hei kätilö, kerro vähän työstäsi, millaista se käytännössä on, onko sinulla kovat paineet

ensinnäkin sanoisin nro 3:lle että olet hieman väärällä polulla jos tuo on sun kuva lapsivuodeosastolta, aika tyypillinen opiskelija joka käy piipahtamassa viikon kaksi siellä eikä NÄE sitä kokonaisuutta ja sen suunnitteleminen ja arviointi (=onnellinen ja tyytyväinen perhe). Jos näet toimenpiteet vain rivitehtävinä jotka pitää suorittaa et ole läheskään vielä valmis hoitotyöhön. Painelee kohtuja? pistää verta tippumaan? jne. On hoitotoimenpiteitä pidemmässä hoitoketjukokonaisuudessa ja joka kerta on erilainen kerta, potilas jolla erilaiset tarpeet. Kaikki mitä teet, sillä on seuraus ja merkitys - ja ennen kaikkea sinun on huomattava koska on jotain poikkeavaa - siinä onkin haastetta välillä. Edellytys että tunnistaa epänormaalin on että osaat sen normaalin aika hyvin - ja muistat että et koskaan osaa kaikkea.

Jos vauvalla on matalat sokerit saat oikeesti tehdä töitä sen vauvan kanssa. Jos on infektioepäily voi olla tunnista kiinni ja yhtäkkiä onkin hengenvaarallinen tilanne. Ja todella paljon aikaa osastolla menee juttelemiseen, hoitoohjeista kotona, vauvanhoidosta jne jne. Valitettavasti myös aivan liikaa ajasta menee tietokoneiden kanssa värkkäämiseen ja dokumentoimiseen. Otin kerran aikaa työvuoron aikana paljonko aikaa siihen pistin (pakollisiin asioihin, ja niitä on liikaa) - enkä ole tietokoneen paras ystävä ja HALUAISIN olla enemmän potilaiden kanssa. Työpäivästä kirjoitin koneelle 1t24min (työpäivä 8t) - omasta mielestäni meidän kuuluisi saada sihteerin.

Ap:n kysymykseen sanoisin että kätilön työ on todella ANTOISAA ja yleensä positiivista. Aika paljon vastuuta saa ottaa varsinkin salissa (toki aina lääkäri sun takana) ja välillä pitää tehdä nopeitakin ratkaisuja. Pitää osata organisoida tärkeysjärjestyksessä asioita. Pitää uskaltaa kohdata myös ikäviä asioita, muistaa että välillä on parempi olla hiljaa kun avata suunsa ja olla AINA askel edellä (mielessä) tapautumia. Vaikka olen tehnyt tätä työtä 10vuotta opin aina uutta ja tiedän etten osaa kaikkea, ja joka päivä on edellleen ihanaa mennä töihin. Viikon vapaata ja olen jo odottamassa seuraavaa työvuoroa.

Hämeenlinna on muutenkin ihan huippu paikka, niin synnäri, kuin lapsivuodeosasto. niin ihania kaikki siellä ( paitsi yksi kätilö jonka käännytän ovelta)Ainut oikestaan missä olen kokenut olevain "ylimääräinen" on ollu naikkari hesassa. se on niin liukuhihnaa että yök.

Juuri tuota tarkoitin aikaisemmassa viestissäni. Toki vauvan hörppyyttämisestä tai hoitamisesta saa nauttia, mutta perheen tukeminen ja ohjaaminen on tärkeintä! Ei suinkaan ole tarkoitus, että kätilöt hoitavat osaston lapset ja sitten parin päivän päästä äidit lähtevät kotiin niin, että eivät ole itse edes vaippaa vaihtaneet. Sen vuoksi äitejä tuetaan imettämään tai tarvittaessa hörppyyttämään vauvansa itse - myös öisin. Ei se kätilö kuitenkaan kotiin tule mukaan. Sielläkin on äidin (ja isän) hoidettava lapsen ruokkiminen ympäri vuorokauden ihan itse. Toki se otetaan huomioon, jos äidillä on pitkä synnytys takana ja univelkaa. Mutta siinä se juju onkin, että jokainen potilas on aina oma tapauksensa ja jonka hoito suunnitellaan tapauskohtaisesti.



