatteisiin kuuluu asiakkaan kohtaaminen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Eli ei muuallakaan tehdä vain "temppuja", siellä keskustellaan, tuetaan asiakasta ja omaisia, perhettä. Annetaan ohjausta.

Ei voi kuin ihmetellä, miten jaksaa vääntää asiasta, josta ei tiedä mitään. Omasta kokemuksesta voin kyllä kertoa, että ei siellä muillakaan osastoilla niin herkkua ole olla potilaana. Samat ongelmat ne on sielläkin, henkilökuntaa on liian vähän tarpeisiin nähden. Sh ei myöskään ole sisäistänyt synnyttäneen ja sairaan ihmisen hoidon erilaisia tarpeita eikä ole ottanut huomioon sitä, että synnyttäneillä on myös se vauva, joka tarvitsee oman osansa huomiosta. Jokainen, joka on ollut töissä "tavallisella" sairaalan osastolla sekä lapsivuodeosastoll, tietää sen, mikä ero toiminnoissa on yöaikaan. Edelleen kehottaisin tulemaan tutustumaan työhön, ennen kuin haukkuu kätilöitä ja lapsivuodeosastoja suojatyöpaikoiksi.

juoksutetaan.



Olisi mielenkiintoista tietää, miten olen ollut vaativa kun halusin imettää omaa vauvaa, että maito pääsisi nousemaan. En halunnut antaa tuttia vaan itse imettää.



Miten olin vaativa kun yöllä vauva imi rintaa ja itse pidin silmiäni kiinni ja makasin ns. horroksessa.



Miten olin esikoisen kanssa vaativa kun en osannut mitään. Ihmeteltiin kätilön kanssa kun vauva ei ala syömään. Kätilö repi tissiä ja tuskaili, että vauva vain nukkuu. Minua ahdisti ja olin paniikissa, että vauva ei opi syömään ja kuolee nälkään ja siinä on joku vika.

Kas, kunnes opiskelijä käveli ohi ja huikkasi, että "kas, tämä poikavauvako näkyy olevan taas syömässä, vaikka on vauvalassa vasta vetänyt ison pullollisen maitoa"

Olin ihan, että mitä, häh. En ollut antanut lupaa antaa mitään maitoa ja 2 päivää olimme taistelleet sen kanssa, että vauva nukahtaa rinnalle, eikä jaksa imeä.



No totta helvetissä se ei jaksanut imeä kun sitä oli vauvalassa koko ajan juotettu pullosta. Ja kun olin esikoisen äiti, olin luullut, että osastolle mennessä minulle kerrotaan, mitä on vierihoito ja koska voin ottaa vauvan viereen yms. Mutta ainoa, mitä minulle sanottiin, että yleensä on tapana pitää vauvoja vauvalassa alussa ja aloittaa sitten vierihoito myöhemmin. Minä olin niin lapsellinen, että luulin kätilön ohjaavan minua ja tuovan vauvan luokseni ja juttelevan vauvan hoidosta ja että oltaisiin puhuttu yhdessä vierihoidosta ja muusta. Mutta kun olin ujo ja arka, en uskaltanut asiaa tiedustella vaan kuvittelin ammattihenkilökunnan ohjaavan asiassa minua, kävikin niin, että vauva vain tuotiin syömään viereen ja kun se ei onnistunut, se vietiin vauvalaan. Minä jäin itkemään sänkyyn yksin. Vauvalassa taas kun vauva heräsi nälissään, se juotettiin pullosta täyteen. Sitten se taas tuotiin maha täynnä tissille minun luo.





Mutta kukaan ei kertonut, että sitä juotettiin siellä vauvalassa pullosta ja sitä ihmettelen, että miksi sitä ei tuotu rinnalle kun se alkoi siellä vauvalassa itkeä nälkäänsä. Miksi sille annettiin aina pullo.



