hei kätilö, kerro vähän työstäsi, millaista se käytännössä on, onko sinulla kovat paineet

on äitejä / naisia jotka AINA keksivät valittamista vaikka asias olisivat kuinka hyvin ja heillä on terve ja ihana vauva kainalossa. Vaikka kaikki on mennyt nappiin, ja luulisi vain heidän olevan onnellisia niin ei....jos ei lakana on ruttuinen niin ikkunasta vetää tai tyyny liian kova tai sit seinäkello tikittää liian kovalla äänelllä. Että sekin puoli täytyy muistaa kun lukee näitä juttuja. t sh

Pari vuotta sitten Aamelehden yleisöpalstalla kaksi henkilöä valittivat siitä, että heidän vauvojaan oli kiusattu turhalla verensokeriseurannalla. Mainitsivat vielä tekstissään että ovat akateemisesti koulutettuja, mikä oli mielestäni valituksen hauskin juttu. Äly hoi.

Kätilöksi valmistumisesta tulee 7 vuotta ja kertaakaan ei ole tullut hinkua lähteä opiskelemaan mitään muuta. Olen työskennellyt pääosin sairaalassa, vierihoito-osastolla, riskiraskauksien osastolla ja tällä hetkellä salityössä. Osastotyö on aivan yhtä tärkeää kuin salityökin, luonteeltaan vain kovin erilaista. Vastuullasi on aina äiti ja vastasyntynyt tai masuvauva mutta pitää myös hahmottaa ne kohdat, joissa vastuu täytyy siirtää lääkärille eikä toimia omin päin.



Äideistä kehkeytyy koko ajan vaativampia ja paljon etukäteen tietoa kahmineita. Kätilöt kyllä antaa tilaa äidin omille toiveille ja ajatuksille mutta tietyissä kohdin toivoisi äitien myös luottavan kätilöön asiantuntijana. Yhä enemmän törmää tyytymättömiin äiteihin eikä kätilönä aina ymmärrä sitä, miksei voida iloita terveestä vastasyntyneestä vaan jaksetaan nurista vaikka kylmästä keitosta. Vauvojen kanssa ei osata olla vuorovaikutuksessa eikä imetystä tunnuta ottavan tosissaan. Usein voi mennä koko työpäiväkin selvitellessä, mistä tukitoimia kun nuori perhe on kotiutumassa. Rankkoja taustoja ihmisillä ja lopuksi me emme työmaalla tiedä välttämättä yhtään, minkälaiseen ympäristöön vauva lähtee. Lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä enemmän.



Onneksi suurin osa synnyttäjistä on kuitenkin aivan ihania ja lapsi toivottu. On ilo olla mukana ihmisten elämän kohokohdassa, lapsen syntymässä. Surullisia tapahtumia osuu kohdalle myös ja eikä ole kätilöltäkään kiellettyä itkeä perheen kanssa. Nollauksen työpäivän jälkeen kukin tekee tavallaan.



Jos ap päätyy alalle niin tervetuloa!

-ja ei, luojan kiitos en ole kätilö.

Harvassa suojatyöpaikassa on niin kiirettä, että ei syömään ja vessaan ehdi... Kätilön työ on monipuolista ja haastavaa, kahta samanlaista päivää ei ole.Ei edes lapsivuodeosastolla. Palkka on pieni suhteessa työn määrään ja vaativuuteen, koulutuskin on vuoden pidempi kuin sairaanhoitajilla. Osatoilla on usein liian vähän henkilökuntaa, ja väsymys näkyy varmasi joskus asiakkaillekin, ihmisiä me kätilötkin ollaan. Kun kuudetta kertaa lämmittää samaa ateriaa, ja taas kello soi, voi joskus kyllä olo olla turhautunut....asiakin on silloin jostain syystä yleensä tyyliin, tuotko rasvaa, ja äiti on siinä kunnossa että käy ystäviensä kanssa kahviossa...

t:lapsivudeosaston kätilö, töissä 10v

Ekana päivänä tuotiin ruoka, sitten piti itse hakea ruoka ja selvitä vauvan kanssa. Tästä kun valitin, niin kätilönretku kehtasi sanoa, että miten meinasin selvitä kotona vauvan kanssa, kun isyyslomakin on vain kolme viikkoa. No haloo!! Ehkä se sektiohaava ei enää ole niin helvetin kipeä kolmen viikon jälkeen! Voi hyvää päivää... Ja synnytyksen hoitanut kätilö ei osannut synnytyskeskustelussa kuin päivitellä sitä, että mieheni oli kysynyt, että kuoleeko vauva (tuli komplikaatioita synnytyksessä). Jestas sentään... luulisi olevan kätilölle tärkeämpää, että synnyttäjä saisi purettua vaikeaa synnytystä, mutta ei. Ja tämä siis Naistenklinikalla Helsingissä.