Mutta edelleen sanoisin, että 3:lla on varsin väärä kuva lapsivuodeosaston työskentelystä.



T: kätilö nro 7 ja joku muu

Tämä tuntuu unohtuvan niiltä "perhettä tukevilta" kätilöiltä...



Valitettavan samoja kokemuksia kuin numero 3:lla lapsivuodeosastolta. Naistentaudeista tykkäsin ja siellä työtä todella riitti.



Omat synnytyksen jälkeiset ajat vuodeosastolla olivat huono kokemus. Kätilöä ei näkynyt välttämättä vuoron aikana kertaakaan. Imetys ym. ohjausta ei saanut kunnolla edes pyytäessä. Enkä havainnut sitä perheen tukemistakaan. Toinen lapsistani oli sinivalohoidossa ja sekin järjestettiin huoneeseen. Ei tuntunut ketäänj kiinnostavan kuinka sujuu, suihkun ajaksi ei saanut viedä kätilöiden hoitoon, huonekaveri voi vahtia.



sh

No voi herran jestas. Suurin osa äideistä on onnellisia, että voi pitää lapsensa vieressään. Sinä olisit ilmeisesti mieluusti laittanut lapsesi lastenosastolle valohoitoon? Ei kätilöillä ole aikaa vahtia jatkuvasti valohoidossa olevia lapsia. Esim normaalissa yövuorossa yksi kätilö saattaa hoitaa 8-10 äitiä ja vauvaa. Ei siinä todellakaan ehdi vahtia ja syötellä lapsia sillä aikaa kun äidit nukkuvat. Ei tarvita kuin yksi huonokuntoinen äiti tai vauva ja aika menee suurimmalta osin siihen. Ja kaiken lisäksi yöimetykset ovat maidon nousun kannalta todella tärkeitä. Tämä "lapsivuodeosasto" on hotelli on aivan liian yleinen näkökulma - sitä se ei nimittäin ole.

viikko tämän vuoksi on pitkä aika olla osastolla, kun sitä tukea ei todellakaan saa. Miksi osastoilla ei toteuteta kyselyä heidän tarjoamastaan tuesta? Hotellitason palvelua ei vaadita, mutta sitä tukea kyllä. Jos se sillä hetkellä on lapsen vahtiminen suihkun ajan, ei luulisi olevan liikaa vaadittu.



Kertokaa ihna konkreettisesti mitä tukea perhe saa?

-vauvan hoidossa (käsittelyotteet, navan hoito, kylvetys)

-imetyksessä (tämä on yksi suurimmista asioista: oikea imemisote, imemistiheys, imetysasennot, tiheän imemisen kaudet, imemisen hyödyt äidille ja vauvalle. Tätä ohjausta annetaan useita kertoja päivässä, mutta tietysti tarpeen mukaankin)

-varhaisessa vuorovaikutuksessa (vauvan viestit ja kuinka niitä tulkitaan)

-poikkeavat asiat (mitä tehdä, jos: haiseva vuoto, rintatulehdus, haavanhoito-ohjeet, vauvan kellastuminen)

-mistä tietää, että vauva saa riittävästi ruokaa?

-keskustellaan synnytyksestä, mikäli synnytyksen hoitannut kätilö ei ehdi osastolle tapaamaan synnyttäjää.



Perhettä tuetaan nimenomaan niin, että he itse ovat kykeneväisiä hoitamaan lastaan. Eli heitä ohjataan, mutta sen jälkeen kannustetaan tekemään itse. Toki äidin väsymys huomioidaan ja pyritään tarjoamaan mahdollisuus myös lepoon. Levätä ja nukkua voi myös päivisin.



Meillä ainakin joka vuorossa käy kätilö esittäytymässä potilailleen ja kysymässä, että kaikki on kunnossa. Jokaisen äidin kanssa tehdään hoitosuunnitelma, jonka mukaan edetään ja sitä tarkistetaan myös tarpeen mukaan.