Muiden vauvojeni kanssa osasin onneksi pitää puoleni, mutta vastaukseksi sainkin sitten tiuskintaa juuri siitä, että "hankalat potilaat kyllä muistetaan". Mutta muilla vauvoilla imetys lähtikin hyvin käyntiin kun pidin puoleni. Mutta totta totisesti, en kyllä kätilöiltä mitään ohjausta saanutkaan sitten kun sanoin salista tultuani, että en anna vauvaa minnekään vaan hoidan itse.

synnyttänyt ja sain olla vauvan kanssa rauhassa. Joku harjotteli taisi käydä kysymässä onko jotain kysyttävää. Sitä varten se kello sitten on jos jotain tarvitsee kysyä. Olen taas sen tyyppinen, etten jaksa turhaa tyrkytystä ja ohjeistusta. Pyydän sitä jos tarvitsen...

Olen sanonut arvostavani kätilön työtä salisssa, poleilla, naistentaudeilla. Minulla ei ole mitään kätilöitä vastaan. Ainoa kritiikkini kohdistuu synnyttäneiden osastolla tehtävään työhön.

Minä olen itse synnyttänyt, tiedän aivan tasan tarkkaan mitkä olivat tarpeeni synnyttäneenä. Se ettei tarpeisiini (tai huonetoverini, monen synnyttäneen ystäväni tai täällä palstalla kirjoitelleiden naisten) vastattu, onkin sitten toinen juttu.

se sh

Ilmeisesti tällä kyseisellä sh:llä on jotain kätilöitä vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, miten jaksaa vääntää asiasta, josta ei tiedä mitään. Omasta kokemuksesta voin kyllä kertoa, että ei siellä muillakaan osastoilla niin herkkua ole olla potilaana. Samat ongelmat ne on sielläkin, henkilökuntaa on liian vähän tarpeisiin nähden. Sh ei myöskään ole sisäistänyt synnyttäneen ja sairaan ihmisen hoidon erilaisia tarpeita eikä ole ottanut huomioon sitä, että synnyttäneillä on myös se vauva, joka tarvitsee oman osansa huomiosta. Jokainen, joka on ollut töissä "tavallisella" sairaalan osastolla sekä lapsivuodeosastoll, tietää sen, mikä ero toiminnoissa on yöaikaan. Edelleen kehottaisin tulemaan tutustumaan työhön, ennen kuin haukkuu kätilöitä ja lapsivuodeosastoja suojatyöpaikoiksi.

mutta salissa tilanne onkin ihan eri. Kolmennen lapsen synnytyksessä kätilö oli kuin suoraan helvetin porteilta ja muisti moittia ja kritisoida minua joka välisä. Kipua ei tietenkään hoidettu asianmukaisesti, äidin tuntemuksien ja toiveiden huomioiminen tuntui olevan vieras käsite.



Vierellä seisova opiskelija raukka näytty tuntevan suurta häpeää kätilön toimintaa kohtaan ja yritti synnytyksen jälkeen kömpelösti (mutta suloisella tavalla) purkaa tapahtunutta minun ja mieheni kanssamutta olin siihen liian väsynyt ja heikkokuntoinen.



Lääkäri laittoi lopulta kätilön ojennukseen ja osaston henkilökunta saa toiminnastaan täyden 10. Lapsi otettiin hoitajien huomaan koska voin todella huonosti ja minua todella hoidettiin ja tuettiin.



Neljäs lapsi uhkasi jäädä kohtuun koska kieltäydyin synnytymästä. Pelkopolilla en uskonut sanaakaan siitä höpinästä mitä minulle selitettiin, minulla oli jo kaksi huonoa kätilökokemusta joista toinen todella traumatisoiva.



Mutta neljännen lapsen synnytyksessä auttanut kätilö oli aivan ihana. Lempeä, kuunteleva, amattitaioisen päättäväinen ja taitava. Olisipa ihan kaikki kätilöt hänenlaisiaan......

* Joku kirjoitti, että vauvan vs mittaukseen menee paljon aikaa kun lasta kärrätään edes ja taas, ja jos vs matala voi vierähtää tunti. MITEN?! Jos kätilö menisi äidin vuoteen viereen ja nippaisi sen näytteen siinä, siihen että lasta kiikutetaan edes ja taas ei tuhlautuisi aikaa. Tämän lisäksi lapsi pääsisi heti näytteenoton jälkeen äitinsä rinnalle lohtua saamaan. Jos vs olisi matala, äidin käskettäisiin imettää, tai hörppyyttää lisämaitoa. Täällä on sen sata kertaa sanottu, että vanhempien tulee hörpyyttää lapsensa itse. Asiat voi tehdä joko helposti tai vaikeasti, on aivan itsestään kiinni miten asiat hoitaa!