Todella ammattitaidotonta sakkia.

teidän työnne kuulostaa vaativalta, raskaalta ja erittäin vastuulliselta mutta myös hyvin mielenkiintoiselta!



mä en vaan tiedä voiko musta olla kätilöksi koska just tuo että on tekemisissä myös kuoleman kanssa ja vastuu esim. synnytyksessä on suuri niin, en tiedä onko musta siihen. ehkä olen liian herkkä, ellen sitten kovasti "kasva" vielä tässä vuosien varrella... =) tosin en ihan nuorikaan enää ole, 28...



ap

Kiitos. Hämeenlinna kiittää ja terveisesi saavuttavat varmasti lapsiviodeosaston. Työ on uskomattoman hienoa ja palkitsevaa kaikessa monipuolisuudessaan, toisaalta myös rankkaa ja voimia vievää. Hienoa, että kokemuksesi ovat positiivisia ja olet saanut hyvää hoitoa. Se sh, joka puhui ketjun alussa suojatyöstä, tervetuloa tutustumaan työhömme osastolle!!!

T:kätilöinen kotoa











haluan vielä erikseen kehua tässä hämeenlinnaa, että aivan mahtava paikka!



minä olin siellä ekan kanssa ensin viikon osastolla ennen synnytystä ja kärsin kivuliaista supistuksista koko tämän ajan. synnytystäni yriteettiin siis käynnistää. kyllä siinäkin oli kätilöillä jo yhden (eli minun) kanssa tekemistä kun kohdunsuulle laitettiin tablettia ja aina tunti ennen ja tunti jälkeen piti maata käyrillä ja kätilö seurasi tilannetta. ei siis vieressä ollut mutta kävi huoneessa tiuhaan. että jos useempi tällanenkin äiti niin...



ja hyvin he hoitivat työnsä, vaikka aiemmin sanoin että minusta heillä piti kiirusta. kaikki olivat ystävällisiä, hymyilivät ja kysyivät useasti tarviinko jotain.



kun lapsen sydänäänet sitten olivat hiukan monotoniset (siis silloin kun käynnisteltiin), minut siirrettiin heti saliin tarkempaan tarkkailuun. seilläkin minulta kuunneltiin yö läpi vauvan sydänääniä.



kipulääkettä tarjottiin koko käynnistyksen ajan sekä sitten itse synnytyksessä joka kuitenkin päättyi sektioon ja sitten sen jälkeenkin. minulle jopa sanottiin että ota nyt ihmeessä enemmän kipulääkettä ja kun lähdin heti ylöspäästyäni kävelemään vauvaa kopassa työntäen osaston käytäviä he sanoivat että miten nyt jo jaksat, mene lepäämään ja tuo vauva välillä kansliaan jos haluat mennä vaikka kanttiiniin.



yksi kätilö siellä vuodeosastolla on jäänyt ikuisesti mun mieleen, harmi kun en muista nimeä.. hän sattui olemaan paljon mun kanssa tekemisissä molempien sektioideni jälkeen siellä osastolla. hän tarjoutui hoitamaan vauvaa jotta minä ja mies saatais olla hetki kaksin, käydä kanttiinissa. kun hän toi vauvan takaisin hän sanoi että heillä oli vauvan kanssa oikein kivaa, oli antanut sylihoitoa ja juottanut vauvalle pullosta luovutettua maitoa (suostumuksestani, koska oma maito ei ollut noussut ja vauvani olleet 4,5 kiloisia ja nälkäisiä...). tämä lämmitti sydäntäni kun hän selvästi nauti työstään. toisella kertaa hän osui paikalle kun yritin alkaa syömään ja vauvani kitisi niin tuo kätilö sanoi vauvalle että tulepas tänne, annetaan äidim syödä rauhassa.. ihan kyyneleet valuu nytkin kun muistelen tuota aikaa...



imetysohjausta sain niin ekalla kuin tokalla kerralla tosi hyvin. kädestä pitäen kätilöt laittoi vauvan tissiin kiinni. ja aluksi kun olin kipeä sektiosta johtuen, kätilöt tulivat vielä vaihtamaan lapsen tissiltä toiselle sekä laittoi takasin koppaan kun vaan pirauti kelloa.