Terveisin yksi kätilö

antamia kommentteja. Näkee, että ei ole todella kokonaisuus hanskassa jos kuvittelee lapsivuodeosastoa suojatyöpaikaksi, ja että ainoat tehtävät ovat vs:n mittaus. Ja että yöllä pitäisi hoitajien vauvatkin syöttää, ja kaikkein "paras" kommentti että vauvakin JOUTUI omaan huoneeseen valohoitoon. Kristus sentään, missäköhän olet töissä??? Häpeän puolestasi.

Myös uudelleen synnyttäjien kanssa, jos he sitä tarvitsevat. Kiitos, kun jaksoit eritellä, isoja kokonaisuuksia. Omat kokemukseni Hyvinkään sairaalasta, jotka ei siis kovin hyviä muistoja.

sh

-vauvan hoidossa (käsittelyotteet, navan hoito, kylvetys)

-imetyksessä (tämä on yksi suurimmista asioista: oikea imemisote, imemistiheys, imetysasennot, tiheän imemisen kaudet, imemisen hyödyt äidille ja vauvalle. Tätä ohjausta annetaan useita kertoja päivässä, mutta tietysti tarpeen mukaankin)

-varhaisessa vuorovaikutuksessa (vauvan viestit ja kuinka niitä tulkitaan)

-poikkeavat asiat (mitä tehdä, jos: haiseva vuoto, rintatulehdus, haavanhoito-ohjeet, vauvan kellastuminen)

-mistä tietää, että vauva saa riittävästi ruokaa?

-keskustellaan synnytyksestä, mikäli synnytyksen hoitannut kätilö ei ehdi osastolle tapaamaan synnyttäjää.

Terveisin yksi kätilö

erityistä ohjausta. Esim voi olla, että navan hoidot ja kylvetykset ovat niin tuoreessa muistissa, että niitä ei tarvitse käydä läpi. Vastaavasti silloin voidaan keskittyä johonkin muuhun asiaan enemmän (esim vauvahierontaan, tai imetykseen, jos se on aikaisemmin ollut hankalaa tms).



Mutta nuo edelliset listatut asiat kuuluvat ihan "perushoitoon". Sitten on vielä paljon muita asioita, joita käydään tarpeen mukaan läpi (vauvan verensokerin heittelyt, sinivalohoito, äidin toksemiaoireet, sektiohaavan hoito ja kipulääkitys)...



Minä koen, että lapsivuodetyöskentely on todella antoisaa ja monipuolista. Työssä ollaan todella läheisessä kontaktissa perheeseen. Toisten kanssa tulee tietysti parempi ja luontevampi suhde kuin toisten. Johtuu henkilökemioista. Mutta missään tapauksessa lapsivuodetyö ei ole "suojatyötä". En usko, että kovinkaan moni ensisynnyttäjä haluasi lähteä synnytyssalista suoraan kotiin, koska "suojatyöpaikat" on lopetettu? Uudelleen synnyttäjät voisivat pärjätäkin hyvin, jos äidille ja vauvalle ei tule ongelmia.



Terveisin se yksi kätilö

Olen ollut myös psyk.puolella töissä, joten kyllä todellakin tiedän mitä on ns. hiljainen hoitotyö, muu kuin "temput". Tätä en harjoitteluni (joo, se oli tosi lyhyt aika) ja omien osastohoitojaksojeni aikana juurikaan havainnut lapsivuodeosastolla. Synnyttäneiden ystävieni kanssa keskustellessani olen kuullut muilta äideiltä vastaavia kokemuksia. Moni on kokenut olleensa vastasyntyneensä kanssa osastolla täysin oman onnensa nojassa.



Mielestäni on väärin perustella tätä äitien kokemaa asiaa noin, että "olet sairaanhoitaja, kyllä sun pitää selvitä" tai "olet hyvävointinen äiti, saat luvan pärjätä kun mun aika menee tuon sektoidun äidin kanssa". Oikeastaan se TÖRKEÄÄ. Miten se, että olen hyvävointinen äiti tekee minusta millään lailla vähemmän arvokkaan ohjattavan vaipanvaihdossa, imetyksessä, lapsen hoidossa (navan puhdistus, pukeminen, pesut jne.). Ei se hyvävointinen ensikertalainen osaa niitä yhtään sen paremmin kuin se huonovointinenkaan. Tai se että olen sh. Miksi ihmeessä minun pitää tulla toimeen yhtään sen paremmin itsekseni kuin keittäjän tai bussikuskinkaan?! Olen samalla lailla asiakkaanasi siellä.