Kolmen hengen huoneessa räpsäytettäisiin valot joka kerta päälle, kun pitäisi ottaa verensokeri. Tai voisihan sitä pimeässä kokeilla jos osuisi siihen muutaman sentin alueeseen, josta vs oikeaoppisesti kuuluu ottaa. Vastasyntyneiltähän verta tulee aina todella helposti, kun ääreisverenkierto on kaikilla todella hyvä. Niin ja sitten kun se vs on matala, käsketään äitiä vaan imettämään tai hörpyttämään. Kaikki vauvat, joilla on matala verensokeri, syövätkin todella helposti ja äideillä on maitoa siinä hörpytyskupissa vieressä valmiiksi, joten sitäkään ei tarvitse hakea mistään tai lypsää ensin. Ja kaikki saavat nukkua yönsä todella hyvin, kun nämä asiat hoidetaan siellä äidin vieressä. Kaikki asiat on todellakin itsestä kiinni.

Synnyttäneitä oli ennätysmäärä, suunnilleen varastohuoneissakin oli äitejä vauvoineen. Silti tuntui hoitajilla olevan pikemminkin puutetta työstä. Päivät pitkät ne istui siinä kopissa ja jutteli keskenään. Tai surffasivat netissä porukalla ja katselivat asuntoja. (näin monesti etuoven auki ja useamman hoitajan tuoleineen ympärillä) Kun kävit jotain pyytämässä, niin vastaus oli ympäripyöreä ja kehoitus oli vain itse hoitaa vauvan. Ekana yönä, sekaisin hormoneista, ensimmäistä kertaa äitinä menin kertomaan sinne, että "vauva itkee" ja vastaus tuli sieltä kahvikuppijuorukerhosta: "anna sille maitoa". Hohhoijaa. Tietenkään uusavuttomuus ei heitä motivoi, mutta olin aivan sekaisin ja hämmennyksessä muutamia tunteja takaperin syntyneen esikoiseni kanssa, ja jonkinlainen liikahdus neuvomaan luulisi kuuluvan heidän hommiin, eikä ylimielinen heitto. Ymmärtäisin, jos olisi kiire, mutta kun ei ollut vaan siellä oli niitä kolme juttelemassa samassa tilassa.



Muuten arvostan kätilöiden työtä ja hoitajienkin, mutta omat kokemukseni (myös muualta sairaalasta) ovat sellaisia, että hoitajien kiire on ihan osastokohtaista. Varmaan osassa paikoista on kovakin kiire ja toisissa taas on luppoaikaa runsaasti.

JOs vs mittaus huoneessa on liian vaikeaa, ei onnistu yövalon turvin kun vauvan kantapäätä on lämmitetty, lienee paras kuskata vauva kopallaan kansliaan tms. vs-mittaukselle. Siihen ei mene kauaa. Otat näytteen, toteat että vs on matala. Otat jääkaapista rintamaitoa sopivan määrän, ja sen hörppyytyskupin. Kapaloit vauvan uudelleen ja viet äidille käärön ja maidon. Miten tähän saat menemään tunnin?

sh

(ja tämä on todellakin nyt vastinetta siihen, kun sanoin nauttineeni siitä että sain yövuorossa hörppyyttää lisämaitoa vauvalle. Ja sain haukut siitä, että se on homma joka äidin kuuluu tehdä, ei kotonakaan ole kukaan auttamassa.)

* Joku kirjoitti, että vauvan vs mittaukseen menee paljon aikaa kun lasta kärrätään edes ja taas, ja jos vs matala voi vierähtää tunti. MITEN?! Jos kätilö menisi äidin vuoteen viereen ja nippaisi sen näytteen siinä, siihen että lasta kiikutetaan edes ja taas ei tuhlautuisi aikaa. Tämän lisäksi lapsi pääsisi heti näytteenoton jälkeen äitinsä rinnalle lohtua saamaan. Jos vs olisi matala, äidin käskettäisiin imettää, tai hörppyyttää lisämaitoa. Täällä on sen sata kertaa sanottu, että vanhempien tulee hörpyyttää lapsensa itse. Asiat voi tehdä joko helposti tai vaikeasti, on aivan itsestään kiinni miten asiat hoitaa!