jotkut kun kaipaavat raskauden jälkeen sitä vauvamahaa, minä olen kaivannut sitä aikaa sairaalassa synnytyksen jälkeen... se oli ihanaa aikaa ja viihdyin siellä todella! ja minulla sentään on pienoinen sairaalakammo... =)



kiitokset kaikille kätilöille, arvostan teidän työtänne todella, niin salissa kuin osastolla tai neuvolassa tai polilla. teette hienoa työtä, ja siksi kai itsekin haaveilen kätilön ammatista koska minusta se työ on niin arvokasta!

työkavereillesi! kunpa muistaisin sen yhden kätilön nimen joka jäi erityisesti mieleeni.. 07 joulukuussa hänellä ainakin oli vaalea polkkapituinen tukka, iältään arvelisin 35-40.. kaukaa haettua, tiedän... no, kerro kuitenkin kaikille että eräs asiakas on ollut työhönne erittäin tyytyväinen, niin 05 kuin 07 vuosina.



kiitos ihanista muistoista, se on ollut molemmilla kerroilla erityistä aikaa, ne lapsen ensimmäiset päivät ja te teitte niistä muistamisen arvoisia!



ap

Työ on todella vastuullista, työskentelipä sitten lapsivuodeosastolla tai synnärissä. Synnytysosastolla pitää pystyä tekemään päätöksiä välillä minuuteissa, muuten pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla kuolema. Lapsivuodeosastolla päätöksien teko ei aina ole niin nopeaa, tosin sielläkin voi olla hätätapauksia joko vauvalla tai äidillä. Lapsivuodeosastolla työ on suurimmaksi osaksi neuvontaa ja vanhemmuuden tukemista, valitettavasti sille ei ole läheskään aina riittävästi aikaa johtuen henkilökuntamitoituksesta. Jos esim yövuorossa on 2 kätilöä ja osastolla on 20 äitiä lapsineen, jokainen voi laskea siitä, kuinka paljon aikaa pystytään viettämään äitien luona. Jos toisella on esim 10 verensokeria mitattavana yön aikan, se ei todellakaan vie aikaa paria minuuttia. Jos verensokeri on normaali, koko kierroksesta (vauvan hakeminen, verensokerin mittaaminen, vauvan vieminen takaisin äidille, imetyksessä avustaminen, kirjaaminen) voi selvitä 15 minuutissa. Jos taas verensokeri on liian matala, hommaan voi mennä tunti ja sama on edessä parin tunnin päästä. . Joten tervetuloa sh, joka kirjoitteli aikaisemmin, tutustumaan meidän työhömme ajatuksen kanssa.

paikalla...



harkitsen opintojen jatkamista, tällä hetkellä olen lähihoitaja mutta kätilön työ kiinnostaisi. olisi vain mukava kuulla aitoja kokemuksia tästä työstä.



ap

ja olen päässyt vilkaisemaan kätilön työtä vain parin viikon ajan opiskeluvaiheessani työharjoittelun kautta... Synnytyssalityö näytti minusta tosi mielenkiintoiselle ja haastavalle, itsekin synnyttäneenä koin että siellä salissa naiset ihan oikeasti teki töitä.

Lapsivuodeosasto sen sijaan.. VOi jestas. Tylsempää paikkaa saa hakea. Opiskelijalle se oli painajaista. Päivät menivät niiiiiin hitaasti. Kaikki päivät sitä samaa, kohtujen painamista ja vuodon tarkistusta. Imetysohjausta annettiin tyyliin kerran äidin tullessa osastolle salista vauvan kanssa... Muuten se olikin aika lailla vaan olemista.

Opiskelijana kävi kyllä vähän väliä kysymässä äideiltä tarvitsevatko he jotain, onko kipuja, sujuuko imetys tms. Mutta pääosinhan äidit vaan olivat omassa rauhassa vauvojensa kanssa, hoitivat nämä itse, hakivat ruokansa itse, petasivat sänkynsä itse.. Siellä ei ollut MITÄÄN tekemistä. Ihmettelen todella suuresti, mitä ihmettä lapsivuodeosastolla työskentelevät ihmiset tekevät palkkansa eteen.

Itsekin synnyttäneenä koin sen, miten "yksin" lapsivuodeosastolla jää. Imetyksessä ei minuakaan kukaan neuvonut kuin kerran, vaikka salissakaan ensi-imetys ei matalien rinnapäideni vuoksi onnistunut. Itse sain taistella imetyksen kanssa, kysellä rintakumia ym. kun kukaan ei pysähtynyt minua kunnolla opastamaan. Ja vauvan sai tosiaan hoitaa täysin itse, ei kukaan edes ehdottanut että vauvan voisi viedä kansliaan tms. ja itse nukkua hetken rauhassa... En olisi kyllä lastani antanutkaan pois, ei sillä ;)



Mutta joo. Parhaillaan meni työvuoroja jolloin KUKAAN ei käynyt esittelemässä itseään tyyliin "olen iltavuoron hoitaja" ... Eli saattoi olla että näin kätilöä aamulla ja illalla minuutin.