Ja se, että jos kätilön aika meneekin suurimmaksi osaksi vuotavan potilaan luona, tai sectioäitiä auttaessa, ei liene kuitenkaan mahdottomuus näyttää sitä nenäänsä välillä siinä "tavis äidin" huoneen ovenraossa ja KYSYÄ että onko täällä kaikki hyvin?! Ettei tule tunne että on kokonaan unohdettu. Siinä ei mene kuin minuutti. Tai jos ei itse pääse, voi pyytää toista kätilöä kiertämään huoneet puolestasi... En tiedä. Itseäni tämä toiminta vaan ihan oikeasti ihmetytti.



Itse näen ohjaustilanteet vähän laajempana, kuin "tossa on noita esitteitä ja monisteita. Lue ne, soita kelloa jos on kysyttävää" tai juuri imetysohjaus, lapsi autetaan rinnalle kerran eikä sen jälkeen juuri olla kiinnostuneita miten homma sujuu. Omalla kohdallani kätilö oli kirjoittanut hoitoyhteenvetoon "äiti vierihoitanut lastaan, maito noussut ja riittää hyvin". Tosiasiassa maito ei noussut koko sairaalassa olo aikana... Noh, mitä tuosta. Tuli kuitenkin tunne, että noita samoja ritirimpsuja sinne raapustetaan aina.



Tämä nyt kuulostaa aivan kamalan negatiiviselta.. :( Ei nyt kyllä varsinaisesti ollut tarkoituksena haukkua koko vuodeosastotyötä, mutta sellainen kuva näistä viesteistäni silti taitaa tulla...

Vuodeosastotyö ei mielestäni täytä "temppujen" hoitamisen eikä myöskään "henkisen hoidon, ohjauksen ja tuen antamisen" suhteen MINUN mielestäni sitä tasoa jota itse haluan omassa työssäni hoitajana asiakkaalle tarjota.



sh

Ja meitä on tässä keskustelussa useampi, minä olen tuo parjattu kolmonen. Tuo joka on pitänyt valohoidetun vauvansa vierellään on toinen.

Joten valitkaa rauhassa kenen puolesta häpeätte.

Mutta minusta on silti väärin yleistää koko lapsivuodetyötä turhaksi hommaksi ja suojatyöksi, joka ei täytä kriteerejä. Kyse on kuitenkin yhdestä yksiköstä? Toivottavasti olet antanut palautetta kyseiselle lapsivuodeosastolle, jotta ymmärtävät korjata tilannetta. Minulla vain rupeaa sappi kiehumaan yleistyksistä. Sillä itse koen tekeväni paljonkin arvokasta työtä lapsivuodeosaston potilaiden eteen. Minusta työni on varsin kiireistä, mutta antoisaa. T. se yksi kätilö

kuten tästäkin ketjusta huomaa.



Minäkin olen kokenut olevani lapsivuodeosastolla ERITTÄIN ei-toivottu asiakas. Juuri mitään tukea tai ohjausta en ole saanut. Lapsi on pitänyt jättää yksin huoneeseen(ei huonetoveria) huutamaan syönnin ja suihkussa käynnin ajaksi (ja suihkussa on pakko käydä kun vuotaa runsaasti). "Turhaan sitä tänne tuot, ei täällä kukaan sitä ehdi vahtimaan" sanottiin, kun kuskasin vauvaa huoneeseen jossa joitain heistä joskus pidettiin.



Vaihda itse lakanat... vaihtaisin toki jos tietäisin että missä niitä on! Kipulääkettä helvetillisiin jälkisupistuksiin ei saa läheskään tarpeeksi. Äyskitään ja tiuskitaan, vaikka kuinka yritän olla huomaamaton ja vaivaamaton (tai ehkä juuri siksi?)