Kolmen hengen huoneessa räpsäytettäisiin valot joka kerta päälle, kun pitäisi ottaa verensokeri. Tai voisihan sitä pimeässä kokeilla jos osuisi siihen muutaman sentin alueeseen, josta vs oikeaoppisesti kuuluu ottaa. Vastasyntyneiltähän verta tulee aina todella helposti, kun ääreisverenkierto on kaikilla todella hyvä. Niin ja sitten kun se vs on matala, käsketään äitiä vaan imettämään tai hörpyttämään. Kaikki vauvat, joilla on matala verensokeri, syövätkin todella helposti ja äideillä on maitoa siinä hörpytyskupissa vieressä valmiiksi, joten sitäkään ei tarvitse hakea mistään tai lypsää ensin. Ja kaikki saavat nukkua yönsä todella hyvin, kun nämä asiat hoidetaan siellä äidin vieressä. Kaikki asiat on todellakin itsestä kiinni.

Tiedätkö, että millä osastolla tahansa voi väliin olla kiireempää ja välillä rauhallisempaa. Ehkä sinun harjoitteluaikanasi sattui olemaan hiljaisempaa, mutta on äärimmäisen epäkunnioittavaa kutsua lapsivuodeostoa suojatyöpaikaksi(sekä synnyttäneitä että henkilökuntaa kohtaan).



Itsellä oli harjoittelujaksolla äärimmäisen rauhallista päivystyspoliklinikalla, muttei tulisi mieleenikään yleistää sitä ja ruveta kritisoimaan siellä työskenteleviä henkilöitä.



T. leikkausosaton sh ja kyllä vain meilläkin voi olla öitä, ettei ole ainuttakaan leikkausta, suojatyöpaikkako?

JOs vs mittaus huoneessa on liian vaikeaa, ei onnistu yövalon turvin kun vauvan kantapäätä on lämmitetty, lienee paras kuskata vauva kopallaan kansliaan tms. vs-mittaukselle. Siihen ei mene kauaa. Otat näytteen, toteat että vs on matala. Otat jääkaapista rintamaitoa sopivan määrän, ja sen hörppyytyskupin. Kapaloit vauvan uudelleen ja viet äidille käärön ja maidon. Miten tähän saat menemään tunnin?

sh

Käytänössä homma vaan ei ole aina noin yksinkertaista. Mutta koska tahdot jankuttaa asiasta, olkoon se mielipiteesi ja toivottavasti olet tyytyväinen siihen, että mielipiteesi on kuultu ja tuotu julki. Onneksi en työskentele kanssasi, olipa työpaikkasi mikä tahansa.

Se että jankuttaa nettikeskustelussa, vaatii ihmisiltä perusteluja miksi työskentelevät kuten työskentelevät ja herättelee vähän ajatuksia, ei kerro minusta MITÄÄN :) Jos törmäisit minuun työpaikalla, et ikinä arvaisi kuka täällä räksyttää.



On luonnollista että ihmiset loukkaantuu kun heidän työtään arvostelee. JOkainen varmasti arvostaa omaa työtään ja suuttuu kun huomaa ettei toinen ymmärrä mistä siinä on kysymys.

Kärkkäästi tartuin tuohon vs juttuunkin ihan sillä, että halusin ihan tosiaan tietää miten siihen saa tunnin kulumaan. Luulen että erityyppiset ihmiset hakeutuvat kätilöiksi ja sairaanhoitajiksi. Itse olen ihminen joka laittaa tuulemaan, hoidan useamman asian kerralla (yhtä asiakasta hoitaessani esim. rupattelen koko huoneelle ja näin saan kontaktin koko porukkaan yhdellä huoneessa vierailulla jne.) enkä tee itselleni kiirettä.