Ystäväni kertoi, että hänelle ei ollut opetettu edes vaipanvaihtoa eikä mitään. Esikoisensa oli juuri saanut. Huonekaveriltaan sai kysellä neuvoa.



Että joo.

Arvostan salityötä TOSI paljon, samoin naistentaudeilla ja poleilla tehtävää työtä. Mutta lapsivuodeosasto on kyllä aivan suojatyöpaikka.

MINUN mielestäni :) Älköön kukaan tästä suuttuko.

minulla on aivan eri kokeumus lapsivuodeosastolta, toki vain synnyttäjän ominaisuudessa, 2 kertaa samassa sairaalassa K-HKS.



joka vuoroon tullut kätilö kävi esittäytymässä ja muutenkin kätilöt vierailivat huoneessa ihan vaan juttelemassa välillä. lapsen vein aina suihkun ajaksi hoitajille ja koska minut on sektioitu, myös ensimmäisen yön ovat lapset olleet hoitajilla, jotka toivat sitten syömään lapsen kyllä minulle.



välillä minusta tuntui myös että kätilöt siellä lapsivuodeosastolla olivat oikeasti kiireisiä. en tiedä johtuiko sitten siitä että samalla osastolla toimii myös naistentautien osasto toisella käytävällä.



ap

Siellä oli oikeasti hulinaa! Paljon sekavia mummoja (kohdunpoistoja, inkontinenssihoitoja ym.) jotka vaativat joskus vierihoitoa, ylipäänsä paljon leikattuja potilaita. Hoidettiin gynekologisia syöpiä, oli keskenmenoja, keskeytyksiä,... Vaikka sun mitä!

Todella paljon monipuolista ja vaativaa työtä. Arvostan todella paljon, ja itse viihdyin harjoittelussa mainiosti. Nautin siitä että on koko ajan vaativaa hommaa. Asiakkaiden ikähaitari nuorista alaikäisistä naisista aivan vanhuksiin...

Olen ollut kätilönä töissä lapsivuodeosastolla ja äitiyspoliklinikalla.



Lapsivuodeosaston työ ei todellakaan ole mitään "suojatyötä". Kyllä siellä on oikeasti haastaviakin potilaita (sektoidut äidit, paljon vuotaneet, vauvat joiden sokerit eivät pidä tai heillä seurataan infektioiden kehittymistä tai keltaisuutta). En tiedä missä sairaalaassa tämä yksi kirjoittanut on synnyttänyt, mutta minun työpaikallani kyllä oli kiirettä ja vastuuta. Ohjausta annettiin kyllä ihan jokaiselle äidille.



Poliklinikalla taas on aivan eri haasteet. Siellä tehdään hyvin paljon yhteistyötä lääkäreiden kanssa ja annetaan potilaille ohjausta ja neuvontaa. AIkataulut ovat joskus todella tiukkoja ja päivät kiireisiä.



Kuitenkin olen tykännyt molemmista työpaikoista hurjasti. Vastauuta on, mutta kyllä sitä tukeaki saa työkavereilta ja muilta yhteistyötahoilta. Ainakaan minä en ole kokenut jääväni yksin päätöksenteon kanssa.



Hyvää jatkoa, mitä ikinä sitten päätätkin tehdä jatkossa.



T. Yksi kätilö

Noista bili, vs ja infektioiden seurannasta... EI siihen oikeasti mene niin kauaa, kun nappaa kantapäänäytteet.. ;) Parin tunnin välein jos seurataan esim. sokereita, niin se ei paljoa työllistä. Ja itse ainakin nautin siitä että matalilla sokereilla oleville vauvoille sai hörpytellä lisämaitoa... Olipahan jotain tekemistä..

Ja itse vuodin paljon synnytyksessä. Hoitona siihen oli se, että minulle tiputettiin verta. Viggo käteen ja solut tippumaan. Kukaan ei käynyt seuraamassa vointiani, verenpaineita tms. Sain soitella kelloa että "hei, nyt alkaa urticaria nousta iholle, voisiko joku tehdä jotain? Saisinkos kenties zyrteciä ja kortisonirasvaa, kutittaa melko paljon..".. Sairaanhoitajana olen tottunut vähän tarkempaan asiakkaan voinnin seurantaan.