Minusta synnytykset sekä lapsivuodeaika 2000-luvun Suomessa hoidetaan erittäin ala-arvoisesti.



PS. Tuskin urologisella osastolla laitetaan potilaita itse vuoteita siistimään? Vaikka synnyttäjä ei olekaan "sairas" sanan varsinaisessa merkityksessä, niin minun kohdallani jälkisupistuskipu on ollut niin järjettömän voimakasta, että en ole lainkaan kykenevä hoitamaan itse lasta saati siivoamaan huonetta.

kun sain toisen ja kolmannen ja neljänne. Ei paljon kätilöitä näkynyt.



Toisen kohdalla kävi kätilö naputtamassa, että imetän liian kauan, anna tutti. Sanoin, että en anna. Imetän, koska tiedän sen nopeuttavan maidontulos (ykköselle oli salaa juotettu maitoa pullosta lastenhuoneessa ja koko imetys menikin perseelleen).

Lopulta kätilö tokaisi minulle, että hankalat potilaat muistetaan kyllä. Vastasin kainiisti hymyillen, että näin pienessä kaupungissa sana hankalista kätilöistäkin kyllä leviää.



Kolmannen kohdalla ainoa, mitä kätilö kävi sanomassa (heti aluksi sanottiin,etää sinähän et apua enää tarvi kun on kolmas), että en saa nukkua samalla kun vauva imee. Vastasin, että kotonakin nukumme perhepedissä, että vauva saa olla tässä vierellä kun imee ja minä voin kyllä pitää silmiä kiinni.

Nappasi vauvan tissiltä pois niin, että nänni venyi ja paiskasi sänkyyn. Vauva tietenkin parkumaan ja itki monta tuntia sen jälkeen.

Lopulta kätilö tokaisi minulle, että hankalat potilaat muistetaan kyllä. Vastasin kainiisti hymyillen, että näin pienessä kaupungissa sana hankalista kätilöistäkin kyllä leviää.

Kolmannen kohdalla ainoa, mitä kätilö kävi sanomassa (heti aluksi sanottiin,etää sinähän et apua enää tarvi kun on kolmas), että en saa nukkua samalla kun vauva imee. Vastasin, että kotonakin nukumme perhepedissä, että vauva saa olla tässä vierellä kun imee ja minä voin kyllä pitää silmiä kiinni.

Nappasi vauvan tissiltä pois niin, että nänni venyi ja paiskasi sänkyyn. Vauva tietenkin parkumaan ja itki monta tuntia sen jälkeen.

ihmettelen todella paljon teidän joidenkin lapsivuodeosastokokemuksia! vioiko jossain olla todella tuollaista?



haluan vielä erikseen kehua tässä hämeenlinnaa, että aivan mahtava paikka!



minä olin siellä ekan kanssa ensin viikon osastolla ennen synnytystä ja kärsin kivuliaista supistuksista koko tämän ajan. synnytystäni yriteettiin siis käynnistää. kyllä siinäkin oli kätilöillä jo yhden (eli minun) kanssa tekemistä kun kohdunsuulle laitettiin tablettia ja aina tunti ennen ja tunti jälkeen piti maata käyrillä ja kätilö seurasi tilannetta. ei siis vieressä ollut mutta kävi huoneessa tiuhaan. että jos useempi tällanenkin äiti niin...



ja hyvin he hoitivat työnsä, vaikka aiemmin sanoin että minusta heillä piti kiirusta. kaikki olivat ystävällisiä, hymyilivät ja kysyivät useasti tarviinko jotain.



kun lapsen sydänäänet sitten olivat hiukan monotoniset (siis silloin kun käynnisteltiin), minut siirrettiin heti saliin tarkempaan tarkkailuun. seilläkin minulta kuunneltiin yö läpi vauvan sydänääniä.