Vastatkaa nyt edes siihen (vaikka tämä onkin jankutusta) että miten te sitten toimitte kun sen lapsen vs on matala? Jos kerran äitien pitää öisinkin lapsiaan hörppyyttää? Istutteko siinä vieressä kun äiti lypsää ja hörpyttää, vai mistä on kysymys? Kiinnostaa. En vinoile. Kuvitelkaa että tätä kysyy joku muu kuin minä joka saan teidät ärsyyntymään.



Sh

Täähän oli mielenkiintoinen ketju! Ihan kiva lukea kommentteja eri kannoilta. Minua vaan hieman naurattaa miten nuo jotkut niin kauheasti itseensä ottavat...



Täällä oli parilla huonoja kokemuksia Taysista. Mä en voi valittaa. Synnytykseen olen molemmilla kerroilla mennyt avoimin mielin ja sillä fiiliksellä, että paikalla on ammattitaitoinen henkilö, joka varmasti tietää mitä tehdä. En ole pelännyt tai jännittänyt. Synnytyssalikätilöt on olleet kivoja ja amattitaitoisia. Mulla ei ole ollut erityisiä toiveita, paitsi toisessa synnytyksessä se, että kalvoja ei puhkaistas, koska ekassa synnytyksessä se oli niin kamalaa. Tätä toivetta kunnioitettiin ja olin siitä todella onnellinen.



Osastolla oli myös ihania kätilöitä. Ekalla kerralla omat kätilöni olivat nuoria ja auttoivat kaikessa, olihan kaikki minulle uutta. Imetyksessä opastettiin kädestä pitäen, aivan ihanaa toimintaa. Toisella kerralla kaikki sujui luonnostaan niin hyvin, että en tarvinnut suurempaa opastusta. Ja tästä olen kiitollinen. En kaivannut kätilöitä pyörimään siinä samalla tavalla kuin ekalla kerralla.



Mutta, kamalaa luettavaa oikeasti, miten teitä joitakin on kohdeltu sairaalassaoloaikana!! Ei tollaista tarvis kyllä kenenkään kokea.



Ja niin, mäkin haluaisin kätilöksi. Mutta en varmaan koskaan tule pääsemään opiskelemaan sitä ammattia :(



Ja vielä, arvostan teitä kätilöt valtavasti.

mutta voin heittää tähän yhden veikkauksen... Luulen että tuollainen tunnin kestävä verensokerinmittauksesta lähtevä työrupeama voi olla esim. seuraava:

Lapsi on täristeleväinen, kätilö epäilee matalaa sokeria. Mittaus osoittaa kätilön osuneen oikeaan. Tästä seuraa se, että kätilö selittää perheelle mistä on kyse ja mitä seuraa (tarkistusmittauksia, ehkä lisämaitoa). Itkuisen äidin rauhoitteluun menee aikaa ;) Sitten ennenkuin on ehtinyt neuvoa miten lypsykone toimii ja miten vauvaa hörppyytetään, on siinä helposti vierähtänyt tunteroinen jollei pidempäänkin!

Vastatkaa nyt edes siihen (vaikka tämä onkin jankutusta) että miten te sitten toimitte kun sen lapsen vs on matala? Jos kerran äitien pitää öisinkin lapsiaan hörppyyttää? Istutteko siinä vieressä kun äiti lypsää ja hörpyttää, vai mistä on kysymys? Kiinnostaa. En vinoile. Kuvitelkaa että tätä kysyy joku muu kuin minä joka saan teidät ärsyyntymään.

Sh

vauvaa yritetään ensisijaisesti auttaa rinnalle. Tässä vierähtää usein aikaa, sillä matalasokerinen vauva ei usein jaksa alkuun syödä. Lisämaidon antaminen on vasta seuraava askel. Siihenkin saa kulumaan aikaa, kun ohjaa vanhempia hörpyttämiseen. Ja sitten tietysti tarkistetaan ja pidetään vauvaa silmällä, että sokerit varmasti nousevat.

mielestäni ei ole lainkaan välttämätöntä että sitä vanhempien piti tehdä yöllä jos halusivat mieluummin nukkua. Toki voi olla että ajat on muuttuneet entistä enemmän siihen, että omatoiminen pitää vanhemman olla öin ja päivin. Tiedä sitten häntä onko se parempi suuntaus.



sh