Ja sektoiduilta ystävilläni on hyvin erilaisia kokemuksia.. Toinen oli hyvin tyytyväinen saamaansa hoitoon, kipuaan oli hoidettu hyvin ja muutenkin oli ollut täysin asianmukaista ohjaus ym. Toinen taas ei ollut saanut apua. Luonnollisesti paljon kätilöstä kiinni, hoitaako vaan "pakolliset" vai pyrkiikö todella kohtaamaan ja palvelemaan asiakastaan.

t. aikaisemmin kommentoinut sh

Kyllä siellä on oikeasti haastaviakin potilaita (sektoidut äidit, paljon vuotaneet, vauvat joiden sokerit eivät pidä tai heillä seurataan infektioiden kehittymistä tai keltaisuutta).

koska olen saanut kyllä kans käsityksen, et sairaalas on liikaakin "suojatyöpaikkoja" meidän sairaalas sain surkeaa palvelua niiltä osin, että minua ei pidetty asioista lainkaan ajantasalla ja vaikka kyselin, en saanut kunnon vastauksia. Tyhmäkin ymmärtää sen, minkä näkee ja se minulle vain kerrottiin, minkä pystyy itsekin päättelemään.



Lisäks lapsivuodeosastolla oli erittäin tympeää sakkia, olis parempi ollu, ku vaihtais alaa, jos ei tykkää työstään.



Lastenpolilla tosin palvelu oli hyvää, kun vaan viimein sai sitä palvelua. Siellä tosin oli selkeästi kiire, niiden ei siis tarvinnut teeskennellä kiirettä, kuten useassa muussa osastossa meidän sairaalas.



ensiavus, ku kävin ny viikolla ja menin sin aamulla (vein sin murtumapotilaan), ni saatiin odottaa 1,5h ennen, kun kukaan kiinnostui katsomaan potilasta. Silloinkin oli jo hermo mennyt, ksoka aika vaikutti pysähtyneen ensiavussa. Siellä oli useita ihmisiä "töissä", jotka parveili ajankulukseen edes takas huoneesta toiseen. Ilmeisesti kahvihuoneesta tupakkahuoneeseen ja takas.. Jonoa ei ollut, kuin me.



Tarttis laittaa oikeen iso viikate heiluun noil tuollasil työpaikoille.

Olen ollut valmistumiseni jälkeen ensin 2kk äitipolilla, sitten 4kk äitiysneuvolassa ja nyt puolisen vuotta salissa.



Tykkään työstäni, oikeasti paljon. Se on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Vaihtelevaa, vastuullista ja pääosin hyvin onnellista. Paineita en ota, teen työni niin hyvin kuin pystyn ja kysyn helposti kokeneemmilta neuvoa sitten, kun sellainen tilanne eteen tulee.



Minusta kaikissa kolmessa paikassa on ollut mukavaa työskennellä ja toivon, että jatkossakin työni on vaihtelevaa. Nyt mulla on "salisopimus" kesäkuulle, toivoisin sen vielä sitten jatkuvan, että saan varmuutta ja työkokemusta nimenomaan siihen vaativimpaan kätilön tehtävään. Mutta ä-neuvolaan haluan sitten myöhemmin, ehdottomasti!

Luulisi sinun ymmärtävän, että vauvan matalien sokereiden seuraaminen ei ole vain verikokeiden ottamista ja maidon hörppyyttämistä. Kyllä siinä yritetään löytää paras mahdollinen vaihtoehto kyseiselle perheelle. Pitää tasapainoilla äidin halujen (esim haluaa täysimettää) ja vauvan voinnin välillä. Minusta kätilön ja sairaanhoitajan työ paljon muuta kuin "temppujen" tekemistä (verensokerin mittaamista tai punasolujen tiputtamista). Niiden suorittamiseen ei kauaa menekään. En edelleenkään tiedä, että missä sairaalassa olet ollut, mutta aika alaarvoiselta kuulostaa. Ja jos sinä opiskelijana olet nauttinut vauvan hörppyyttämisestä, niin olet kyllä ollut hakoteillä - sehän ei nimenomaan ole tarkoitus. Ja jos jostain syystä vauvaa pitää hörppyyttää, niin sitten ohjataan äitiä tai isää tekemään niin. Lapsivuodeosastolla tuetaan vanhempiaan oman lapsensa hoidossa!



T. kätilö nro 7

itse on sairaanhoitaja, ja kätilön työ on vaativaa. Se, miksi kätilö ei istu ns. pärjäävien äitien sängyn vierellä, jotuu siitä, että vaikeammat tapaukset, kuten sektioäidit, vuotavat potilaat tms. vievät ajan. Yhden kätilön vastuulla on vuorossa monta äitiä, joten ne jotka pärjää, jäävät melkein oman onnensa nojaan.