kipulääkettä tarjottiin koko käynnistyksen ajan sekä sitten itse synnytyksessä joka kuitenkin päättyi sektioon ja sitten sen jälkeenkin. minulle jopa sanottiin että ota nyt ihmeessä enemmän kipulääkettä ja kun lähdin heti ylöspäästyäni kävelemään vauvaa kopassa työntäen osaston käytäviä he sanoivat että miten nyt jo jaksat, mene lepäämään ja tuo vauva välillä kansliaan jos haluat mennä vaikka kanttiiniin.



yksi kätilö siellä vuodeosastolla on jäänyt ikuisesti mun mieleen, harmi kun en muista nimeä.. hän sattui olemaan paljon mun kanssa tekemisissä molempien sektioideni jälkeen siellä osastolla. hän tarjoutui hoitamaan vauvaa jotta minä ja mies saatais olla hetki kaksin, käydä kanttiinissa. kun hän toi vauvan takaisin hän sanoi että heillä oli vauvan kanssa oikein kivaa, oli antanut sylihoitoa ja juottanut vauvalle pullosta luovutettua maitoa (suostumuksestani, koska oma maito ei ollut noussut ja vauvani olleet 4,5 kiloisia ja nälkäisiä...). tämä lämmitti sydäntäni kun hän selvästi nauti työstään. toisella kertaa hän osui paikalle kun yritin alkaa syömään ja vauvani kitisi niin tuo kätilö sanoi vauvalle että tulepas tänne, annetaan äidim syödä rauhassa.. ihan kyyneleet valuu nytkin kun muistelen tuota aikaa...



imetysohjausta sain niin ekalla kuin tokalla kerralla tosi hyvin. kädestä pitäen kätilöt laittoi vauvan tissiin kiinni. ja aluksi kun olin kipeä sektiosta johtuen, kätilöt tulivat vielä vaihtamaan lapsen tissiltä toiselle sekä laittoi takasin koppaan kun vaan pirauti kelloa.



jotkut kun kaipaavat raskauden jälkeen sitä vauvamahaa, minä olen kaivannut sitä aikaa sairaalassa synnytyksen jälkeen... se oli ihanaa aikaa ja viihdyin siellä todella! ja minulla sentään on pienoinen sairaalakammo... =)



kiitokset kaikille kätilöille, arvostan teidän työtänne todella, niin salissa kuin osastolla tai neuvolassa tai polilla. teette hienoa työtä, ja siksi kai itsekin haaveilen kätilön ammatista koska minusta se työ on niin arvokasta!



ap

mutta kaipasin enemmän tukea synnytyksen jälkeen mitä sitä oli tarjolla. Imetysohjausta sai kerran kunnolla, sen jälkeen kun ei heti sujunut tuntui että on vain riesana. Päällimmäisenä jäi tunne, että on vain tiellä. Minäkin yritin olla mahdollisimman huomaamaton ja omatoiminen etten vain olisi vaivaksi henkilökunnalla.



Olin totaalisen uupunut, en osannut nukkua sairaalassa. Ongelmien vuoksi olin osastolla viikon ja nukuin yhteensä 14h tuona aikana. Kotona oli onneksi mies jakamassa lapsen hoidon. Synnytys keskustelu käytiin klo 4 yöllä, kun satuin olemaan hereillä ja kätilöllä yövuoro.



En tiedä auttaisiko tilannetta, jos lastenhoitajia alettaisiin taas palkata osastolle? Ehkä kätilön työnkuva on liian laaja hallitsemaan kokonaisuutta?

näitä samanlaisia kokemuksia lapsivuodeosastoilta on NIIIIIIIN paljon!! Eikö yhtään herää tunne, että kenties äidit valittavat täällä aiheesta? Että kokevat olevansa teidän vaivana vaan siellä vauvoineen? Ja että muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on myös näkemystä mitä tulisi parantaa? Näin tästä ketjusta olen ymmärtänyt!

Toisaalta näitä pettymyksiä on koko raskaus, synnytys ja lastenneuvola täynnä... Niin paljon odottaa kaikelta ja karvaasti saa joka paikassa pettyä.

t. vielä yksi pettynyt synnyttäjä

mutta kaipasin enemmän tukea synnytyksen jälkeen mitä sitä oli tarjolla. Imetysohjausta sai kerran kunnolla, sen jälkeen kun ei heti sujunut tuntui että on vain riesana. Päällimmäisenä jäi tunne, että on vain tiellä. Minäkin yritin olla mahdollisimman huomaamaton ja omatoiminen etten vain olisi vaivaksi henkilökunnalla.

Olin totaalisen uupunut, en osannut nukkua sairaalassa. Ongelmien vuoksi olin osastolla viikon ja nukuin yhteensä 14h tuona aikana. Kotona oli onneksi mies jakamassa lapsen hoidon. Synnytys keskustelu käytiin klo 4 yöllä, kun satuin olemaan hereillä ja kätilöllä yövuoro.

En tiedä auttaisiko tilannetta, jos lastenhoitajia alettaisiin taas palkata osastolle? Ehkä kätilön työnkuva on liian laaja hallitsemaan kokonaisuutta?

Olen nelisen vuotta sitten valmistunut kätilö. Olen työskennellyt reilun vuoden lapsivuodeosastolla, saman verran raskaana olevien/naistentautiosastolla ja tuon jälkeen pienemmässä sairaalassa, jossa on samalla osastolla raskaana olevat, lapsivuoteiset, naistentaudit ja kirurgisiakin potilaita. Mielestäni yksi parhaita puolia työssämme onkin monipuolisuus. Opiskeluaikoina pääsi näkemään sen koko kirjon, missä voimme työskennellä: synnytysosaston lisäksi yhtä arvokasta kätilön työtä tehdään niin naisten- kuin äitiyspoleillakin, antenataaliosastoilla, lapsivuodeosastoilla, naistentaudeilla, neuvoloissa, erilaisissa projekteissa jne. Liian usein kätilön työ mielletäänkin vain synnytysosastotyöksi. Itse olen valinnut tämänhetkisen osaston synnytysosaston edelle juuri sen monipuolisuuden vuoksi. Samassa vuorossa saatan hoitaa esim. käynnistyspotilasta, synnyttänyttä vauvoineen, leikkauspotilasta, kuolevaa syöpäpotilasta jne. Kiireen ohella tämä on mielestäni yksi suuri haaste työssäni. Sen minuutin aikana, kun vaihdan huonetta onnellisen tuoreen äidin luota surun murtaman perheen luokse, joiden omainen tekee kuolemaa on vaihdettava hetkessä "roolia". Ilot hyvin sujuvista raskauksista ja ihanista vauvoista jne. ovat isoja ja aitoja! Yhtä suuria ja raskaita ovat surut keskenmenoista ja menetetyistä syöpäpotilaista. Raskasta on myös hoitaa esim. sosiaalista syistä pitkillä viikoilla tehtäviä keskeytyksiä tms., jotka monesti sotivat omaa arvomaailmaa vastaan. Monessa sairaalassa etenkin lapsivuodeosastoja tai oman osastoni kaltaisia paikkoja pidetään toisten osastojen hoitajien toimesta "suojatyöpaikkoina", mikä on mielestäni käsittämätöntä! Harvassa paikassa työskentely on niin monipuolista. Mutta alkuperäiselle voin siis lämpimästi suositella kätilön työtä. Mielestäni hyvät puolet ajavat ohi vuorotyön, matalahkon palkkauksen ym. haittapuolien =). Ja mitä tulee joihinkin noista tämän ketjun kommeneteista niin toki on ikävää, että monella on huonoja kokemuksia ammattikuntamme edustajista. Paljon riippuu aina sairaalasta, kyseisen hetken tilanteesta osastolla, kyseisestä työntekijästä - ja nykyajan asiakkaat/potilaat ovat hekin vaativia!

Tarkoitan niitä, jotka eivät selvästikään ole valmiita äideiksi eivätkä osoita kiinnostusta vauvanhoitoa kohtaan? Huonekaverini oli sellainen, joka laukkasi jatkuvasti tupakalla eikä sinivalohoidossa ollut vauva kiinnostanut vähääkään.



Eikö ole raskasta päästää tällaisia äitejä kotiin pienine vastasyntyneine lapsineen? Tai sellaisia, joista pitää tehdä lastensuojeluilmoitus?